Tuisku maastossa

Nimittäin pyhäpäivän ratoksi lähti koko perhe rekiajelulle. Homma lähti käyntiin tarhassa Tuiskun lahjomisella eli porkkanoilla. Pientä mielenosoitusta oli tallissa liian aikaisesta urheilusuorituksen aloittamisesta (n. klo 10.30). Mutta ajelulle päästiin.

Reki oli vuorattu lampaantaljoilla ja koko joukko asettautui kyytiin. Allekirjoittaneen solmut ovat pysyneet hyvin kiinni, mutta tänään aukesi oman soramontun kohdalla ala-aisaremmi, eikun sitä uudelleen sitomaan.

Tuisku sai mennessä vähän jolkotella ravia ja vauhtia tuntui riittävän. Ohessa vähän videota meidän jolkottelusta. Valma juoksi mukana ja tajusin tänään, että hevosihmisethän pukevat yleensä joko itsensä ja koiransa tai sitten koiransa ja hevosensa samanlaisiin kolttuihin, niin mehän olimme Valman kanssa kuin kataloogista ihan suoraan! Heijastinkuosi ei kyllä ehkä jonkun muoti-immeisen mielestä ole se tyylikkäin, mutta täällä maalla; näillä mennään! Pääasia, että meillä itsellä on tyylikäs ja yhtenäinen maku!

Vaikka olen pyrkinyt Tuiskun hikeentymistä estämään kevyellä liikkuttamisella, niin tänään meillä oli tallilla erityisen hikinen hevonen. Tuisku innostus sai sen hikoamaan, vaikka suurimmaksi osaksi käveltiinkin. Annoin Tuiskulle varalta tallilla vähän homeopaattista Arnicaa ja laitettiin ihan kunnon toppaloimi niskaan. Lapset syöttelivät vielä Tuiskulle leipiä ja taisinpa antaa palan sokeriakin ja kasan porkkanoita. Toivotaan, että mitään takapakkia tästä reissusta ei tule. Niin ja tässäpä vielä kuva siitä karmeasta vekottimesta metsän laidalla. (Ja huom, se on noista kahdesta alemmasta kuvasta tuo ylempi ;D)

Pouta maastossa

Alunpitäen maastoon piti lähteä Tuiskun. Tuisku oli tarhassa niin hapan, että en jaksanut jäädä sen ukon körilään kanssa neuvonpitoon vaan otin Poudan. Poudan olisin joka tapauksessa kiikuttanut talliin laserhoitoa saamaan. Harjauksen jälkeen päätin käsitellä selän ensin toiselta puolelta. 

Yksi käsittely kestää 5 minuuttia. Hoidot aloitetaan "miedolla" ohjelmalla. Liikuttelin laseria käsittelyn aikana niissä kohdissa, missä oireita on ollut. Ensin Pouta oli todella rentoutunut, lipoi huuliaan ja pää roikkui. Yht äkkiä Pouta tajusi, että selässähän piippaa joku laite ja vissiin siitä tuli jotain kunnon tuntemuksia, kun lämpeni alue kunnolla. Yritti hyppiä pystyyn ja katseli koko toimitusta epäuskoisena. Sai kunnon virtapiikin, ihan kirjaimellisesti. 

Päätin kuitenkin lähteä Poudan kanssa maastokävelylle ja oli aika säpäkkä hevonen. Pouta on siitä erikoinen, että sillon kun sillä on jotain "häikkää" jossain, siitä tulee laiska ja vetämätön. Yleensähän hevoset rupeavat "juoksemaan kipua pakoon", mutta Poudan reaktiot ovat tähän asti olleet täysin päinvastaiset. Mikä lie sitä sitten vaivasikin, niin maastokävely oli kyllä todella reipas. Heti oman pikkusoramontun jälkeen nähtiin ihan kunnon ilveksen jäljet tai jos tästä tarinasta haluaa jännemmän, niin sitten olkoot susihukan tassun kuvat. Itse veikkaan isoa ilvestä, aikamoiset ne oli.

Heti kun päästiin oman tontin rajalta metsään oli näky surkea. Parkissa seisoi metsäkone (tuo viheliäs metsien myllääjä), joka oli kaatanut puita kasoihin pitkin metsätien reunaa. Onneksi kyseessä taitaa olla joku harvennuksen tapainen toimenpide, koska ihan paljasta jälkeä ei oltu tehty. Masentavaa, olen pelännyt tätä päivää, että noita ihania ratsastusmetsiä tuhotaan puun kaadolla.

Kierrettiin vain iso soramonttu, koska ei voi tietää mitä tuosta laserista nyt sitten on seurannut. Matkan aikana Pouta rentoutui ja oli tallilla taas oma normaali itsensä. Porkkanavenyttelyitä ei ole koskaan tehty niin hyvin, Poutahan on venyttelyissä todella epävenyvää mallia vs. Tuisku, jonka voisi vaikka solmuun vetää. Sisällä harjailin vielä ja laitoin laserin piipittämään toiselle puolelle selkää. Pouta oli sen näköinen, että vetää pikku oljenkorret kohta henkeen. Syöttelin laserhoidon aikana porkkanapaloja, niin saatiin viisi minuuttinen hoidettua kunnialla läpi. 

Jotain siis on pakko tuon kapistuksen voimasta tapahtua, koska Pouta näytti siltä, että se kutiaa. Laitettiin loimi selkään ja yleensä saan vetää Poudan kuvainnollisesti tallista ulos, niin tällä kertaa sillä oli hirmuinen hoppu ja kiire takaisin ulos. Näytti siltä, kun koko selkä olisi kiemurrellut. Täytyy illalla ja huomenna sitä selkää vielä koklata ja antaa huomenissa ylipäänsä toinen käsittely.

Tallimiehen kanssa ollaan myös itse testattu laitetta. Olen laseroinut polveani ja niskaa, kun ystävä-migreeni on käynyt vähän kyläilemässä. Tulokset tuntuvat yleensä ihmisillä useamman hoitokerran (jopa 2-3 viikon käytön) jälkeen. Mutta aion jatkossa yhdistää tämän hevos- ja koirahierontaan, jos asiakkaan tarve siltä näyttää. 

Tuplasti surua, yksi laser

Päivän ehdottomasti surullisin uutinen on Kaakku - R.I.P.

Kaakku the tipunen kuoriutui "yksijalkaisena" jo tovi sitten, mutta sitkeästi on pikkuruinen kasvanut ja kulkenut muiden kanasten kanssa. Toissa päivänä liikkui huonosti ja eilen huomasin, että vääntynyt jalka on nirhaantunut ja aiheuttaa todennäköisesti kipua liikkuessa. Otin tipusen syliin ja päätin, että parempi on nyt päästää tipu vehreämmille pihoille matoja kuokkimaan. Tallimies hoiti tämän raskaan tehtävän. Aika lailla voi yksi pieni kananen liikuttaa ihmismieltä. Ilman tätä "haavaepisodia", olisi Kaakulla ollut kaikki mahdollisuus selvitä elämästä yksijalkaisena. 

Ja nyt ei ole edes kuvaa Kaakusta ja myöhäistä se on nyt. Snif.

***************

Päivän toinen suru-uutinen, joka pisti elämän jotenkin ihan vinksin vonksin. 

Kyllä, tänään päätin, että ostan uuden puhelimen. 

Kerkesin käymään itsekseni kolmessa puhelinkaupassa Joensuun sykkeessä.
Ensimmäisessä kaupassa pieni, mutta komea miesmyyjä ihmetteli kysymystäni; "Onko Teillä myynnissä tavallisia puhelimia?" Ihan kuin tuo kysymys olisi jotenkin outo. Naurahti (mielestäni huvittuneena) ja kertoili, että kyllä ne kosketusnäyttöpuhelimetkin ovat "ihan tavallisia". 

Mielestäni tavallinen puhelin EI OLE KOSKETUSNÄYTTÖPUHELIN! Myyjämies käski käydä ostoksilla Citymarketissa. Kiiton kovasti ja siirryin käytävän toisella puolella olevaan kauppaan. Siellä oli tasan yksi "tavallinen puhelin". Ei tullut kauppoja.
Kolmas kauppa; ei yhtään "tavallista puhelinta".

Tallimiehen kanssa kävimme sitten Gigantissa. 

Päätin, että sieltä en lähde kotiin ilman puhelinta, kuten en lähtenytkään.

Siellä olikin sitten vastassa mukava miesmyyjä (normaalikokoinen, eikä pieni) ja hän kysyi ystävällisesti, että millainenkas puhelin on tällä hetkellä käytössä. Näytin mieletöntä, kerrassaan nerosti suunniteltua ja toimivaa puhelintani, nimittäin omaa kaunista valkoista Nokiaani. Hetihän noheva myyjä huomasi, että siinä on pieni kosmeettinen särö. Sivuutin myyjän hyväntahtoisen naurahduksen ja jouduin useaan otteeseen kertaamaan, että kyllä, minä olen ostamassa "vanhanaikaista, tavallista puhelinta". 

Noh, valikoimaa kyllä oli. Olin jo lipsauttamassa Catepillarin luurin kohdalla, että tämän otan, kunnes myyjä kysyi, että minkähän kokoinen kortti minulla on puhelimessa. Vastasin kysyvästi, että pieni?, johan myyjä vastasi, että sorry, se pitää olla iso tähän ja kaikkiin myymälässä oleviin "tavallisiin puhelimiin". Pienen kortin vaihto isoon maksaa 10 euroa. Tästä sisäisesti suivaantuneena päätin olla ottamatta "mitään kyseisistä vanhanaikaisista vempaimista",
saati maksaa pikkuruisen kortin vaihtamisesta. 

Siirryttiin leivänpaahdinosastolle, koska kotoa poissa ollessani tänään vain
muutaman tunnin, oli Tallimies käräyttänyt entisen.

Valitsin tietenkin Tallimiehen maksaessa keskihintaa kalliimman. 

Pitäähän paahtimen sisustukseen sopia!

Pienessä mielessäni mietin paahdinepisodin aikana, että joudunko luopumaan periaatteistani ja ostamaan ihan oikeasti älypuhelimen (vaikka ne on keksinyt keskivertoa tyhmempi ihminen). Koska olin päättänyt ostaa uuden puhelimen menin vastahakoisesti "älykkäiden (rumien)" puhelimien osastolle. Ainut minkä osasin "laittaa käyntiin" oli LG merkkinen puhelin.  Missä lie mielenhäiriössä päätin ostaa sen. Onneksi tilanteessa oli eri myyjä, se ensimmäinen olisi varmaan kuollut nauruun. Tallimies näytti siltä, että sitä hävettää koko episodi. Mietin myös teenkö valituksen, kahdesta puhelinmyyjästä, sekä Tallimiehestä itsestään! En kyllä tiedä minne...

Seuraavaksi siirryttiin "suojakotelo" -osastolle. Olin niin lamaantunut päätöksestä ostaa "älykäs" puhelin, että päätin TODELLAKIN olematta ostaa sille omaa suojakoteloa, joka näyttää minikäsilaukulta. Voiko ihmiset enää typerämmältä näyttää kun puhuvat "älykkäässä" puhelimessa käsilaukku korvassa! What?!?!?!

Koska tärväsin tähän "älykkääseen" puhelimeen yli sata euroa, mikä on mielestäni järkyttävää tärväystä yhdestä puhelimesta on sille pakko joku "käsveska" olla. Tallimies sai tehtäväksi etsiä sellaisen, mihin "älykästä" puhelinta ei laiteta kiinteästi kiinni, vaan se otetaan siitä irti kun siihen "puhelimeen" puhutaan. Vielä en ole ottanut käyttöön tuota uutta rumilusta, mutta eiköhän alkuyö meni mukavasti sitä räplätessä. Huomenna ehkä, jos rohkenen, yritän soittaa sillä jollekin ja ehkä myös kokeilla tekstiviestin lähettämistä.

Autossa olin niin järkyttynyt tästä ostoksestani, että tajusin, etten edes tajunnut ostaa NOKIAn puhelinta. Ostin vääränmerkkisen. 17 vuotta jatkunut Nokia-uskollisuuteni on tällä päivämäärällä päättynyt.

Nokia 515, R.I.P

03/14- 27.11.2014.

LG (mikä lie)

Born in 27.11.2014-

*****************

Jotain iloakin elämään, tästä lisää myöhemmin.

Tuisku rekiajelulla

Tuiskun kanssa jolkoteltiin puolen tunnin rekiajelu pellolla ja metsätiellä. Ensin mentiin isolle pellolle, jossa Tuisku oli niin tohkeissaan, että karkasi yhdessä ravin nostossa suoraan laukalle. Lumi pakkautui nollakelissä pahasti kavioiden pohjaan, joten oli vaan parempi kävellä enimmäkseen. 

Latopellolle päin käännyttäessä muistin melkein heti, että tielle on kaatunut mäntypuu. Siinä vaiheessa ei pystynyt kääntymään missään ja ilman puun siirtoa ei matka pääse jatkumaan. Mutta, onneksi reessä on vetojuhtana Tuisku ja turhaanpa taas hätäilin, Tuisku on luottohevonen metsässä! Hyppäsin pois kyydistä ja tutkailtiin puuta Tuiskun kanssa. Sain sitä sen verran siirrettyä, että koholla ollut toinen pää laskeutui. Menin takaisin kyytiin ja Tuisku ikään kuin jalalla painoi puun alas, joka rusahti kunnolla pitkin tienpintaa. Rekihän menee yli vaikka mistä, mikä vaan ei ole liian korkea. Niinpä sitten yli ajeltiin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan! Hyvä Tuisku!

Tallilla Tuisku oli sopivasti hikinen, vähän lämmin. Irroteltiin reet ja Tuisku käveli irti talliin... tai oikeastaan tallin ovelle. Siinä piti houkutella kaveria sisään, olikohan se joku metku?

Loimiteltiin tuplafleecet päälle kun niin lauha keli. Syötiin porkkanoita ja tehtiin Tuiskulle vielä selän venyttelyt. Laser ei tullut tänäänkään vielä postissa, joten huomenna uusi yritys. Ensimmäinen koekaniini on sen kanssa Pouta ja oma polvi. Tuiskun suhteen talvi näyttää valoisalta. Päästään rekiajeluille kuten perinteinen Tapaninajelu nyt onnistuu (joskin tänä vuonna vain omalla porukalla), voidaan harkita kevyttä puun ajoa metsästä ja ehkä vielä vieraitakin vähän ajeluttaa. Olen jokaiseseta rekiajelusta tai tällä hetkellä mistä tahansa yhteisestä tekemisestä Tuiskun kanssa niin kiitollinen, että sitä ei voi kukaan käsittää. Tänään taisin unohtaa itkeä onnen huumasta ensimmäistä kertaa kun kuuntelin jalasten natinaa ajellessa...

Kuvassa "Ässä" tökkii takapuolesta ja sekös Tuiskua ärsyttää!

Ystäväni Leevi-kissa. Leepuhan on Tallimiehen oma kissa. Leevi on nyt oikea sisähyyryläinen, liekö pitkä kesäreissu tehnyt tehtävänsä. Päivisin (ei edes joka päivä) Mau-Mau ulkoilee, mutta tulee ehdottomasti yöksi sisälle. Leevi on myös laajentanut liikkumareviiriään kylpyhuoneesta "työhuoneeseen". Laitoin itselleni työtuoliin lämmikkeeksi lampaantaljan ja toisen meidän sänkyyn. Leevi on joka kerta MINUN tuolissani ja tulee paha mieli nostaa se siitä pois. Niinpä kehiteltiin Leeville oma paikka ihan mamman vierestä. Toinen vaihtoehto on, että Leevi makaa kaikkien paperien ja puoliksi näppäimistön päällä. Leepukka sai oman taljan kirjoituspöydän vetolaatikkoon ja on kätevästi rapsutusetäisyydellä. Voihan kissa!

Varovasti ratsaille

Ensinnäkin aloitettiin homma uusilla harjoilla. Poudan mielestä oli ihanaa saada olla ensimmäisenä uusien harjojen käyttäjä, kukapa ei olisi! Entiset vien pesulaan loimien kanssa ja pistän ne myyntiin, nehän on ihan hyvänkuntoisia ja melko uusiakin. Joskus vaan pitää olla elämässä luksusta, minulle ne on uudet ja laadukkaat harjat. Kaviokoukku sentäs on entinen.

Alkuratsastus suoritettiin pellolla ja sen jälkeen mentiin kentälle. Pouta tuntui huomattavasti paremmalta ja alkoi käynnissä työskentelemään todella mallikkaasti, oli kevyt kädelle, joskin hyvin vino. Huomaan, että olen itse todella lihashuollon tarpeessa ja myös kipeästi valmennuksenkin tarpeessa. Ravi meni kohtalaisesti, mutta laukka oli jotain kammottavaa. Iski ihan epätoivo, että miten tässä nyt näin mennään. Lopuksi otettiin ravia ja käveltiin otsalampun kanssa savottalenkki ja peltojen takaa kotiin. Tallilla tehtiin porkkanavenytyksiä, jotka olivat kyllä hurjan jäykkiä.

Sisällä kokeilin selkää, joka oli lähtiessä ihan viileä. Hierottaessahan selkä kuumeni lonkkakyhmyn yläpuolelta molemmin puolin ihan kunnolla. Nyt oli oikea ok, vasemmalta lämpö oli siirtynyt lonkkakyhmyn ylä- ja takapuolelle. Lonkkakyhmystähän lähtee pinnallinen pakaralihas joka koukistaa lonkkaa. Se selittäisi kyllä paljon asioita. Ja tuo on myös mielenkiintoista ,miten lämmennyt kohta on laskeutunut siihen. Toivottavasti laserlaite tulee huomenna postissa, koska haluan todellakin päästä sitä testaamaan.

Lopuksi vielä loimitettiin ja venytin Poudan selkää joka suuntaan. Ei kai tässä voi kun varovasti liikutella, tehdä lihashuoltoa ja antaa laseria! Täytyy aamuksi sekoittaa homeopaattista Arnicaa, jotta saadaan elimistöön virkeyttä ja tehoa!

Aamulla meillä oli Usvan kanssa halitteluhetki. Usva on niin ihana kainalohevonen, kun olla ja voi. Viihtyisi kainalossa vaikka kuinka kauan. Ottikohan Usva ihmisterapiaa???

Vielä niin varsaharja!

Kotona ollaan

Viikonloppu (tai siis la-su) hujahti Kuopiossa niin äkkiä, että ei meinattu edes huomata, että oltiin jo takasin kotona. Tallimies sai kevennettyä lompakkoa, josta ak piti hyvän huolen. Ikean kuitti oli lyhyt, mutta sitäkin suuremmilla summilla varustettu. Pieni sängyn päivitys oli paikallaan, häälahjaksi ostetut patjat 11 vuotta sitten olivat jo aikansa eläneet. Uudessa prinsessasängyssä nukutti hyvin. Seuraavana ostoslistalla on kirjahyllyt ja olohuoneeseen uudet sohvat. Ja voin sanoa, että meille ei osteta enää valkoisia sohvia ennen kuin asustellaan kotosalla Tallimiehen kanssa ihan kahdelleen.

Aamulla on karu herätys taas todellisuuteen. Ei paistaneet Matkuksen eikä minkään muun ostoshe..paratiisin valot. Tallin ulkovalo vaan paistoi ikävästi silmiin. Puoliväkisin sain kammettua itseni ylös ja eikös sitä ollut hevosilta tarhasta paali loppunut. Meinasi päästä itku, koska väsytti niin kamalasti. Sehän tarkoitti sitä, että piti kottikärreillä ajaa heinää tarhaan. Mutta sattuuhan näitä mokia näköjään paremmissakin piireissä... ;)

Sinne ne pienet ponikullat jäi mutustamaan sulassa sovussa heinää. Pitää het iltapäivällä Tallimiehen kotiuduttua siirtää uusi paali. Lomatyöntekijä-Saara saapuu tänään harjoittelemaan. Ihanaa vaihtelua arkeen, kun täälläkin joku joskus piipahtaa! Tänään myös saadaan uusia tukilapsia tutustumaan, joten täytyy vähän ulkoiluttaa imuriakin sisätiloissa. Tästä se päivä lähtee!

Hierontaa ja loppukiriä

Niin sitä vihdoin ja viimein saatiin allekirjoittanut ottamaan itseään niskasta kiinni ja taapertamaan tallille kohteena Poudan hieronta. Ei ihme jos on neito ollut hankala ratsastaa, on sen verran jumissa, että ihan säikähdin. Liekö jossain satuttanut itsensä, mutta ristiselkä n. 15 cm molemmille kyljille ihan kuuma. Oikea takajalka lähentäjiä myöten aivan jäykkä, sekä vasemman puolen etuosa lavasta ja olkanivelen alueelta, sekä niska oikealta on ahtaampi kuin vasen. 

Pouta sai kevyen lämmittelyhieronnan, sekä nivelten mobilisaation. Sen jälkeen tehtiin kraniosakraalikäsittely johon Pouta välistä ihan rentoutui ja sai minuutti tolkkua rankaa käsitellä. Tästä kaikesta järkyttyneenä, sekä hieman suivaantuneena päätin ostaa SEN vekottimen, josta olen jo vuoden päivät haaveillut. Nimitääin Handy Cure laserlaitteen. Linkki: Hoitava laserlaite

Tämän  laserin etuja ovat kivun ja säryn lievitys, vähentää tulehduksia ja turvotusta, edistää kudosten paranemista ja se on turvallinen, helppokäyttöinen, eikä siitä ole haittavaikutuksia. Vaikka ostan sen hevosten ja koirien hoitoon, se on ensisijaisesti ihmisten käytettävissä. Siispä aion asettaa itseni ensi viikolla ihmiskokeeseen ja kokeilla miten laser toimii. Mielenkiintoista!

En muistanut ottaa kuvaa Poudasta, mutta sen jälkeen pääsi harjaukseen Usva. Usva irti ollessaan tutki puoli tallia, ennen kuin sain sen pihalle. Ihan samalla viisii ei vielä toimi nämä hevoset!

Tässä vielä se ihana harava, josta kerroin. Kyllä on ilo haravoida!

Tiistaiaamuna Otto oli täynnä punaisia pieni näppylöitä. Meillä on siis enterorokko. Onneksi vain Otolle, kopkop, vielä ei ole kukaan muu sairastunut. Menoa se ei näytä haittaavan, eikä hyväntuulisuutta. Itse pidin sen kolme vuotta sitten ja muistan kun olin taudin pahimmissa vaiheessa raivaussahakurssilla. En saanut itse edes sahaa käyntiin kun kuumetta oli melkein 38 astetta. Se oli kammottavaa.

Ps. Huomenna suunnataan Tallimiehen kanssa Ikeaan, päivitetään taloon uusi sänky ja muuta sälää. Käydään vähän rentoutumassa ja katsomassa stand up -keikkaa.

Pouta kentällä ja maastossa

Alkukäynnit menossa.

Pouta oli todella jäykkä. Nyt ollaan semmoisella jäykkyysasteella, että neiti saa lähipäivinä hierontaa. Aivan valtavan hankalaa oli ratsastaa. Meillä kävi nimittäin aamulla traktori lanaamassa "uuden" kentän.

Ja kenttä ol hyvä! Poutakin tarkasti asian ennen ratsaille nousua, tosin ilme ei ollut ihan sitä mitä odotin, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Koko on karkeasti nyt 32 metriä kertaa 42 metriä. Ainut mikä vielä pahasti vaiheessa on valaistus. Ja ensi kesänä aidan teko, joka on jo mietitty. Toisin sanoen hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty.

Vaikka kentän pohja oli hyvä, niin Poudan jäykkyyden takia ei pitkään jaksettu siinä tarpoa. Aion pakottaa hevoshierojan lyllertämään lähipäivinä tallille ja ottamaan Poudan käsittelyyn. Ihmeen vaikee saada sekin paikalle! ;D Loppuaika laukattiin taustalla näkyvällä pellolla, joka oli suhteellisen kova. Sen jälkeen käveltiin suopellolla ja metsätiellä. Vähän oli Pouta tallilla hikinen. Kovasti myös valmennukset houkuttelisi, kun ollaan aivan retuperällä...

Vallu on ottanut vähän asennetta laumassa eloon ja hallinnoi tällä hetkellä pitkälti paalia. Ainoa kuka siellä aamulla ensimmäisten joukossa sai olla, oli Tuisku. Muut saivat lähdöt ennen kuin kelpuutti koko lauman samaan aikaan ruokailemaan. Hyvä Vallu, pieni lomailu (ja lomaromanssi) on tehnyt erityisen hyvää. Vallu muutoin nauttii elämästään, myös erittäin likaisena hevosena. Vallu on joka ilta ollut kuorrutettu mudalla, kuten myös kämppäkaverinsa. Tässä Vallu nauttii perjantaiaamusta paalilla raukean näköisenä.

Tallilla olen ihmetellyt kun haravointi on hankalaa. Tässä syy.

Haravan piikit vai mitkään ovatkaan, olivat kuluneet käytössä pois! Jo on aikoihin eletty. Mutta kyllähän meillä haravoidaan, nimittäin päivittäin. Löysin Ilomantsin rautakaupasta Fiskarsin ison ja leveän uuden haravan, jolla oli oikein ilo haravoida. Pieni asia, mutta niin suuresti elämää arjessa helpottava. Hassua.

Hassu on myös meidän Hurja. Kalojakohan se etsii?

Ja lampaiden arkea piristetään pikkupurtavalla.

Kevennystä

Selailin vanhoja kuvatiedostoja ja silmiin osui tämä. Joka kerta sen nähdessäni naurattaa. Kiitos Iidalle tästä, lähetit sen joskus.

Tuisku maastossa

Huh, huh. Olipa lenkki. Pääasiallisesti käveltiin, mutta ravipätkät oli taas semmosta vauhtia, että ei uskoisi. Kahden vuoden "sairausloma" näyttää keränneen sisäänsä aikamoisia patoutumia. Alkumatkasta jo heti alkoi mietityttää, että onkohan ne nallet nukkumassa. Ei varmaankaan. Mietin myös mielessäni, että mikä eläin on tehnyt reikiä muurahaiskasoihin, joita ei ollut noin viikko sitten?

Ensin mentiin mökkitielle (isolle soramontulle päin). Mennessä ravi oli tosiaankin vauhdikasta. Mökkitie sentäs käveltiin, mutta siellä nähtiin ilveksen jäljet. Samat jäljet olivat soramontulla, jossa vielä käytiin pyörähtämässä. Sen verran pehmeää on hiekka, että jäänyt hyvin jäljet.

Kotiin päin Tuisku oli toki vauhdikas, kuten arvata saattaa ja ajattelin, että olkoon, laukatkoon rauhallisesti kun kerran haluaa. Ja niin sitä laukattiin.Se oli virhe. Ensimmäistä kertaa mielessäni mietin, että nyt jos koskaan olisi hyvä olla turvaliivi tamineiden alla. Tuisku lähti ensinnäkin laukkaan paikaltaan (hyppäsi lätäkön yli) ja paineli loivaan ylämäkeen ihan kunnon haipakalla. Mitään ei kuullut hevonen, eikä nähnyt, sen verran juoksunhuumassa näytti olevan. Onneksi Tuiskun kyydissä ei tarvitse pelätä, että se veisi, koska jarrut siellä oli kyllä tallella. Tuisku vaan menee aivan hirrrrrrrvittävän kovaa!

Pienen keskustelun jälkeen käveltiin sopuisasti kotiin. Koko lenkki kesti n. 45 minuuttia ja siitä saldona oli tallilla todella hikinen hevonen. Olen yrittänyt olla liikuttamatta hikeen asti, kun ollaan vielä vähän alkutaipaleella tässä meidän toipumisessa ja pelkään kuollakseni takapakkia. Mutta minkäs teet, kun hevonen itse haluaa mennä ja tuntuu vaan innostuvan entistä enemmän. Tarhasta hakiessa sain jo pesut, sen verran innoissaan oli tästä ratsastelusta. Tullessa jatkui sama homma porkkanavenytysten lomassa. Koska Tuisku oli kauttaaltaan hikinen, niin pakkohan se oli ruunanrupsukka korviin asti loimittaa. Ja jos jotain tässä maailmassa inhoan, niin se on erityisesti loimien pukeminen ja niiden riisuminen.

Lampaat ottivat syyspäivää rennosti. Asettuivat paalin lopun päälle pihalle loikoilemaan. Olivat niin suloisia, kun nuokkuivat läjässä, osa piti päätä toisen selän päällä ja märehtivät tyytyväisinä. Voihan lampaat!

Pouta kentällä

Testattiin yhtä uutta kentän valoa, jonka Tallimies viritteli jo aikapäiviä sitten. Pouta oli jäykkä, mutta muutoin oikein miellyttävä ratsastaa. Tämä kentän pohjan loppuviilaus on kärsinyt tästä lumien kanssa ees sun taas puljaamisesta. Huomenna täytyy soittaa lanaus siihen vihdoin ja viimein. Jatko-osa on vielä "käyttökelvoton", kun on kaivurin jäljiltä vähän möhkyräinen. Siispä oltiin Poudan kanssa koko reilu puolituntinen vanhalla puolella isolla ympyrällä. Ympyrällä tehtiin eri askellajeissa taivutuksia ja väistöjä. Kuitenkin vähän kevyellä otteella, kun edellisestä kenttäilystä on vierähtänyt aikaa.

Loppukäynnit tehtiin otsalampun kanssa isolla pellolla. Törmättiin valtaisan isoon pupujussiin, joka tuijotti meitä pitkät tovit. Tallilla tehtiin porkkanavenytykset ja loimiteltiin kevyesti. Kentän valot menee siis uusiksi. Pitäisi saada jostain nosturi, kun on vaan väliaikaisesti valo viritetty tikapuilta. Uusi valo on hyvä, niitä pitää vaan saada 2 tai 3 per tolppa, niin valaistuu kunnolla. 

Lomajärjestelyitä

Päätettiin loppukesällä, että kahden päivän kesälomareissu Mikkeliin ei tänä vuonna ollut tarpeeksi, vaan tarvitaan hieman parempi irtiotto kaikesta. Kesällä lähinnä lapset lomaili, itsellä meni koko kesä töissä, tai muuta ei oikein koko kesästä muista. Mikä oli mukavaa kyllä sekin. Mutta 14.päivä joulukuuta noustaan lentsikkaan ja mennään oikein perinteiselle turistimatkalle. Niistähän perinteinen tuulipukukansa tykkää.

Tässä vaiheessa käy kaikki vaihtoehdot, kunhan ne ovat riittävän kaukana kotoa. Kotiinpaluu on 22.joulukuuta, joten täällä on varmaan talotonttu tehnyt kaikki joulusiivoukset, -valmistelut, sekä ruoat valmiiksi... Toivossa on hyvä elää!

Kohde on tässä: Corralejo

Varailin äsken juuri hotellia Helsingin päähän ja alkoi nousta matkafiilis. Uusi matkalaukku on hommattava, uima-asuja on päivitetty koko porukalle ja kesävaatteet on lähdettävä etsimään varastosta takaisin kehiin. Mikään superhelle siellä tuskin on, mutta ainakin lämpimämpi kuin täällä... Enää reilu kuukausi, jännää.

Ps. Ja tyttöjen Apassionata -reissu myös edistyy, liput on tilattu ja maksettu, joten here we come!

Tuisku ja Pouta maastossa

Ja Valmalla kaveri kylässä. Hannele hurautti meille pyhäpäivän maastokävelylle. Hannele hyppäsi Poudan selkään ja ak Tuiskulle. Molemmat käyttäytyvät hyvin ja käveltiin ensin kylälle melkein ja siitä käännyttiin aukealle, jonka kautta hortoiltiin takaisin kotiin. Hannele meinasi saada sydämen tykytyksiä meidän metsähortoilusta, mutta taisi selvitä säikähdyksellä, heh :)

Aamulla oli hauska episodi kun laskin hevoset ulos. Jokaisen piti käydä Vallua haistelemassa, että onhan se Vallu nyt varmasti ja ihan oikeasti tullut kotiin takaisin. Pouta ja Usva ovat molemmat kiimassa, ihan äkki yllättäen. Pouta hirnahtelee ja hörisee Vallulle, niin sisällä kuin ulkona. Ulkona paljastin Vallulle, että Pouta oli yrittänyt heilastella Tuiskun kanssa ja Pouta sai kuulla, että Vallulla oli kiihkeä lomaromanssi tätihevosen kanssa. Kummallekin tilanne näytti olevan täysin fine. No mutta, suotakoon se heille, vuoroin vieraissa.

Samassa kyydissä Hanneleen kera saapui Valman ystävä (tässä vaiheessa jo voi puhua jo ystävästä) Närri. Melko heti alkoi leikit luistaa ja tässä muutama kuva, mitä niistä vauhdikkaista kiitäjistä onnistui nappaamaan kuvaaja.

Suurin osa lähes sadasta kuvasta on tälläisiä.
Mutta jos on oikein tarkka, voi kuvasta bongata koiralle kuuluvan ruumiinosan.
Turhan liikkuvat kohteet ja ehkä aavistuksen hidas kuvaaja(ko)...

Vallu kotona

Ah, miten ihanaa! Meillä on lauma taas koossa. Vallu käytiin hakemassa kotiin ihan muutama tovi sitten. Alunperin piti kotiinpaluun tapahtua viikko sitten, mutta silloin ei ollut kopissa talvirenkaita. Kotiinpaluu on täysi yllätys muulle porukalle. Vallun tarhaan laskukos sai vauhtia jokaisen kinttuun, myö Matin. Pouta sai osakseen kunnon potkusarjan, Tuiskulle Vallu piti vinkumisnäytöksen. Tuisku ja Vallu ottivat heti yhteen, Tuisku perinteisesti huitoen etujalalla. 

Herttaisin kohtaaminen oli ehdottomasti Matin kanssa. On se Matti niin mainio! Tässäpä muutama kuva, lopussa myös aamun tapahtuma, joka pisti hieraisemaan silmiä pari kertaa, sekä kuva meidän "uusista" kanasista.

Tässä ne meidän uudet kanaemot. Niille olisi hyvä keksiä nimet, antaa vaan tulla ehdotuksia.

Olin aamulla ihan ällikällä lyöty. Tuisku ja Pouta vihaa toisiaan, ihan oikeasti ja erittäin syvästi.
Tänä aamuna kun olin päästänyt hepat ulos (vasta kahdeksalta), niin lähdin hakemaan Karjalaista. Nämä kaksi kyyhkyläistä keskenään rapsuttelivat toisiaan ja höpläsivät toisiaan turvalla.
Että on ne maailman kirjat nyt sitten menneet sekaisin. Ja tätä ei olla odotettu kuin viimeiset 3,5 vuotta!! Ihanaa!!! Herkkää!!!

PS. Kiitos kaikille jotka olitte mukana eilen illalla heppatyttöjen "pikkujouluissa". Viimeistään ensi vuonna taas uudestaan :) Ja seuraava proggis koskeekin sitten Apassionataa.....