Kyllä, juuri sillä. Nimittäin etsimässä kadonnutta ratasastusasentoa. Tuo ihana ihminen, joka ei ruvennut itkemäänkään toivottoman tuntilaisen kohdalla, vaan jaksoi kärsivällisesti väännellä ja käännellä. Niin jumissa paikat vääntelystä, että pakarat hellänä ;D Että kiitos vaan ;D Ja lähinnä käyntiä mentiin, mutta sehän onkin tunnetusti se rankin askellaji. Pouta nyökytteli vaan tietäväisenä, että noniin mamma, siitäs saat ja minäpä kärsin nyt vähän vähempi.
Alkuverryttely tehtiin Poudan kanssa maastossa, mutta järkytys oli sitäkin suurempi, kun kentälle käännettiin nokka tallin oven sijasta. Kentällä kerettiin verkata vähän laukassa ja ravissa ennen koettelemusta. Ratsastuksen jälkeen tehtiin leipävenytykset, harjailtiin karvoja suoraksi ja laitettiin loimi päälle. Tarhassa sain TAAS tehopesut käsille, oioi :D
Jospa tämä tästä, ei voi muuta toivoa. Tammikuussa on Erika Häkkisen valmennuspäivä, joten sitä silmällä pitäen piti vähän (tai siis todella paljon) tarkistella asioita... Aika pitkä aika nimittäin edellisestä ratsastustunnista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti