Valosan aikaan kerettiin käppäisemässä iso soramonttu ympäri. Lunta oli tullu vähän viikon aikana, mutta vielä oli polun pohja olemassa. Pieni pätkä laukkaa ja Poutahan ampaisi oikein sielunsa kyllyydestä. Poudasta alkaa pikkuhiljaa kuoriutua Tuiskumaisia piirteitä tuolla maastossa... :)
Tallilla kaikki perinteiset harjaukset, venyttelyt ja loimitukset, mutta sitten tapahtui jotain todella Tuiskumaista. Ilon kyynel vierähti valehtelematta silmäkulmasta, kun Pouta pesi multa kädet! Yhtä antaumuksella ja hartaudella kun Tuisku sen tekee. Voi että... Sydän ihan sulaa... Voi Pouta, kyllä se taitaa olla ihan aito Suomenhevonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti