Arkea, arkea

Meidän arjessa on kakkaa. Ihan kirjaimellisesti. Kyseessä on hevosen kakka, josta ei pääse eroon arkena eikä pyhänä. Välillä sitä miettii, että voisi senkin ajan käyttää vaikka ratsastamiseen! No mutta, kakan mättäminen on kyllä hyvin terapeuttista, erittäin. 

Ulkona tallin siivouksen aikana Harmi ja Valma ottivat kaiken irti auringon paisteesta. Tuli siinä samlla siis mieleen tuo edellinen kakkajuttu.

Omat keuhkot meinaa ulkoilmassa ahdistua, joten en uskaltanut vieläkään lähteä ratsastureissulle vaikka mieli olisi tehnyt ja tänään olisi iltapäivästäkin aikaa ollut. Käytin ajan koulujuttujen tekemiseen. 

Kissarintamalla tilanne on nyt rauhoittunut. Harmi ja Hurja elävät omaa elämäänsä entiseen malliin, mutta mikä ilahduttavaa, niin Leevi on muuttunut kissa. Leevi on ruvennut taas liikkumaan talossa, eikä ole koko aikaa kylpyhuoneessa ammeen alla. Leevin lempi nukkumapaikka on öisin Oton kainalossa tassut kohti taivasta. Leevi kehrää niin kovasti, että kuuluu toiseen huoneeseen. Leevi on myös paljon rennompi päiväsaikaan, haluaa silittelyä ja huomiota ja jopa tuli osittain syliini yhtenä päivänä, jota ei ole tapahtunut yli vuoteen. 

Eilen illalla kannoin Leevin meidän sänkyyn ja siihen se jäi pesulle ja silitettävksi. Ihanaa kehräystä, ihan terapeuttista. Kissadraama on tässä torpassa ohi, vihdoinkin. Sukkaa on tietysti ikävä, mutta viestien ja kuvien perusteella ei huomiota ja erityiskohtelua Sukalta puutu :) Sukkaa ollaan lähiaikoina menossa katsomaan, kunhan nyt kotiutuu ensin kunnolla uuteen kotiinsa ja perheeseensä.

Harmittaa kun Sukka ja Leevi eivät tulleet toimeen, mutta onneksi tähän löytyi ratkaisu vähän niinkuin vahingon kautta. Hauskinta tässä on, että Sukan uuden perheen poika tulee Tatun luokalle kouluun ja pojat ovat nyt Sukan kautta jo tutustuneet ja päässeet leikkimään. Pieni on maailma todentotta.