Kuvassa heiniin kuorrutettu hevonen. Varusteltiin pikaisesti ja mentiin kentälle. Vaihdoin kuolaimiksi "kuparirollerit" kolmipalojen tilalle. Kylläpä tuntui hevonen miellyttävältä ratsastaa. Olisi pitänyt kokeilla näitä kuolaimia jo huomattavasti aiemmin. Kenttä on aika pehmeä tämän säätilan vuoksi, mutta varovasti siinä pystyy menemään. Aika paljon verryteltiin laukassa. Pouta oli suht reipas, vähän laiska, mutta ihan ok.
Ossi heilui Tallimiehen kameran kanssa kentällä ja otti muutamia kuvia. Niin ja kentällä mentiin melkein koko ajan ilman jalustimia. Aikamoinen pallerohan tuo Pouta kyllä on... Mutta ehkäpä se siitä. Tehtiin taas aikapaljon väistöjä pituushalkaisijalla.
Kentällä pörräilyn jälkeen käytiin vielä maastossa kääntymässä Saavan tien risteyksessä. Ilokseni huomasin, että joku on käynyt traktorilla ajamassa pitkin Saavan tietä, mikä tarkoittaa ratsastuspolkuja!!! Vaikka rakastankin talvea yli kaiken kaikista vuodenajoista, niin tämä liika lumi on tukkinut meidän reittejä tänä talvena niin paljon, että tänä vuonna jopa odotan kevättä (mutten todellakaan kesää!).
Pouta visiiin metsässä kuuli jotain ääniä, kun pysähteli välillä katselemaan ja kuuntelemaan. Vähän otettiin ravia ja lyhyt pätkä laukkaa. Poudan mielialaa heilautti autotallin kulmalla ollut pressu polttopuiden päällä ja traktorin piikki polun vieressä. Tämä siis aiheutti aikamoisia sydämentykytyksiä neitokaiselle. Tallilla tehtiin sitten porkkanavenytyket. Kun talutin pihalta Poutaa talliin niin kuului naps, ihmettelin ensin mistä se kuului. Sisällä huomasin, että leukahihna oli napsahtanut suitsista poikki. Pikkuisen raivostuttavaa, kun ei tässä nyt ole mahdollisuutta uusia suitsia ostella. Muistin, että Vallun suitset ovat kotona ja niistä säädeltiin Poudalle uudet menopelit.
 |
| Rikki. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti