Tämä viikko tuli ja meni. Tuli myös kaikille lapsille vatsatauti. Yök. Niinpä ensimmäisenä listalta karsiutui kaikki omat menot, kuten salilla käynnit ja ennen kaikkea hevostelut. Tänään oli sen verran tolkkua porukkaa, että ulkoiltiin pienempien kanssa. Otin kumisuan ja painelin tarhaan rapsuttamaan irtokarvoja.
Hevoset eivät olleet eritysen kuvausystävällisellä tuulella, joten kuvista tuli mitä sattuu. Mutta ainakin niihin hevonen sattui, joltakin osin. Eniten karvaa omista lähtee Tuiskulta ja Tuiskua sai harjata vaan takapuolesta. Tuisku ei pidä tarhassa harjailusta. Usva sitä vastoin yritti tunkea harjattavaksi koko ajan ja joka puolelta. Tytöiltä ei karvaa irtoa kuin ihan vähän.
Aikani raastettua irtokarvoja palasin sisälle. Tein kunnon siivouksen, kun alkaa (kop, kop) olla tauti voitettu. On pesty kaikki mahdolliset peitot ja tyynyt, imuroitu ja lähes desinfioitu lattiat. Vessa on kuurattu ja sairastelun haju on kaikonnut. Toivotaan, että tämä alkaisi nyt olla tässä.
Niin ja illalla Tallimies sai kengitettyä Poudan, tippui toisesta takasesta kenkä jo aika päiviä sitten ja lohkesi mojova pala kaviosta. Nyt kelpaisi jo senkin puolesta koppostella.
Niin ja illalla Tallimies sai kengitettyä Poudan, tippui toisesta takasesta kenkä jo aika päiviä sitten ja lohkesi mojova pala kaviosta. Nyt kelpaisi jo senkin puolesta koppostella.
Hurja on valinnut vuorotellen jonkun potilaan ja tarjonnut seuraansa lohdutukseksi. Hurja myös yritti kaataa meidän hienot pajutulppaaniviritykset niin keittiöstä kuin olohuoneesta. Onneksi rauhoittui nukkumaan maljakon viereen. En uskalla edes haaveilla laittavani pääsiäispuuta koristeineen minnekään, ellei itse päivystä paikalla 24/7. Hurja osaa tehdä tuhoa ihan riittävästi jos niikseen tulee.
Ps. Hirnakka; pääsiäinen lähestyy. Joko hevoskuljetus tuo meidän laumaan lemmenparin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti