Elämä jatkuu...

...meillä on aivan liian hiljaista. Ei hauku koirat (juuurikaan) ja irtokarvoja ei loju missään. Perässä ei kulje yksi parhaista ystävistä rasittavuuteen asti. Olimme Tallimiehen kanssa pikaisesti Tampereella käymässä ja kun eilen saavuttiin kotiin, niin vastaanotto oli entiseen verrattuna lähes laimea. Mokka heilutteli häntää ja Valmaa ei kiinnostanut meidän tulo ollenkaan, vaan piti käydä se kaivelemassa peittojen alta nukkumasta. Sitten vähän heilutteli häntää ja paineli takaisin peiton lämpöön. Eilen illalla Tallimies käynnisti SodaStreamin, eikä kukaan ruvennut konsertoimaan, vaikka melkein kerkesin itse pompata sohvasta metrin hiljentääkseni koiruksen... On vaan niin tyhjää. Ja niin kovin hiljaista. 

Peetu jätti viimeisenä aamuna lenkillä pallon metsään.
Käytiin se etsimässä tyttöjen kanssa ja tuotiin kotiin.
Peetun rakkaimmat lelut olivat yleensä kaikki rikkinäiset.
Peetu on minun elämäni koirista ollut ehdottomasti kaikkein leikkisin.

Lenkillä tytöt ovat olleet vähän ihmeissään, kuten muutenkin. Valma ja Mokka olivat Peetun kanssa aivan loppuun saakka ja tietävät kyllä, että ei se Peetu enää tule. Mutta pihalla ja kotona on vielä Peetun tuoksu, joten vähän on tytöt sekaisin tästä muuttuneesta tilanteesta.

****

Mokka ottaa kyllä kaiken irti viimeisistä lumenrippeistä. Joka päivä ja vielä monta kertaa pitää ottaa kunnon lumikylpyjä ja sekös teke hyvää! Ohessapa vähän Mokan tyylinäytettä.

****
Päivän tärkein ja odotetuin tapahtuma oli Usvan lastausharjoittelu. Olen siitä varsin ehdoton, että jos kyytiin ollaan menossa, niin sinne myös mennään. Sen verran ajattelin olevani tänään myötämielinen, että kun on kyse varsasta, niin tänään ei tarvitse mennä kyytiin vaan tutustutaan nyt moiseen kapistukseen kuin traileriin. Ajattelin kuitenkin asian helpottamiseksi laittaa sinne kyytiin houkutushevosen ja Tuiskuhan se mennä jölkötteli kyytiin. Luuli, että ollaan oikeasti lähdössä jonnekin ja oli ihan ihmeissään kun riittikin vaan sisällä seisoskelu.

Tuisku kyytiin ja Usva kehiin. Usva oli erittäin kiinnostunut Tuiskusta, itse traileri ei kiinnostanut pätkääkään. Käveli suoraan lastauslaiturille ja säpsähti vähän kun se keikahti. Usva käveli suoraan haistelemaan Tuiskun takapuolta ja ajattelin, että no eipä tässä mitä, varsan kuvatus seisoo jo lastauslaiturille eli periaatteessa tälle päivälle hyvä saavutus. Hyvä että kerkesin itse kyytiin, kun Usva käveli seisomaan Tuiskun viereen.

Niinpä meillä olikin yllättäen varsaneito kyydissä joka kiinnostui tässä vaiheessa enemmän itse kuljetusvälineestä. Sai päänsäkin puomin alle, mutta ei se säikäyttänyt vaikka niska osui siihen. Tuisku hoiti oman osuutensa kiitettävästi nuolemassa Usvan kaulan. No mutta kun mies on, niin näköjään keksii tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivan keinon rauhoitella kauniita tyttöjä.

Usva sai leipäpalan ja Tuisku piti kyllä huolen, että hänetkin palkitaan tästä uroteosta. Peruuteltiin Usvan kanssa 3-4 kertaa ulos trailesta ja takaisin sisään. Neito lompsi täysin löysällä narulla sisään ja ulos. Ihan sama olikin ensikertalaisen tuuria, mutta tämähän meni yli odotusten, koska olin varannut tälle hetkellä koko iltapäivän ja loppujen lopuksi koko sessio kesti 10 minuuttia. Lähipäivinä kokeillaan uudestaan, että miten se sujuu. Mutta mielestäni aika hieno juttu ensimmäiseksi kerraksi. Vähän piristi tätä muuten niin melankolista mielentilaa. Hyvä Usva!