Tallimies lähti käymään pikkumiesten kanssa Ilomantsissa ja ajattelin hyödyntää yksinäisen aikani ratsastuksen merkeissä. Poudan kanssa tallustetiin varsin myrskyisessä säässä kentälle tarkoituksena pitää kunnon venyttelytreenit. Haaveeksi jäi. Kerettiin puoli kierrosta mennä kentällä kun valot sammuivat. Niinpä mentiin takaisin tallille katsomaan, mikä voisi olla vikana. Ensimmäinen ajatus tietenkin, että sulake on palanut. Pouta takaisin talliin pesupaikalle ja kiipesin ulkona olevan sähkötaulun kimppuun. Kaikki sulakkeet pääsulaketaulussa kunnossa.
Tallillahan ei ota mitään tolkkua niistä sulaketauluista, ne yhtä kuin Liperin arvauskeskus. Niinpä vaihdoin yhden sulakkeen, joka mielestäni näytti "räjähtäneeltä". Valot syttyi kentälle. Niinpä sinne siis takaisin. Pari kierrosta käyntiä mentiin, niin valot sammui taas. Ajattelin, että olkoonsa ja lähdettiin isolle pellolle. Myrsky oli aikamoinen, tuuli vaakatasossa ja tihkutti vähän. Pouta oli ihan kuin kauris, kun mennä viipotti eteenpäin. (Kävin aamulla koirien kanssa lenkkeilemässä ja avasin kaikki "normit" reitit auki talvea varten. Nyt pääsee siis savottalenkin ympäri ja suopelloille neljää eri kautta.) Niinpä mentiin pienen keskustelun jälkeen savottalenkille. Sieltä tullessa kentällä paloi valot kauniisti. No eikun takaisin kentälle, olihan alkuverryttelyt tehty.
Suoraan jäätiin pääty-ympyrälle ja ruvettiin ravaamaan. Juuri kun oli päästy se kuuluisa puoli ympyrää, niin eikös taas ollut säkkipimeää... Siinä vaiheessa päätin luovuttaa ja käveltiin tallilla tekemään porkkanavenytykset. Toivottavasti Pouta ei nyt luule, että näin nopeat "treenit" tulee tavaksi :) Tallilla vielä harjailtiin ja laitettiin loimi päälle. Hankalaa, toden totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti