Omat hepat kaikki harjattu

Ihan ajattelin tulla ilmoittamaan, että harjattiin Ossin kanssa meidän kaikki hevoset; Pouta, Tuisku, Usva ja Vallu. Pouta sai kyllä extempore pikaratsastuksen, joka oli lyhyt sen takia, että selkä naksahti ratsastajalta. Empä muista milloin olisi selkä oikutellut viimeksi. Ilmeisesti tämän aiheutti se, kun olen jo kotvasen ajatellut kokeilla Poudalle Kiefferin satulaa, joka on ollut Tuiskulla ja joka siis oli alunperin Poudalla. Se on vähän kapeampi kuin Poudan Cliff-Barnsby. Hyvin se istuu tai suht hyvin, mutta se on aivan järkyttävän kova! Niinpä ensimmäisellä laukkapätkällä kuulin taas sen naps äänen, selästä ei siis päästä, ihan vaan selvyyden vuoksi...

Loppuaika käveltiin, ei kärsinyt ravata, laukkaamisesta puhumattakaan. Reilut puoli tuntia kerettiin kaiken kaikkiaan mennä ja siitä ainakin kymmenen minuuttia pellolla ihanassa pimeydessä. Tallilla tehtiin porkkanavenytykset, kun niitä porkkanoita nyt on sitten viime talven. Laitettiin ohut kolttu niskaan ja Ossin kanssa laitettiin Pouta ulos. Portin läheisyydessä tollotteli Tuisku ja päätettiin suorittaa Ossin kanssa hevosille pikaharjaukset. Ossi talutti Tuiskun pesupaikalle! Mikähän poikaa riivaa, kun ei ole ennen kiinnostanut elikot laisinkaan... Halusi muutenkin tulla välttämättä ulos syöttämään ja hoitamaan lampaat. Yhdessä harjattiin Tuisku, sen jälkeen Usva ja viimeisenä Vallu. Hetkeksi työnnettiin hepat harjauksen jälkeen ulos ja eikös Tuiskun tollukka ollut sillä vajaan puolen tunnin pätkällä piehtaroinut itsensä jossain mutalikossa... GRRRR. Mies. Eiköhän tuo riittäne selitykseksi.

Herkkä hetki mamman kanssa. Saisikin jo kengitellä etuset ja vilkaista miltä se kavio nyt näyttää... Ihana Tuisku.

Siinä hän on. Nuuskuttelin Tuiskun turkkia ja haaveilin, että saisin laittaa selkään setolkan ja kuunnella lumisella metsätiellä kellon kilinää. Käsissä savottaohjat ja Tuiskun pehmeästä menosta nautiskellen. Kunpa aika menisi äkkiä, päästäisiin kuvattakaksi ja nähtäisiin mitä se meidän tulevaisuudesta kertoo.