Pouta kentällä

Huh, kenttä on tosi inhottavassa kunnossa. Tiedusteltiin naapurin isompaa traktoria paikalle, mutta isäntä sanoi, että ei mene sohjo hänenkään lingosta läpi. Eli odotellaan että pakastuu tai sulaa koko sohjo poijes. Kuitenkin noin puolituntinen siinä tarvottiin, Pouta oli jotenkin höpsöllä tuulella. Mentiin laukkaa miten sattuu ja sen jälkeen tehtiin käynnissä varmaan kuusikiemurauraa, se on yllättävän vaikeaa kun oikein keskittyy. 

Keskittymistä kentän laidalla haittasi pienten ryhmä (eli wannabe suokki ja Usva). Ne ääliöt jatkoivat sitä kahlausurakkaa. Eka mainittu jopa yritti laukata umpihangessa mahaansa myötä. Onneksi aito suomenhevonen tyytyi vain kävelyyn. 

Poudan kanssa tehtiin jo kentällä leipävenytykset ja itse ihan kävelin tallille. Laiskuuttani yleensä ratsastan sinne...

Pesupaikalla jätin Poudan irti kun vein varusteita paikoilleen. Siinä se samassa kohti jökötti tultuani takaisin. Tein uuden testin ja menin vaihtamaan kengät ja hakemaan pipoa. Edelleen seisoi paikallaan. Niinpä tehtiin loppuharjaukset irti ja syötiin vielä leipää. Tai ei syöty, hän söi, jos ollaan tarkkoja. En laittanut loimea, ajattelin olla ihan tollo ja laittaa kevyesti hionneen hevosen ulos. Sinne hävisi, en nähnyt että olisi piehtaroinut. Ja sitä paitsi ei lapsena Oivan tallilla edes ollut loimia ja likomärät hevoset laitettiin ulos vaikka kuin kovaan pakkaseen. Ei ne ikinä olleet siitä moksiskaan. Tai sitten aika kultaa muistoja.

Siitä tulikin mieleeni, että kävin tänään kampaajalla. Päästäni löytyi kaksi harmaata hiusta. Olen järkyttynyt. Onneksi ne on nyt värjätty piiloon.

Ps. Mummin Bella-kissa on mainio. Tänään mummin luvalla tottakai, päästin kisun pihalle. Bella on siis sisäkissa. Sinne se tahtoo useasti ja nytkin on ulkoilemassa. Tosin Bella ei tarkene kuistia pidemmälle mennä, mutta siitä se rohkaistuu ja varmasti reviiri laajenee. Bella voi sitten jatkossa tulla meille aina ulkoilemaan.

Bella on sisätiloissa pitänyt Valman liikeessä. Valma-paralla ei ole mitään saumaa tuolle takkukasalle. Tänään näin myös hellyttävän kohtauksen, kun Bella pesi Harmilta pään. Harmi on silminnähden kiusaantunut odottamattomasta hoitotoimenpiteestä. Vissiin Bellan tulo on saanut ukkokissat järkytyksen valtaan, kun ovat unohtaneet enemmälti tappelut. Mutta Sukka etsii edelleen kotia.

Suuri maailma odottaa.

Vallulle lihashuoltoa

Ajelin aamulla naapurikylälle ja nappasin Vallun tarhasta. Vallu sai perusteellisen hieronnan, nivelten mobilisaation ja kraniosakraalikäsittelyn. Vallu on ehkä maailman ihanin hoidettava, seisoo kiltisti paikallaan, suostuu lähes kaikkiin hoitotoimenpiteisiin vastaväitteitä ja antaa vielä positiivista palautetta hierojalle. Vallu onkin toiminut opiskelijoiden kanssa esimerkkihevosena aiemmin, kun on niin kiltti.

Vallu oli paremmassa kunnossa kuin aavistelin. Nyt huomaa, että lihakset ovat jo kadonneet, mikä on luonnollista kun eläkkeellä on, eikä aktiivisesti liikuteta. Hieman ristiselkä lämpeni hierottaessa, mutta lämpö katosi aika nopeasti. Takajalkjojen nivelet olivat vasemman takajalan kavioniveltä lukuunottamatta ok. Kavionivel oli niin löysä, että tuntui kuin lähtisi irti. Myös takanen oli sisäsyrjältä lämmin, sitä pitää seurata. Voisiko olla joku minivenähdys kyseessä? Mitään turvotusta ei ollut. Etuosan nivelet täysin ok, ei mitään ongelmaa. Jotain hermopinnettä takapäässä oli kun takasten nosto piti tehdä asteittain. Lopuksi antoi lähes ongelmitta takaset venyttää, joten toivotaan, että jotain kireyksiä laukesi sieltä.

Rangan käsittelyyn lähti oikein hyvin mukaan. Rankaa käsitellään hevosen oman rytmin mukaisesti ja olin jo unohtanut, että Vallu on tosi "nopearytminen". Esimerkiksi Pouta on taas rytmiltään huomattavasti hitaampi. Vallun ranka lähti erinomaisesti mukaan. Tehtiin vähän venyttelyitä ja vielä päälle porkkanavenytykset. 

Laitoin Vallulle päälle fleeceloimen, kun päivä oli niin lämmin. Heti tarhaan päästyään, näytti hieronta vastanneen tarkoitustaan. Yleensä hevonen on hieronnasta raukea ja väsynyt, harvemmin käytös on riehaantunutta. Vallun mielestä kannatti ottaa reilun viiden minuutin mittainen revittely hieronnan päätteeksi. Niin sitä parin viikon päästä 19v täyttävä pappa näytti, miten sitä mennään eikä meinata!

Juoksentelun jälkeen Vallu oli ihan muina miehinä.

"En ole juossut, en varmasti. Enkä ainakaan piehtaroinut. Kaikki on ihan fine."

Viime yönä hoidossa oleva kisuliino Bella oli tehnyt pahojaan. Mummi kyllä varoitti jättämästä "niitä" esille, Bellalla on joku fiksaatio johtoihin. Tallimies oli unohtanut laturin johdon yöksi pöydälle. Tässä lopputulos.

Kotia vailla

Meillä on eletty kissatappeluiden kultakautta. Harmin veli Mustasukka-Mönkkönen muutti meille erinäisten sattumusten vuoksi vuosi sitten keväällä. Tiedettiin, että Sukka ja meidän Leevi eivät tule juttuun, mutta päätettiin yrittää. (Sukka on vieraillut meillä aiemmin aina viikonloppuisin hoidossa ja muuten vaan leikkimässä veljensä kanssa.) No joka tapauksessa, nyt on vuosi siis kulunut ja tilanne ei kun pahanee. Leevi täyttää kesällä 9 vuotta ja meidän kaikki kolme muuta kissaa ovat ottaneet sen silmätikukseen. Leevi on tosi omalaatuinen kissa ja en tiedä sopeutuisiko se enää edes uuteen kotiin. Sukka sitä vastoin on maailman sosiaalisin kissa, viikonloppuna taas vieraan istahdettua pirtin ääreen ampaisi Sukka syliin istumaan.

Siispä. Tässä ollaan etsitty Sukalle uutta kotia, huonolla tuloksella. Eli jos tiedä jostakin maalta hyvän kodin, niin Sukan antamista tiukkojen kriteerien nojalla voidaan harkita tai siis harkitaankin. Leevin tilanne on kinkkisempi. Voi olla, että Leevi lähtee sitten isommille hiirimaille.... Mutta jos Leeville löytyy koti, missä se voisi olla ainut kissa, niin se ratkaisu voisi tulla kysymykseen. 

Pouta (mini)ratsastustunnilla

Kenttä on pehmeä ja se upottaa hevosen painosta. Eli aika raskas mennä. Otettiin omin päin vähän ravia ja laukkaa ennen open tuloa. Tänk juu Riia tunnista. Tehtiin enimmäkseen käynnissä töitä ympyrällä, asetuksia ja ravipätkiä. Eniten oli korjattavaa ratsastajan asennossa, lihakset ihan jumissa (siis itsellä). Itsestä tuntui, että koko ratsastus oli epämääräistä rämpimistä kentällä ja istuin satulassa missä sattuu. Sovittiin, että täytyy nyt vähän ruveta taas panostamaan enemmän ratsastukseen. Pouta oli hikinen sopivasti, tehtiin porkkanavenytyksiä ja laitettiin kolttu niskaan. Tästä jatkuu.

Loppukäyntien aikana pari suokkia ja yksi wannabe sellainen keksivät kahlata kentän reunalla. Joku oma lumihankitreeni vissiin...

Huomatkaa, kuka keulilla... Pöntöt suomenhevoset perässä ;)

Mummo tuli piirakanpaistoon ja samalla toi putkiremontien tieltä uuden kisuliinon hoitoon. Ihaninen Bella(donna) tuli pitämään kolleille vähän kuria.

Bella antoi myös tutaa Valmalle siitä kuka täällä määrää. Valma sai kynsistä nenille ja tuli itkemään häntä koipien välissä keittiöön. Ihan oikeaa meininkiä. Tämän meidän erittäin tulehtuneen kissojen välien -episodin aikana uusi tulokas laittanee pasmat vielä enempi sekaisin. 

Lähtölistalla omista kissoista on Sukka ja Leevi...

Herra Hurjimus

"Törkeää, minkä tempun menitte tekemään. Tätä tulette katumaan karvaasti!"
-No kunhan nyt tokenet tuosta.... Heh, hehheee....

Pouta kentällä ja maastossa

Kuvassa heiniin kuorrutettu hevonen. Varusteltiin pikaisesti ja mentiin kentälle. Vaihdoin kuolaimiksi "kuparirollerit" kolmipalojen tilalle. Kylläpä tuntui hevonen miellyttävältä ratsastaa. Olisi pitänyt kokeilla näitä kuolaimia jo huomattavasti aiemmin. Kenttä on aika pehmeä tämän säätilan vuoksi, mutta varovasti siinä pystyy menemään. Aika paljon verryteltiin laukassa. Pouta oli suht reipas, vähän laiska, mutta ihan ok.

Ossi heilui Tallimiehen kameran kanssa kentällä ja otti muutamia kuvia. Niin ja kentällä mentiin melkein koko ajan ilman jalustimia. Aikamoinen pallerohan tuo Pouta kyllä on... Mutta ehkäpä se siitä. Tehtiin taas aikapaljon väistöjä pituushalkaisijalla.

Kentällä pörräilyn jälkeen käytiin vielä maastossa kääntymässä Saavan tien risteyksessä. Ilokseni huomasin, että joku on käynyt traktorilla ajamassa pitkin Saavan tietä, mikä tarkoittaa ratsastuspolkuja!!! Vaikka rakastankin talvea yli kaiken kaikista vuodenajoista, niin tämä liika lumi on tukkinut meidän reittejä tänä talvena niin paljon, että tänä vuonna jopa odotan kevättä (mutten todellakaan kesää!). 

Pouta visiiin metsässä kuuli jotain ääniä, kun pysähteli välillä katselemaan ja kuuntelemaan. Vähän otettiin ravia ja lyhyt pätkä laukkaa. Poudan mielialaa heilautti autotallin kulmalla ollut pressu polttopuiden päällä ja traktorin piikki polun vieressä. Tämä siis aiheutti aikamoisia sydämentykytyksiä neitokaiselle. Tallilla tehtiin sitten porkkanavenytyket. Kun talutin pihalta Poutaa talliin niin kuului naps, ihmettelin ensin mistä se kuului. Sisällä huomasin, että leukahihna oli napsahtanut suitsista poikki. Pikkuisen raivostuttavaa, kun ei tässä nyt ole mahdollisuutta uusia suitsia ostella. Muistin, että Vallun suitset ovat kotona ja niistä säädeltiin Poudalle uudet menopelit.

Rikki.

Kosto on suloinen

Tuhdit päiväkännit menossa.

Sitä se on, todellakin kosto on suloinen. Hurjan hurja maukuminen ja lähes ulvontaa ylistävä äännähtely ja mahdollinen sisäänmerkkailu on toivottavasti nyt taltutettu. Tänään aamulla karautettiin eläinlääkärin pakeille ja en ole koskaan maksanut eläinlääkärin laskua niin onnellisena kuin tänä aamuna. Ajattelin, myös olisiko pitänyt ottaa sotasaaliiksi kuivumaan pikkukulkuset mukaan, nehän olisivat olleet oivat kissan lelut, eikö??!! Nyt on Hurjakin palliton! Toki harmittaa nyt sivuun mennyt jalostusura, kun jalostusmaatiaiskissoja sanomalehti Karjalaisessa vähän niinkuin viime syksynä kaipailtiin. Parempi näin. 

"Mitä, mitä on tapahtanut??? Olen istunut päällä, taputellut tassulla, suukotellut, se ei heräääääää????? Apua, apua, apua!!! " - Sille on tapahtunut se, mikä on poikakissojen maailmassa pahinta mitä niille voi tapahtua. Kaikki kunnossa ;D

Matkalla kävin myös Vallua morjestamassa. Vallu oli portilla ja sain aikamoiset nypläykset osakseni. Jospa mielenosoitus alkaa olla ohi ja Vallu alkaa taas olla kaveri. Jos kaikki menee niinkuin ajattelin, käyn sunnuntaina Vallua vähän hieromassa ja pitämässä hyvänä. Snif, niin tyytyväisenä pureskeli siellä Tätiä pyllystä, että ihan liikutti. Vallun uusimman lantanäytteen tulosket tulivat eilen postissa ja madotus oli tehonnut, tulos oli toivotusti alle 25 epg! Seuraava näyte 3-4 kuukauden kuluttua tai madotus.

Ensimmäistä kertaa eilen käytiin Oton kanssa luistelemassa. Tosin Otolle se oli elämän ihan ensimmäinen kerta. Oli aika mukavaa, Ottoa nauratti koko touhu kovasti.

Ja pakko julkaista kuva omasta meikkikokoelmasta. Öö, tuota en ole tunnetusti kovin hyvä meikkaamaan, enkä yleensäkään meikkaa kovasti. On viime aikoina ollut puhettu erinäisten henkilöiden kanssa meikeistä ja haluankin nyt nolosti paljastaa kuinka suuren meikkimäärän omistan. Hyvin tulen näillä toimeen, siinä on aivan kaikki meikkaukseen käyttettävät meikit ja välineet... Mutta hei, olen maalta!

Ps. Pakko kohentaa mielialaa jonninjoutavilla jutuilla, että selviää tästä harmaasta arjesta!

Kaviohuoltoa

Tuisku kengitetty, reikä on voisiko sanoa, että ummessa. Siellä näkyi ehkä nuppineulan päätäkin pienempi reikä :) Voi onni ja autuus. Tosin lihasjumeja on senkin edestä :(

Usvan kaviot vuoltu, ihan ok käyttäytyi :)

Maastoilua ja hippoilua

Viime yö meni kieltämättä aika lailla itkeskellä. Matin menetys on henkisesti tosi kova paikka ja toisekseen myös taloudellisesti. Aamulla hevosten uloslaiton yhteydessä siirrettiin Matti tallista ja vietiin latoon odottamaan noutoa. Tyhjennettiin Matin karsina Latea varten. Tallissa on hiljaista ja tyhjää kun karsina on tyhjä. Tämä on niin kova menetys meille, että tästä ei selviä ihan heti. Matti oli minun oma "terapialammas" ja siihen hassuun lampaaseen on kiintynyt moni ihminen. Kiitos kaikille, jotka olette viestein ottaneet osaa menetykseemme. Kyllä se vaan on niin, että moniin eläimiin kiintyy enemmän kuin joihinkin ihmisiin ja rakkaan eläimen menetys on vaikeaa ja tuskallista.

Aamulla kuitenkin oli sovittu Tuiren kanssa ratsastustreffit ja se teki hyvää, sai vähän pirteämpää mieltä. Tuisku ja Pouta pääsi kunnon kahluumaastoon. Kierrettiin iso soramonttu, mutta molemmat oli kyllä ihan hikisiä tallilla, Tuisku eri toteen. Yksi pätkä ravattiin, muutoin vaan käveltiin. Pouta käyttäytyi Tuirelle nätisti ja tuntui kivalta, että ehkä se pikkuhiljaa alkaa oppia käyttäytymään.

Aamu oli mitä täydellisin talvisää. Pakkasta -10 astetta ja aurinko paistoi. Ratsastuksen jälkeen mentiin tarhaan rapsuttelemaan hevosia ja Usva kävi tekemässä tuttavuutta. Kiitos vielä seurasta ja otetaanhan uusiksi!

Puolilta päivin kylän liikuntasalilla oli Hippo -kisat ja Tatu halusi välttämättä osallistua. Niinpä lähdetiin kahdestaan liikenteeseen. Ei ollut hukkareissu, Tatu sai kaksi kultamitalia; juoksusta ja vauhdittomasta pituudesta. Oli aika pollea poika :)

Mäntylän Matti 7.4.2011-14.2.2015

Eipä tiennyt kukaan millainen ystävänpäivä tulee olemaan. Eipä tiennyt kukaan, että saatellaan rakas laumanjäsen viimeiselle matkalle. Eipä tiedetty, että tänään ollaan yhdessä viimeistä päivää. 

Meidän rakas ja maailman omalaatuisin pässi Matti on poissa. Matti sai äkillisen sairauskohtauksen ja jouduttiin tekemään todella vaikea ratkaisu. Toivottavasti Matilla on nyt hyvä olla, pää sylissäni sai lähteä. Hyvästi Matti, olit meidän lauman valo!

Pouta kentällä

Tallimies kohensi kenttää pika-aurauksella, joka tarkoitti vain reunojen aurausta. Sekin helpotti jo siinä pörräämistä. Lumi on nyt sellaista, ettei mene lingosta läpi, joten kentän auraus kestäisi varmaan monta tuntia. Pouta oli erittäin miellyttävä ratsastaa. Enimmäkseen mentiin uralle ja yritettiin tehdä asetuksia ja väistöjä. Laukka rullasi tosi hyvin oikeaan kierrokseen, vasempaan oli aikamoista. Nyt kun olen itse käynyt kuntosalilla 6 viikkoa 3 kertaa viikossa, huomaan sen hyödyt ratsastuksessa. Ryhti on huomattavasti parempi ja selkä tottelee, eikä vedä koko ajan niin vinoon. Kohta voisi olla oikean ratsastustunnin aika, vink vaan ratsastuksen opelle ;D

Pouta hikosi kenttäilystä kohtuullisesti. Tehtiin tallin pihalla porkkanavenytyket, sisällä harjailtiin karvat suht suoriksi ja laitettiin loimi niskaan. Pouta jäi pitkäksi aikaa portille viettämään kainaloaikaa ja juoda humsautti kaksi sankollista vettä.

Nyt lähdetään erikirjavan porukan kanssa Sami Hedbergin keikalle! Tsau!

Haaveesta totta

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Olen haaveillut näistä monta vuotta. Onni on omat oikeat kakkakärrit!

Isot liinakot maastossa

Koulu loppui jo yhdeltätoista ja alkoi me, myself and I -aika. Ensin vuoroon tuli Tuisku. Maastoiltiin ison soramontun ympäri, lunta oli kiitettävästi ja Tuisku joutui kahlaamaan, mutta pakko oli kun polut lunta täynnä ja muutoin joudutaan pyörimään omassa pihassa koko lopputalvi. Jos metsien hakkuista täytyy jotain positiivista löytää niin se on aurattu metsätie osittain rekkoja varten. Siinä on hyvä köpötellä.

Tuiskun kanssa yhtä lyhyttä pätkää lukuunottamatta käveltiin. Tuisku olisi halunnut juosta, mutta torppasin sen aikeet joka kerta. Tallilla Tuisku oli todella hikinen. Tehtiin porkkanavenyttelyt ja loimitettiin korvia myöten. Tuisku aloitti lumipiehtaroinnit ja jölkötteli tyytyväisenä paalille.

Poudan kanssa mentiin heti perään kentälle. Sinnekin oli siunaantunut lunta liiaksi ja muutaman ravipätkän jälkeen päätin, että lähdetään maastoon. Ajattelin, että Poudan kanssa "avataan" latopellon reitti, mutta se suunta on jo menetetty peli. Päästiin ekan suoran päähän niin nähtiin, että puita roikkuu tien molemmin puolin, että aika mahdotonta mennä. Niinpä lähdettiin Poudan kanssa Tuiskun tekemälle polulle isolle soramontulle päin. Poudan kanssa otettiin ravia mennessä auratulla metsätiellä ja tullessa annoin sen laukata. Meinasi ruveta pelottamaan kun Pouta veti pään alas ja alkoi perä nousta ja vauhti oli aika huumaavaa. Erittäin epäpoutamaista käytöstä, mutta toisaalta lohduttavaa, koska sellainen Pouta on ollut -> reipas maastossa. Jospa se alkaa olla kohta jo kokonaan oma itsensä. Sai nyt vähän höyryjä päästellä.

Poudasta en muistanut ottaa kuvaa, mutta ei ollut hikinen kuin vähän rinnasta ja mahasta, joten ei se kai ihan rapakuntoinen ole, vaikka onkin nyt ollut kevyellä käytöllä. Tuiskuhan hikoaa jo varusteet nähdessään, joten sen kuntoa ei voi verrata sen hikoiluun. Poudankin kanssa tehtiin porkkanavenytykset ja Pouta venyi tosi hyvin, yleensä se on tosi kankea sivulle päin. Laitettiin kevyt loimitus ja Pouta pääsi myös tarhaan.

Mattihan muutti pari päivää sitten takaisin ulos hevosten kanssa. Astutus on ohi ja toivotaan, että on karitsat masuissa tuloillaan. Matti on leikkinyt eritoteen Usvan kanssa. Usva etukaviolla sitä kiusaa ja Matti ottaa vauhtia ja puskee kunnolla. Matti viettää aikaa myös Skipin kanssa paljon metsän puolella. Usva on ikionnellinen Matin paluusta, kun Tuiskulla ja Siriuksella on ihan omat kuviot, eikä niiden leikkiin naiset mahdu. Usva on koko ajan siinä porukassa vähän kolmas pyörä. 

Latella sitä vastoin jatkuu hommat vielä kolme viikkoa. Sitten eletäänkin jännityksen hetkiä, kun Matti ja Late toisensa kohtaavat.

Paloharjoitus

Nyt harmittaa kovasti, kun ei ollut kamera matkassa. Meidän kylän palolaitoksen palonuoret saapuivat harjoittelemaan hevosen "pelastusta". Tässä tapauksessa se tarkoitti hevoselle päitsien ja riimunnarun laittoa, sekä taluttamista. Kävimme nopeasti läpi miten homma hoituu ja jokainen sai Skipin kanssa kokeilla päitsien laittoa ja taluttamista pesupaikalle ja takaisin karsinaan. Eniten taisi jännittää oikea palomies, nuoret olivat oikein reippaita. Kävimme läpi myös sitä, mitä kannattaa tehdä ja miten toimia hevosen kanssa esim. tulipalon syttyessä. Näytin muutaman vaihtoehdon, eli kiireessä ei päitsien laittoa ruveta tekemään, vaan naru hevoselle kaulaan tai niskan ja turvan ympäri.

Keskustelimme nuorten kanssa tallin paloturvallisuudesta, sekä kävimme vaaranpaikkoja, joita meidänkin tallilla on. Esimerkiksi liukuovet olisivat huomattavasti turvallisemmat kuin aukeavat, rikkinäinen karsinan ovi on narulla kiinni, joka on kuulema kaikkein hankalin aukoa pelastustehtävissä. Myös hevosen käyttäymisestä yritin kertoilla ja mitä tulee ottaa huomioon hevosta taluttaessa.

Pyysivät saada tulla meille uudelleen ja lämpimästi tervetulleeksi toivottiin heidät uudelleen ja isommatkin palomiehet toivottiin myös harjoittelemaan hevosten kanssa toimimista. Myös meidän ladon polttaminen oli aiheena, joka ajoittunee vuoden päästä keväälle, jonne nuoret haluavat kovasti osallistua.

Jennille kiitos Skipin lainasta, taitaa olla tähän käyttötarkoitukseen se rauhallisin versio :)

Helsingissä

Iso kiitos kaikille mukana olleille (Saara, Hanna, Viski-Vatanen ja Riitta-Ratsastaja), matka oli erittäin terapeuttinen naurun osalta. Kun viisi eri ikäistä naista lähtee Isolle Kirkolle, on myös eksyminen tehty mahdolliseksi. Ensimmäinen harhareitti koettiin Imatralla Suomen Kerta Oy:n parkkipaikalla, seuraavaksi tapahtui "ohiajo", jonka vuoksi kierreltiin Hookooiin keskustaa ristiin rastiin ja kolmanneksi ajoimme Kotkaan. 

Parin päivän irtiotto arjesta, lapsista ja... hevosista teki terää toden totta. Reissu huipentui Hööksillä käyntiin ja Kotkassa lounastamiseen. Suuremmilta riidoiltakin vältyttiin, syötiin paljon, hyvin ja kauan, sekä ihasteltiin napatanssia. Niin ja taidettiin käydä myös Apassionatassa. Ja muistinko mainita, että syötiin paljon???

Päätettiin jatkossa tehdä joka vuodenaika joku tempaus. Kevään ohjelmisto on auki, mutta kesällä pidetään "Korkean paikan leiri" (=ratsastusleiri, ei todellakaan ihan perinteinen) ja syksyllä estekarkeloihin. Toivottavasti suunnitelmat onnistuu! Thank You Ladys, Thank You!

Pouta hieronnassa, Usva sovituksessa

Huomenna lähdetään tyttöjen kanssa kohti Helsinkiä. Mennään illalla Apassionata -esitykseen ja luvassa kuulema myös hyvin eksoottista ruokailua, josta en halua tässä vaiheessa tietää enempää. Tallimies ja tallipojat jäävät pitämään tiluksia pystyssä. Niinpä ajattelin, että on hyvä nyt hoitaa Poudankin hieronta, niin ei tarvitse viikonlopun takia potea huonoa omaatuntoa liikutuksen suhteen. Nyt kun on hierottu niin tulee parin päivän loma joka tapauksessa kuuloonsa.

Poutahan oli marraskuussa aivan superjumi. Sen jälkeen ollaan ratsasteltu, mutta Pouta on saanut myös ihan lepoakin. Omaa laiskuus on kerrankin ollut hyvästä, nimittäin Pouta oli todella hyvässä kunnossa. Niskan jumi oli hävinnyt lähes kokonaan, pientä lämpöä nousi pakaralihasten kohdalta, sekä lantion kohdalla oli pehmeä möykky, joka suli pois. Muutoin ei mitään, ei yhtään mitään sanottavaa missään. Tein nopean ja kevyen hieronnan, tein nivelten mobilisaation, kraniosakraalin ja lopuksi vielä laitoin laseria pakaroihin. Pouta ei ottanut hoitoa ihan yhtä lunkisti vastaan kuin veljensä Tuisku, vaan kuunteli laserin piippausta epäluuloisena.

Pouta sai loimen päälle ja mennä jölkötteli suoraan paalille evästämään.

Kun olin porttia sulkemassa niin paalilta tulla laukkasi paikalle Usva. Usvan mielestä täytyy tehdä töitä yhdessä, sen mielestä se on näköjään todella kivaa. Ihanaa, että joku meidän hevosista suhtautuu yhteiseen harrastukseen tulen palavasti, jo hieman liiankin innokkaasti :)

Koska en juuri tehdyn hieronnan ja sitä ennen käydyn kuntosalin käynnin jälkeen jaksanut lähteä kentälle Usvan kanssa taapertamaan, niin ajattelin että kokeillaan Usvalle ensimmäistä kertaa satulaa selkään. Olen miettinyt, että minkä satulan sille selkään laitan, jahka sinne itse aion uskaltautua kömpimään.

Vallun joutava Tekna näytti ihan hyvältä ja tuolle pikkuponille en kyllä mitään uusia satuloita osta, kun kasvaa vielä kovaa vauhtia. Ainakin äkkiseltään Tekna voisi olla oivallinen valinta ensiratsasteluille. Ainakaan tuossa se ei keinunut ja tuntui siipien kohdalta napakalta. Eri asia tietty kun selkään nousee, tilannehan voi olla sitten aivan toinen. Tämä on meidän kolmesta satulasta kapein ja sen tähden todennäköisesti tähän hätään Usvalle sopivin.

Tuiskulle lihashuoltoa

Tänään oli aamu "vapaata", joten päätin ottaa toisen isoista liinaharjoista käsittelyyn. Mukaan tarttui Tuisku ja aloitettiin lihashuolto. Ensin perushierontaa, eniten kireyksiä oli niskassa vasemmalla, rintalihaksissa, pakaralihaksissa ja takajalkojen lähentäjissä. Hieronnan jälkeen tehtiin nivelten mobilisaatio ja voi hyvänen hyssykkä, että oli takapään ylänivelet (kinner, polvi ja lonkka) jumissa. Kaviota tarjosi Tuisku ihan kunnolla... Mobilisoinnin jälkeen oli vuorossa kraniosakraali ja siihen Tuisku lähti aivan täysillä mukaan. Välillä tuntui, että on niin rento hevonen, että kaatuu rangan käsittelystä. Otin videota, mutta en osaa niitä purkaa puhelimesta... 

Sen jälkeen laitoin laseria pakaralihaksiin ja sama rentous jatkui Tuiskulla. Tehtiin vielä pienet venyttelyt ja laitettiin loimi päälle. Tarhassa olikin sitten yliraukea hepo. Ja Tuiskuhan aloitti tarhassa mielettömön pesun.

Omia lankoja oli pakko päästä testaamaan! Tein viikonloppuna ihan itselleni sporttimallin villasukat. Ne on tosi paksut ja lämpimät! Tämmöiselle kylmäjalalle aivan superihanat. Meinasin taas itkeä tirauttaa onnen kyyneleet, kun sain omista villoista tehdyt sukat jalkaan!