Lumikeliratsastusta

Poudan kanssa pyörähdettiin kentällä. Eikös alkanut juuri sillä hetkellä satamaan lunta. Reilu puoli tuntia jaksettiin ja siihen sisältyy käynti latopellolla. Mitään ihmeellistä ei tapahtunut. Paitsi tallilla Pouta seisoi pesupaikalla tullessa täysin irti, ilman rihman kiertämää. Tuiskulta mikään tälläinen ei tulisi kuulonkaan. Voi Pouta :) Niin ja tallilla tehtiin ihan kaikki ne perinteiset jutut. Hepat joutuu reppanat tänään sisälle jo neljän jälkeen, koska ollaan menossa katsomaan kaupunkiin lasten ilotulistusta hyvässä seurassa. Ja ollaan kotona lähempänä kahdeksaa, niin ei uskalla ottaa riskiä, kun rupeavat jo kylällä raketteja ampumaan.... Voi hevosparat!

Ja huomenna on taas uusi vuosi. Hyvää Uutta Vuotta 2014!

Maastossa, taas

Joulu mennä jollotti ja arki koittaa huomenna, kun Tallimieskin palajaa töihin. Tämä jäätynyt pihamaa ja jäätynyt ratsastuskenttä ovat olleet hieman haastavia ja koko viikolta jäi muutenkin ratsastelut tekemättä. Muutenkin ollaan pelattu lautapelejä ihan urakalla ja touhuttu lasten kanssa. Tänään sitten vihdoin ja viimein liikeni hetki, että kerkesin käydä maastossa vähän katsomassa paikkoja. Kamala motivaatiopula päällä, eikä kenttäily houkuttele yhtään. Tosin nyt se on täydellä hietikolla ja hieman löllö, mutta siinä pystyy kohtalaisesti menemään.

Maastossa näkymä oli vähintäänkin ankea, metsässä ei ollut juurikaan lunta ja ainakin Saavan tie oli ihan jäässä... Käytiin siis vähän käppäsemässä käyntiä ja ravia otettiin vaan yksi suora. Tallilla tehtiin venytyksiä, harjailua ja loimitusta. Pouta herkutteli viimeisiä porkkanoita ja paineli pihalle kavereiden seuraan.

Ensi viikonloppuna mennään Poudan kanssa Puntarikoskelle Erika Häkkisen valmennukseen ja kai siellä kentällä olisi hyvä vähän pyörähtää ennen sitä.... Ainakin luulisin niin :D

Hyvää Joulua

Aika siirtyä Joulun viettoon. Meillä täällä vähän sairastellaan, toivottavasti ei laajemmalti. Mutta ohessa muutama kuva eläinten joulupuista ja pikkutonttu-Otosta.

Hurjan ensimmäinen joulu

Kuva-arvoitus:

Mikä tai kuka ei kuulu kuvaan?

Kaikessa rauhassa pieni kissapaholainen koristeli kuusta. Keräilin lattialta jo irronneet koristeet ennen kuin huomasin koko otusta.

Vielä yritti, vaikka seisoin vieressä... 

Ja irti lähtee! 

Kuusen vieressä on Hurjaa varten ihka oma suihkepullo. Voitte sitten miettiä mitä sillä tehdään :) Mutta toimii!

Maastoilua

Poudan kanssa päästiin vihdoin ja viimein liikenteeseen. Yön aikana oli sulanut piha sen verran, että ei ollut enää liukas. Maastoon siis mars, kun epäiltiin, että kenttä ei ole kunnossa. Iso soramonttu kierrettiin ympäri ja vähän otettiin ylämäkilaukkaa. Pouta otti niin tykinkuulamaisen lähdön, että selässä kuului naksahdus, onneksi ei pahemmin, vähän vain. Kotiin päin tullessa kurvattiin suopeltojen kautta ihmettelemässä kaksia isoja tassujen jälkiä. Siitä ne kurvasi metsään, mutta koiran jälkiä ne eivät olleet.

Pellolta nähtiin liikettä kentällä ja siellä Jenni iloisena juoksutti Skipiä, joten kenttä on siis kunnossa. Hetkeksi mentiin siihen vielä kävelemään ja juoruskelemaan ja oikein hyvälle totta tosiaan pohja tuntui. Katsotaan miten käy huomisillan, jos vaikka kerettäs siinä vähän kierrellä :)

Tallilla tehtiin porkkanavenytykset ja harjailtiin hikisiä karvoja suoriksi. Päälle loimi ja Pouta tarhaan. Tarhassa ensimmäisenä tietenkin kunnon piehtaroinnit ja kohti paalia. Usva tuli portille päin, niin nappasin pikkuneidin kiinni ja mentiin vähän talliin harjailemaan. Voi kun Usva on niiiiiiiiiin kiltti! Usvaa palauttaessa portille tuli poikaystävä Sirius, joka halusi kannella Usvan päitsiä suussa. Siinä sitten vietettiin kolmistaan laatuaikaa rapsutellen :)

Tänään paistettiin pipareita ja tehtiin kylmäsavuporokakkua aatoksi. Eilen loppui meidän lakko ja aika maltillista on ollut makean syönti. Eilen meni max kymmenen suklaakonvehtia, muutama keksi, 4 joulutorttua ja kourallinen tulisia sipsejä. Niin ja puolikas, pieni cokis. Hyvä me! Tänäänkin otin juuri äsken ensimmäisen suklaan.

Otto heitti eilen aamulla minun puhelimen lattiaan ja siitä meni näyttö aivan totaalisen rikki sillä tavalla siis, että itse lasi tai mikä muovi siinä onkaan on siis ehjä, mutta sisältä hajosi jotain ja pahasti, kun on yhtä bittisöheröä koko vempain. Niinpä kaivelin laatikosta tooooosi vanhan Nokian ja sieltä löytyi kuvia ajalta Härkinvaara ja kun ollaan juuri tänne muutettu. Myös hauskoja tekstiviestejä löytyi. Nyt siis pitäisi ostaa taas uusi puhelin... Alan harkita vakavissani Catepillarin puhelinta.

Jäätä ja näppylöitä

Kumpaakaan ei tosin allekirjoittaneella. Pikkupojat piti vesirokon pari viikkoa sitten ja pelkäsin, ettei Ossi siihen sairastukaan. Terveydenhoitaja jo sanoi, että olisi parempi rokottaa sitä vastaan, kun alkaa ikää olla Ossilla jos ei siis vuoden sisään sitä pidä. Kaiken "ylimääräisen" rokotusten vastustajana mietin, jo että miten tuohon poikaan se vesirokko saadaan tarttumaan... Mutta hiphei, tulihan se vesirokko sieltä. Ossilla on ihan järkyttävän paljon näppylää! Ei anna kuvata itseään, olisi niin huippua saada muisto tuosta. Tatukaan ei suostunut kuvattavaksi. Eli Ossin joululoma alkoi nyt kertaheitolla, jää väliin joulujuhla ja todistusten jako, mutta äiti kipsuttaa sitten todistusta hakemaan lauantaina ja vie opelle joulusuklaata :)

Toinen on jää. Eilen illalla kauhisteltiin Tallimiehen kanssa pihaa. Piha on aivan totaalisen jäässä, kentästä puhumattakaan. Koko neljänä vuotena, kun ollaan täällä majaa pidetty, niin ei ole ikinä pihat ja tiet olleet tuossa kunnossa. Helpoin olisi todennäköisesti liikkua luistimilla. Mietin maastoon lähtöä Poudan kanssa ja pitäisi varmaan mennä tallin takakautta pellolle, josta metsäpoluille, kun ei tuosta etupihalta minnekään pääse. Katsotaan nyt jaksaako. Pikkupojat ovat enää tämän ja huomisen hoidossa ja iso koulutehtävä täytyy palauttaa perjantaina, koska ensi viikolla on joulukiireet ja en pysty mitään kirjoittamaan jos talo on täynnä väkeä...

Ratsastustunnilla!

Kyllä, juuri sillä. Nimittäin etsimässä kadonnutta ratasastusasentoa. Tuo ihana ihminen, joka ei ruvennut itkemäänkään toivottoman tuntilaisen kohdalla, vaan jaksoi kärsivällisesti väännellä ja käännellä. Niin jumissa paikat vääntelystä, että pakarat hellänä ;D Että kiitos vaan ;D Ja lähinnä käyntiä mentiin, mutta sehän onkin tunnetusti se rankin askellaji. Pouta nyökytteli vaan tietäväisenä, että noniin mamma, siitäs saat ja minäpä kärsin nyt vähän vähempi.

Alkuverryttely tehtiin Poudan kanssa maastossa, mutta järkytys oli sitäkin suurempi, kun kentälle käännettiin nokka tallin oven sijasta. Kentällä kerettiin verkata vähän laukassa ja ravissa ennen koettelemusta. Ratsastuksen jälkeen tehtiin leipävenytykset, harjailtiin karvoja suoraksi ja laitettiin loimi päälle. Tarhassa sain TAAS tehopesut käsille, oioi :D

Jospa tämä tästä, ei voi muuta toivoa. Tammikuussa on Erika Häkkisen valmennuspäivä, joten sitä silmällä pitäen piti vähän (tai siis todella paljon) tarkistella asioita... Aika pitkä aika nimittäin edellisestä ratsastustunnista.

Meillä asuu 1-vuotias!

Valma täyttää tänään 1-vuotta!! Varaslähtö juhlintaan otettiin jo lauantaina kasvattajan luona, missä olikin kemut ylimmillään. Kääkkäperheen tyttäristä neljästä paikalla oli kolme ja tietenkin äiti ja isä. Myös Peetu sai kutsun syntymäpäiväjuhliin, sekä muut paikalla olleet koirakaverit. Yhteensä sisällä oli koiramaisia juhlijoita 8, ulkona 4 sekä pari kuokkavierasta, kuten paremmissa juhlissa on tapana olla ;D

Hieno kerroskakku koostui seuraavasti: alin kerros perunamuusia, seuraava maksalaatikkoa, seuraava raakaa lihaa, seuraava taas maksalaatikkoa ja kuorrutus oli sitten kermaviilistä. Keskellä kakkua koristi (hieman irstaalta näyttävä) nakki :D Sain kyllä puhelimella kuvattua videon kun kaikki kahdeksan syövät kakkua omilta lautasilta ja ennen sitä odottavat kiltisti omaa vuoroaan ennen syöntilupaa. Arvata saattaa kun juhlavieraat koostuivat siis kääkistä, labbiksesta, rotikasta ja colliesta, että eihän viimeisin mainittu kerennyt kuin nuuhkaista kakkupalaansa, kun muut olivat jo omansa syöneet. Peetuhan ei niin välitä noista äänekkäistä pikkukääkistä eikä oikein jaksa niitä millään muotoa, mutta kun niitä alkoi norkoilla Peetun lautasen ympärillä niin komensi kyllä murinan kera. Peetu vissiin halusi nautiskeli kaikessa rauhassa tästä herkkukakusta :D:D:D:D:D

Ihmisille oli sitten sorttia jos jonkinlaista. Enää viisi päivää ja sitten loppuu lakko. Sitten on mennyt 3,5 kk ilman karkkia, suklaata, pullaa, kakkuja, keksejä, sipsejä, limsaa, jäätelöä jne... Täytyy käydä nyt viikolla täyttämässä herkkuvarastot, kun jouluksikaan ei ole vielä mitään hankittu....

Kiitos siis Valman kasvattajalle ja sisaruksille hienoista kemuista! :D

Tiukkaa kenttäilyä

Aamulla kävimme sekalaisen seurakunnan kera ( :D ) katsomassa Nina Fagerströmin estevalmennusta. Eipä ollut katsomossa tunkua, missä lie kaikki olivat. Tiukka täti osasi tarvittaessa olla. Suht pieniä esteitä hyppyytti, teknisiä juttuja enempi. Mutta eipä silti, ehkä tuo kouluratsastus on enempi se oma juttu :)

Kotona sitten illan hämärtyessä mentiin kentälle. Pohja kohtalaisessa kunnossa, mutta kyllä siinä pystyi vähän ravia ja laukkaa menemään. Pouta oli kuten saattaa odottaa aika jotenkin ihan mutkalla koko ajan, ollaan kuitenkin viime aikoina aika vähän kentällä menty. Tuntui että se mutkuili ihan koko ajan. Mutta melkein tunti tehtiin hommia ja kerrankin myös ratsastaja(tar) oli hikinen, eikä vain ratsu. Lopussa mentiin jo muutama hyväkin pätkä. Vähän oli kyllä tytöntyllerö laiskalla tuulella, täytynee ehkä ottaa ensi kerralla tahtipuikko mukaan, ihan vaan käteen koristeeksi.

Tallilla oiottiin hikisiä karvoja ja loimiteltiin ihan korviin saakka. Kunnon rupeaman jälkeen sitten venyteltiin vähän enempi. Tänään Pouta seisoi pesupaikalla mennen tullen irti, ollaan siis aloitettu tämmöinen harjoitus. Tuiskuahan ei voi jättää pesupaikalle yksin irti, kun se on niin utelias, että käy kaiken pudottelemassa ja kolistelemassa. Pouta sitä vastoin seistä jökötti lähes hievahtamatta. Hieno tyttö. Sain varustehuoneessa touhuilla kaikessa rauhassa, eikä askeltakaan kuulunut :)

Illalla käytiin vielä Kiihtelysvaaran kirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja isompien poikien kanssa.

Pouta maastossa

Valosan aikaan kerettiin käppäisemässä iso soramonttu ympäri. Lunta oli tullu vähän viikon aikana, mutta vielä oli polun pohja olemassa. Pieni pätkä laukkaa ja Poutahan ampaisi oikein sielunsa kyllyydestä. Poudasta alkaa pikkuhiljaa kuoriutua Tuiskumaisia piirteitä tuolla maastossa... :)

Tallilla kaikki perinteiset harjaukset, venyttelyt ja loimitukset, mutta sitten tapahtui jotain todella Tuiskumaista. Ilon kyynel vierähti valehtelematta silmäkulmasta, kun Pouta pesi multa kädet! Yhtä antaumuksella ja hartaudella kun Tuisku sen tekee. Voi että... Sydän ihan sulaa... Voi Pouta, kyllä se taitaa olla ihan aito Suomenhevonen.

Karkulaiset

Asialla oli (valitettavasti) kolme suomenhevosta ja yksi wannabe suomenhevonen. Tallimies meni puoli yhdeksän jälkeen pihalle iltatöille. Ensinnäkin ohi oli viuhahtunut pari suomenhevosta. Sen jälkeen tuli soitto sisälle ja ampaisin kaveriksi. Tarhasta olivat poistuneet yllä oleva joukko. Tarhassa kiltisti oleskeli Skipi, Matti ja Vallu. Osaatte sitten päätellä ketkä ottivat iltalenkin pellolla. Olivat hajottaneet pikku-uuhien aidan ja sieltä löytyi kyyhöttämässä pikkulambi verkkoon sotkeutuneena kiven juurelta ainakin viisi metriä sieltä missä sen aidan olisi pitänyt olla. Näytti kuolleelta, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että oli vaan järkyttynyt ja pahasti jumissa. Irroitettiin neito pälkähästä ja koko joukko näytti silmin nähden järkyttyneeltä.

Sen jälkeen alkoi kiinniotto. Tuisku kärkenä, kukas muukaan johdatti irti olevan joukon isolle pellolle. Sillä aikaa kun ottivat siellä vähän vauhtia, niin sisäistettiin Skipi ja Matti. Vallu halusi vissiin jäädä katsomaan näytöstä ja parkkeerasi itsensä laitumen viereen. Kerettiin jo välissä vähän tuhoja selvitellä, kunnes Pouta osoitti jotakin järjen merkkejä ja antoi itsensä kiinni. Niinpä laitoin narun sille kaulaan ja talutin takaisin talvitarhaan. Muut tollukat käveli perässä. Niin sitten sisäistettiin kaikki paitsi Tuisku ja Vallu. Tuisku aloitti Vallu-paran juoksuttamisen ja jäivät vielä hetkeksi miettimään ulos syntyjä syviä.

Sillä aikaa kun pojat mietti mennäkö vai eikö mennä tyylisesti, tallimies kerkesi korjata lammasaidan, syöttää lampaat ja minä sitten korjasin täysin hajonnutta talvitarhan aitaa. Sähköt piti asentaa taas toimintaan ja muutama hajonnut liitin vaihtaa uuteen. Hetken sitten nämä kaksi mietittyään suostuivat sisäistämään itsensä. Tänään EI OLLUT tarjolla iltaruokaa, paitsi Skipi, Matti ja Vallu sai leipiä kun muut mökötti karsinoissaan. No mutta eipähän meillä olekaan karkailleet hevoset ihan äskettäin. Tällä kertaa ei ollut edes kuutamo, niinkuin Tuisku oli muutama vuosi sitten silloisen sydänkäpynsä Tatin vienyt isolle pellolle kuuta katsomaan. Mitä lie tapahtunut, se jää salaisuudeksi.

Hengissä

Menossa vuoden viimeinen lähijakso koulussa. Samalla myös tenttiviikko. Voin sanoa, että ei jaksa, eikä huvita ajatella juuri hevosia, kunhan selviää tästä viikosta vain jotenkuten hengissä. Enää ei ole kuin kolme tenttiä, huom vain enää.

Pouta-possu nyt sitten laiskottelee viikon, mutta laiskotelkoon, ei mahda mitään. Sitä paitsi meillä oli eilen vielä -30 astetta pakkasta ja tallilla vettä tuli vain sulatusoperaatioiden jälkeen. Tänään sen suhteen ollut vähän helpompaa. Tuisku voi hyvin, vaikka kipulääkitys loppui. Kolmisen viikon päästä taidetaan poni valjastaa pitkästä aikaa ja katsella vähän rekiä tallin ylisiltä...

Itsenäisyyspäivän touhuja

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Aamu meni piirakan paistossa. Rumiahan ne on, mutta itsetekemiä ja ihan syötäviä :) Paistoin n. 60 kpl, kun loppui riispuuro. Laitoin taikinasta loput pakastimeen, koska jouluksi pitää paistaa lisää.

Paistamisen jälkeen käytiin Poudan kanssa testaamassa aurattua kenttää. Kentän pohja oli Poudalle aivan liian kova, mutta odotellaan nyt uutta lunta. Se oli pakko aurata, kun lunta oli niin älyttömästi, eikä kukaan ole mennyt siinä, niin ei ollut päässyt tamppautumaan. Joten uusi yritys sen suhteen. Kentällä mentiin vähän ravia ja paljon väistöjä. Sen jälkeen käytiin latopellolla ja laukattiin mennessä. Tulomatka käveltiin, mutta käytiinkin vielä kävelemässä/kahlaamassa isolle pellolle reitti, mistä Tallimies voisi vaikka ajella lingoten reittiä....

Tallilla tehtiin kaikki perinteiset toimenpiteet ja Pouta paineli ulos juoksujalkaa. Ikkunasta näin kun Tuisku otti lentävän lähdön portilta, oli vissiin testannut, että toimiiko sähköt. Toimii :D Tuiskuhan sai tosiaan eilen illalla viimeisen kipulääkeannoksen, joten katsotaan nyt miten homma etenee. Huomenna on Poudalla ainakin vapaapäivä, koska joudun viemään Jennin Ikeaan. Tosi ikävää. Mutta lupasin uhrautua ystävän puolesta hyvän asian puolesta, hehehee.

Ja iltapäivällä meillä kävi Valman kasvattaja äiti-Elsan, isä-Eskon ja pikkusisko-Martan kanssa. Peetu ei jaksanut järkyttyä kääkkäperheestä vaan käyttäytyi niin kuin ei voisi vähempää pikkupilsnereiden juoksentelu kiinnostaa. Nyt Valma makaa reporetkana takkatulen äärellä, kun kylmähän se siellä pihalla tuli ;D

Vauhtimaastossa Poudan kanssa

Saavapurolle päin mennä viuhotettiin ja käytiin kieppasemassa lenkki pikkuaukealla, eli hieman pienestä soramontusta eteenpäin. Matkaa tuli kaikenkaikkiaan n. 7,5 km. Mennessä käveltiin kiltisti Saavapurontielle, mutta sitten ravattiin eka pätkä, ison soramontun kohdalla oleva pikkumäki laukattiin ja seuraava pitkä suora ravattiin. Alamäki käveltiin, mutta sitten laukattiin koko piiiiitkä suora. Sen jälkeen otettiin taas pieni pätkä käyntiä ja pikkuaukealle ravattiin. Siellä taas vähän käyntiä ja siitä laukkaa pienelle soramontulle. Loppumatka ravattiin isolle soramontulle. Siitä mentiin metsäpolulle ja käveltiin taas kiltisti kotiin. Vaikka Pouta onkin, öh hieman ollut kotosalla ruoka-aikaan, niin kunto näyttänee oleva varsin hyvä. Vähän yritti hyytyä pitkällä laukkapätkällä, mutta laukka pysyi.

Tämä oli siis tälläinen "väliaikatesti" mikä on neidon kunto. Pienen punkeroisen suomenhevosen sisällä asunee sporttinen ja kovakuntoinen täysverinen. Näin uskon minä ;D No mutta, olihan meidän oma pieni suomenhevonen "hieman" hikinen kotiintultaessa, mutta varsin iloinen ja porkkanat maistui. Nyt porkkanavenytysten lisäksi tehdään ennen tarhaan menoa myös selän alueen venytyksiä, ihan varmuuden varalta. Tarhan portilla vielä suukoteltiin ja oltiin ihan intopinkeänä vauhdikkaasta maastosta. Tarhassa ensimmäisenä tietysti piti päästä piehtaroimaan ja kolttu rupesikin roikkumaan ikävästi päällä... Onneksi asutaan maalla.

***********

Eilen käväistiin Iidan kanss Mikkelissä jo perinteisellä joulumatkalla. Kenkäverossa ne perinteiset: syömingit notkuvista joulupöydistä ja bamputiskirättiostos krääsämyymälästä. Hieman erikoisia piirteitä myöhäinen lounaamme/aikainen päivällisemme sai päähän nousseesta kotikaljasta ja tiukkiin vaatteisiin pukeutuneesta kynttilän sytyttäjästä. Mutta ainakin oli hauskaa :) Loppupäivä meni Mikkelissä muuten ja kotiin ajettiin Juvan kautta. Niin ja menomatka suunnistettiin Savonlinnan kautta, jossa on (vink, vink) Amanda B:n outlet myymälä... Josta muuten meinasi mennä auto läpi. Tosin en nyt kerro, että kenen autosta loppujen lopuksi oli kyse. Ja tiedoksi vielä se, että ajettiin punaisella Mersulla, jossa on onneksi se tienohjain keulassa. Mersun omistajat kutsuvat sitä "tähdeksi", mutta ihan miten vaan ;D

Pouta maastossa ja taljoja

Ensinnäkin tärkein asia. Meille tuli kauan odotetut taljat nahkajalostamolta. Nyt siis myynnissä erikokoisia, erilaatuisia ja erihintaisia (60€ - 140 €) taljoja. Väreinä löytyy ruskea, musta ja valkoinen. Vielä siis ennättää vaikka joululahjaksi hankkia! 

*****************

Aamumaastossa käytiin Poudan kanssa. Ihanaa kun on nyt lunta! Käytiin kääntymässä pururadoilla ja sinne olikin jo tehty latujen pohjia. Joten kohta sinne ei taas ole asiaa. Laukattiin sellaisia pätkiä, mitä kesäkelillä voi mennä vaan käynnissä. Aivan mahtavaa! Ihan supermaasto piiiiitkään aikaan. Poutakin oli innoissaan, kun ollut useampi päivä taukoa erinäisistä syistä. Tallilla tehtiin porkkanavenytyksiä ja harjailtiin hikiset karvat suoraksi. Laitettiin loimi päälle ja Pouta paineli pihalle takaisin.

Tuisku voi hyvin, kipulääkekuuria on vielä puolet jäljellä. Iloisella mielellä näyttää olevan, leikki aamulla Siriuksen kanssa ja muutenkin käyttäytyy Tuiskumaisesti. Toivotaan, että kun kipulääkkeet loppuu, niin vointi pysyy samana...

Tänään alkaa kivennäiskokeilu, joka tarkoittaa sitä, että jatkossa tarhassa ei ole enää kivennäiskiveä, vaan jokaiselle hepalle laitetaan omaan karsinaan oma kivi. Aion nyt toimia salapoliisina ja katsoa, syökö joku suhteessa muihin enempi tai vähempi kivennäistä. Eli taas on meneillään eläinkokeet meidän tilalla :) Kertonen sitten testituloksista kunhan homma saadaan vauhtiin.

Zinzino omegaöljyasiasta kerron sitten, kun meistä otetaan ne toiset verikokeet ja saadaan vertailutulokset. Ainakin jo ilman mitään tuloksia on muutama asia korjaantunut aivan itsestään. Käteni ovat pysyneet haavattomina! Se on sellainen asia, joka on todella kivulias ja on tuntunut aivan uskomattomalta, kun ei tarvitse kärsiä niin kuivista ja aukeavista käsistä. Aivan mahtavaa! Tallimiehen kuivat jalat eivät enää vuoda verta, vaan ovat todella hyvässä kunnossa. Sekä allekirjoittaneen käsiä, että Tallimiehen jalkoja ei ole nyt tarvinnut juuri rasvailla.... U-S-K-O-M-A-T-O-N-T-A!!! Mutta tähän aiheeseen palajan siis myöhemmin.... Kun jotain konkreettisia tuloksia on nähtävillä.

Olen kissanomistaja

Näistä tiedät olevasi kissanomistaja