Maatilamatkailua Tuulikummun tilalla, päivä 1 ja 2.

Varasin siis tällaisen lepolomaviikon tällasesta maatilamatkailujutusta. Tulin tänne torstaina, kun täällä oli vielä jonkin verran henkilökuntaa paikalla, mutta ne sitten häipyi jonnekin Bulguriin taijotain, en ole ihan varma, mutta ajattelin kuitenkin reklamoida kun kokkikin häipyi... Se henkilökunta on kyllä tosi mukavaa, että sen puolesta voin kyllä suositella tätä paikkaa.

Täällä on tosi kivaa kun ilmat on hyvät ja on sitten tätä ohjattua tekemistä tosi monta kertaa päivässä, mutta aika kummaa kun opasta ei ole ja sitten en ole oikeastaan nähnyt muita asiakkaitakaan, siis lomalaisia, on tässä käynyt joku Jenni ja joku Siiri mutta niillä on vissiin ollut joku lyhyt ohjelma ilman ruokailua, kun ne on vaan hoidelleet noita heppoja. No kuitenkin, lammasohjelma sisältää noiden pikkuvasikoiden vai mitä noi nyt on pullojuottamista ja sitten noiden isompien määmääiden ruokkimista ja kanaohjelmassa on myös ruokkimista. Heppaohjelma on tosi kiva, saa ite valita hepan ja sillä voi sitten ratsastaa ja poniajella tuolla. Lammas- ja kanaohjelmissa on sellainen haasteellinen laskutehtävä aina, pitää laskea että monta niitä on ja se on vaikeaa, mutta hevosia on onneksi vaan kuusi, tosin se yksi on sellanen tosi karvainen poni ja se ei sano ihahaa vaan ihamää? Vähän outo...

Yksi musta iso tommonen vasikka vai lammas on tänään keksinyt sellaisen ekstraohjelman, ajattelin kyllä reklamoida siitä kun se ei oo niin kivaa, että se aina karkailee tuolta aidasta. Se menee kyllä aina ite takaisin, sillä on tosi hyvä taktiikka että se laittaa siitä verkon reiästä pään läpi ja luottaa kovasti että loppu tulee mukana, toistaiseksi se on kyllä onnistunut joka kerta. Muut ei onneksi sekoile sen perään, voisi olla vähän överi ohjelma sellainen että ne kaikki menis tuolla pihalla.

Koirani Pöysti on myös lepolomalla täällä, mutta se kyllä reklamoi tosi kovasti koska täällä on sellaista henkilökuntaa, josta se ei tykkää, sellanen Harmi ja Leevi. Harmi on kyllä tosi zen, se vaan nukkuu vaikka Pöysti haukkuu sen korvan juuressa ja on vähän ahdistunut. Pöystillä on ollut myös kavereita täällä, Nanna ja Nelli ja Mokka ja sitten yksi henkilökunnan jäsen Peetu kävi myös. Pöystille tuli myös ns. travel bug mahaan eli ripuli, mutta ehkä se on tää raitis maaseudun ilma joka vähän käy vatsan päälle.

Tänään aamulla oli vähän suruisa tunnelma tuolla kanalassa, kun pesästä löytyi yksi menehtynyt tipu. Suoritin laskutoimituksen huolella moneen kertaan, ja kaikki seitsemän pientä olivat tallella. Varhain aamulla oli yhdestä munasta vielä yrittänyt yksi maailmaan, mutta ilmeisesti emokanoilla on nyt lapsiluku täynnä, kun hänet oli nokittu hengettömäksi... Kaikki muut munat olivat ihan kylmiä, eikä siellä kukaan enää haudo, joten otin ne pois pesästä. Illalla kaikki kanat olivat joko orrella tai toisessa päässä mökkiä nukkumassa, ja yö oli kylmä, joten tuskinpa sieltä enää olisi ketään tullut.

Seitsemän veljestä (tai siskosta) ovat kuitenkin mahtipontisen hyvässä kunnossa ja heidän isoveljensä herra Kukkonen vai mikä hänen nimensä nyt olikaan hengailee vähän arkana murrosikäisenä siellä laitamilla. 

Kamera on ollut autossa enkä ole saanut aikaiseksi kuvata näitä hienoja maisemia ja tunnelmia, mutta voitte sielunne silmin kuvitella rauhaisen maaseutumatkailuympäristön... Aurinko paistaa ja päivällä on vielä lämmintä. Heppaohjelmassa olen ratsastanut kaksi kertaa Poudalla ja kerran Skipillä, eilen käytiin sen Jennin, joka oli vaan lyhytohjelmassa, kanssa maastossa puolisen tuntia ja kävin vielä illalla Poudan kanssa kaksistaan. Tänään kouluratsastin Skipillä ja olin tosi pro, siis TOSI. Skipikin oli. Huomenna pitää valita heppaohjelman heppa entten tentten teelikamentten, kun on niin monta heppaa.

Lomailu jatkuu...
-Saara

Lähdön tunnelmaa

Tänään otin kameran käteen ja menin kuvaamaan taloa ulkoapäin. Eikös akku loppunut kamerasta. Joten talokuvat odotuttavat nyt sitten itseään loman jälkeiseen elämään. Mutta sain kuvan meidän kesäolohuoneesta. Tämmönen siitä sitten tuli parilta nurkalta katsottuna.

Kaiteet paikallaan, uskomatonta. Istutukset tehty kuistin ympärille, uskomatonta. Kiveytys suht kitketty, uskomatonta.

Ja itse kesäolohuone. Kuistin lattia saa maalia pintaan ensi kesänä. Nurkassa yksi sähkörasia odottaa kiinnittämistä, mutta muuten olisi aika valmista. Uskomatonta, toden totta.

Viimeiset hetket tämän vuorokauden puolella. Aamulla lähtö kohti Helsinki-Vantaa lentoasemaa kello 0700. Illasta lähtee lento kohti Varnaa. Saara tuhisee olohuoneen sohvalla tyytyväisenä, autuaan tietämättömänä seuraavista 7 päivästä mikä työmäärä täällä vangitsee 24/7. Eläimiä on ripoteltu sinne sun tänne. Peetu on Siirin luona, Valma on kasvattajansa Sonjan luona äitin, isin ja pikkusiskon hoivissa ja Hurja-pikkukissanen majailee mummin luona Murju-kissan kaverina. Hiljaista on. Mutta me lähdemme siis huomenna lomalle, jei! Saara saattaa kirjoitella tänne "lomastaan" täällä meillä. Ihan jännityksellä jäädään odottamaan :)

Mistä niitä oikein riittää??

Meidän ulkokanalasta löytyi tänä aamuna seitsemän tipua! Joko olin niin unenpöpperössä, että laskin ne väärin tai sitten siellä on oikeasti seitsemän tipua. Ajattelin, että "siivoan" tänään pois pesästä loput munat kun niin laiskasti niitä hautovat. Mutta näköjään sieltä vaan tiput vielä kuoriutuvat. No tämähän tietää vaan Saaralle lisää töitä meidän loman ajaksi ;-D

Kanalaan saa kantaa herkkuja nyt koko ajan, että pikkutipuilla on murua rinnan alle. Tänään täytyy käydä ostamassa muutama ranskanleipä ja rasvaista maitoa, sekä raejuustoa pienille. Äsken lahjoin niitä eilisille appelsiinin paloilla ja ruoantähteeksi jääneellä juustopastalla. Ne on kyllä aivan supersuloisia!

Kanalan uutta väkeä

Tässä he ovat! Ihania!

Pouta kentällä ja uudet kaverukset

Niin Ihanainen Saara paukautti Pöystin kanssa pihaan eilen. Hyökkäyksen kohteena oli Pouta. Pouta sai liikutusta kentällä. Saaralla onkin "historiaa" Poudan kanssa niiltä ajoilta, jolloin en vielä ollut Poudan kanssa tutustunut. Ihanaa. Pitkään en kerennyt katsella menoa, mutta Poudasta on tullut kuulema nyt aikuinen :) Kiitos hevosen liikutuksesta!

Kanalassa tipuja on nyt kuusi. Täytyisi kamera kiikuttaa sinne ja muutenkin kohta laitan niitä talokuvia, jahka viimeinen ränni on paikoillaan ja pensaat tojottaa rivissä. Mutta se tapahtunee tämän viikon aikana, hope so.

Valma ja Hurja ovat ystävystyneet, taitavat olla jokseenkin samalla asteella keskenään....

Hei Valma, herää jo! Leikitäänkö?!?!?! Jooko, jooko?!?!?!

Hah, sainpas hereille!

Halitaan :)

Pakko lisätä vielä yksi kuva:

Yhdessä on ihana köllötellä....

Tipuja!

Yllätys, yllätys. Menin hakemaan munia kanalasta, niin siellä tepsutteli neljä pikku tipua! Olihan tämä odotettavissa, mutta ei ihan vielä.... Ihania! Aikamoinen kasa vielä munia pesässä, joten odotellaan josko sieltä tulee lisää porukkaa.

Kiitos Sonjalle kanan jahtauksesta, lapsien viihdytyksestä, seurasta ja lammasjahdista. Neito-Hento sai nyt alustavasti nimeksi tulevalta omistajaltaan Hermanni. On astetta miehekkäämpi vaihtoehto ;-D Niin ja tosiaan Martta-sisko oli vierailulla Valman luona :D

Meidän perheen oma piilopirtti

Extempore ihmisiä ollaan. Löydettiin meille oma piilopirtti 15 km päästä kotoa. Ajateltiin, että kun lomalle lähtö meidän tilanteessa on niin hankalaa, niin hankitaan lomapaikka läheltä. Löytyikin hämmästyttävän nopeasti ja vieläpä näin läheltä. Ollaan ihan ihmeissään, että asiat järjestyi ja ensimmäinen ilta mökillä vietetty.

Mökki on rakennettu 70-luvulla ja hirret ovat vähintäänkin sata vuotta vanhat, ne ovat jostain vanhasta riihestä. Yläkerta on muuten ok, paitsi että katto, hormi, kaapin ovet ja hella maalataan valkoisiksi. Plus pientä "sisustelua" on tiedossa. Jonkin verrain irtaimistoa jäi, jotka viedään kierrätystorille tai myydään. Mutta tässä siis näitä "ennen" kuvia tässä vaiheessa. Alakerrasta ei tullut otettua kuvia, mutta siellä sijaitsee sauna ja takkahuone. Alakertaa remontteerataan aikaisintaan ensi kesänä, joten tälle syksylle jää yläkerran laitto.

Kuisti. 

Tupaa. Pöydät ostin itse, mutta hylly ja sohva saavat lähtöpassit.

Keittiönurkkaus. Sähköhella jäänee, mutta sen vieressä oleva jääkaappi ja alakaappi ovat poistolistalla. Alkuperäiset keittiökalusteet jää, ne on tosi retrot :)

Yläpihalla on myös aitta. Toisessa päässä on nukkumatila, johon mahtuu kaksi sänkyä hyvin. Keksimmäisen oven takana on varasto ja oikeassa reunassa on puuliiteri.

Oikeassa kulmassa näkyy laavun nurkka. Ollaan laavua haaveiltu kotiin metsään, mutta nyt taitaa riittää kun täällä sellainen on. 

Mökki on Melakko -järven rannalla. Ensimmäinen kala on jo saatu, Papalla kävi tuuri heti miten :)

Tuisku lihashuollossa

Tuiskun akuutein sairastamisen vaihe on taas takanapäin, joten aika taas huoltaa kipeytyneitä lihaksia. Tuisku tietää milloin on tämän hoidon vuoro. Ensin harjailtiin ja lämmilteltiin lihaksia. Tein huolellisen perushieronnan ja kireydet löytyivät arvatusti oikean puolen niskan alueelta, sekä oikean puolen takapäästä. Tuiskun on vaikea toisaalta antautua hoidettavaksi, kun yrittää vähän väliä ruveta hoitamaan hierojaa. No eihän siinä mitä, ihan kiva hieroa toista, kun "hieroo" takaisin :)

Hieronnan jälkeen tehtiin kraniosakraali-käsittely ja korostan nyt sitten saan tehtiin eli yhdessä tehtiin. Sen tarkoituksena on, että ihminen antaa suunnan ja hevonen määrää itse rytmin ja tekee sen työn. Koko rankaa ohjaillaan liikkumaan hevosen oman rytmin mukaan, jolloin se toimii rentoutuksena ja vaikuttaa moniin eri asioihin. Sen avulla pääsee myös syviin lihaksiin, sekä sillä on erittäin suuret vaikutukset sisäelimiin ja mielen hoitamiseen, esimerkiksi siis. Tuiskun kanssa ei ole ikinä tehty näin onnistunutta KS-käsittelyä, lähti mukaan todella hienosti.

Tuisku oli niin rento käsittelyn jälkeen, että teinkin suunnitelman muutoksen ja jätin nivelten mobilisaation toiseen kertaan. Kävin vielä läpi neurovaskulaaripisteet päästä. Tuiskun rentous jatkui. Päätin sen jälkeen tehdä vain loppuvenyttelyt ja loppusivelyt. Toivottavasti Tuiskulle tuli helpompi olla, yritän ensi viikolla ennen reissuun lähtöä hoitaa uudelleen.

ZinZino kokeilu tuli päätökseen

Neljä viikko olen juonut ZinZinon kautta myytäviä Malongon ja  Romboutsin kahveja. Minähän en voi siis juoda kahvia kovin usein, yleensä pyhäaamuisin ja silloin tällöin suon itselleni kahvihetken. Kahvinjuonnista tulee aivan järkyttävä migreeni. Mutta ihme siis on tapahtunut, tämä on sellaista kahvia mitä olen siis todellakin juonut jo neljä viikkoa, eikä migreeni vaivaa. Ja mikä ehkä kaikkein huipuinta, niin nämä kahvit ovat reilun kaupan kahveja!

Päätin lähteä toimintaan mukaan, koska nämä kahvit ovat aivan mahtavia ja ensinnäkin laadukkaita! Ja hohdokasta tästä tekee sen, että maailmalla näiden kahvien tunnettuja asiakkaita ovat esimerkiksi Belgian kuninkaallinen perhe ja Michelin-tähtiä omaavia ravintoloita tarjoavat asiakkaailleen näitä kahveja.

Meille saa tulla maistamaan kahveja ja tutustumaan kotikahvilaan, jos haluaa itselleen sellaisen hankkia. Myös teetä on jonkin verran tarjolla. Itse pidän Latte-kahvista eli 1/3 osa kahvia ja 2/3 vaahdotettua maitoa, onpa hyvää! Meillä on myös maidonvaahdotinkone, jolla vaahdotus onnistuu kädenkäänteessä. 

Lisätietoja tuotteista ja tarjouksista löytyy www.zinzino.com

PS. Kerron lisää sitten omegaöljystä jahka meidän verikokeen tulokset Norjasta saapuvat... Pahoin pelkään, että kehon tasapainot eivät ole aivan kohdillaan....

PS2. Miksi lähdettiin tähän mukaan, on se, että ajan oloon tulee koko ajan tarkemmaksi siitä miten jokin ruoka tai juoma on tuotettu ja onko siihen käytetty lisä-aineita jne. Tämä on vain yksi tuote monien eri tuotteiden joukossa. Mutta pikkuhiljaa tekemällä muutoksia, alkaa kokonaisuuskin olemaan eri tavalla hallinnassa. Ja onhan kahvi maailman toiseksi suurin kauppatavara öljyn jälkeen...

H.U.R.J.A.

On se hurja, tuo meidän Hurja. Kaikki ketkä ovat Valman tavaanneet, tietävät, että kyseiset pikkupilsnerirotuiset ovat hyvinkin itseriittoisia ja olevinaan hyvinkin itsevarmoja. En ole aiemmin nähnyt kuin eilen illalla kun meidän Valma joutuu niin täydellisen hämmennyksen valtaan. Valma oli jo hyvissä ajoin, iltauninen kun on, kaivautunut meidän makuuhuoneeseen omaan petiinsä ja peitellyt itsensä fleecepeitolla. Kun itse mennään Hurjan kanssa yöpuulle, niin Hurja menee puoliksi Valman päällä makaamaan ja rupeaa peiton reunan alta tassulla haromaan Valmaa.

Valma kun pelkää järkyttävän paljon tätä pientä varsin viattoman näköistä punaista kisua. Eihän se Valma auttanut kun nousta pois OMASTA pesästä. Siinä Valma katsoo niiiiiiin säälittävästi kun tuo pieni punainen kissanpoika asettelee itsensä paraatirellotukseen Valman pedille. Yritin pidätellä naurua, koska Valma oli vähintäänkin loukkaantunut, hämmentynyt ja todennäköisesti myös raivoissaan tästä käänteestä. En usko, että kukaan kääkkä pitää tälläisestä kohtelusta. En vielä ole tavannut ketään, mikä olisi saanut Valman tuollaiseen epätasapainoon. Loukkaantuneena Valma kipusi nukkumaan yläkertaan Ossin huoneen sohvalle. Voi Valma-parka! Mutta, on toisaalta hyvä että on nyt sitten löytynyt tälläinen pikkuinen otus, joka palauttaa pienen pippurisen kääkänkin maan pinnalle. Ja se todellakin siis asuu meillä, nimittäin ihanan villi Hurja.

PS. Eilen Ossi harjoitteli Hurjan kanssa ulkoilua täällä uudessa kodissa. Tänään jatketaan harjoituksia.

Pouta maastossa ja miniesteet

Jennin ja Skipin kanssa hortoiltiin eilen metsässä 55 minuuttia. Pouta meni kyllä suht rauhallisesti, mutta oli silti tosi energinen vielä kotona. Exrempore päätin, että käydään muutama este hyppäämässä kentällä, nyt kun on satanut, niin kenttä on mukavan pehmeä. Raahattiin Poudan kanssa kaksi ristikkoa 6 metrin välillä toiselle pitkälle sivulle. Molempiin suuntiin pari kertaa laukassa yli. Hienosti hyppää Pouta, on se mukavaa.

Keväällä sitten laitetaan kentälle uudet hiekat, kun on nyt aika karmeassa kunnossa koko pohja. Sitten kelpaa taas harrastaa esteratsastusta ihan kunnolla. Tallilla Poudan kanssa tehtiin leipävenytyksiä ja Pouta pääsi takaisin laitumelle.

****
Pikku-Hurja alkaa kotiutua. Eka yö meni kainalossa nukkuen, mutta viime yönä taisi suurimman osan ajasta nukkua Tallimiehen yöpöydällä. Välillä kyllä nukkui vieressäkin. Kovasti ulos haluaisi, katsotaan nyt uskalletaanko tänään tai huomenna vähän ulkoilua kokeilla. En tiedä mikä näissä kissoissa on, mutta ei tämäkään vaikuta kovin rauhalliselta. Miksi meille tulee kaikki "vinksahtaneet" yksilöt?? ;-D Niin ja koirat ovat pelottavia, mutta aika lähelle niitä voi mennä. Valmaa voi käydä tökkimässä jo, kun Valma nukkuu. Harmin kanssa vähän leikkiivät, mutta Leevi ei ole kovin iloinen tästä meidän onnellisesta perhetapahtumasta.

Herra Hurjimus

Ihminen on sortuvainen, nimittäin pieniin oransseihin kissoihin. Tässä tapauksessa onneksi vain yhteen. Eikös ole ihana???!!! Meille saa tulla rotinoille, nimittäin kissarotinoille. Tatun oma kissa Herra Hurjimus muutti meille asumaan. Oman väen kesken ihan vain Hurja.

Hurja ja Harmi tekevät tuttavuutta. Harmi pesi Hurjalta korvat ja hännän :)

Väsyttää.

Onpas uudessa kodissa vielä vähän pelottavaa. "Pilvi" oli kuulema pennuista kaikkein rohkein, joten eiköhän ensijärkytyksestä selvittyään tokene.

Vieraita, vesisadetta ja ratsastusta

Eilen meille karautti pienellä punaisella autolla Saara ja Pöysti. Olin ihan varma tänä aamuna, että Saara järkyttyi koko touhusta ja kieltäytyy ikänään tulemasta meille. Ihmeen rohkea tapaus, kun on tulossa meille "lomalle". Saaran Pöystistä Valma sai itselleen uuden ystävän. Pöysti tosin oli hieman hitaasti lämpeävää sorttia. Valman piti tehdä kaikki temppunsa, että sai houkuteltua leikkiin mukaan.

Vettä täällä tulee koko ajan taivaan täydeltä. Nyt oli illalla parin tunnin tauko, että ei satanut. Taivaalle ilmestyi taas tälläinen kaunokainen.

 Poudan kanssa reippailtiin kentällä melkein tunti. Tallimies melkein pakotti ratsastamaan, vaikka huono omatunto käski tehdä ihan muuta. Niinpä sitä kouluratsastettiin kentällä. Poudan maalaistamisen koulutus sujuu jo varsin hyvin. Osaa kävellä pesupaikalta pihalle irti ja pysyy nyt paikallaan kun kapuan ruhoni selkään. Ratsastuksen jälkeen osaa kävellä irti talliin ja tänään ensimmäisen kerran osasi itse kääntyä pesupaikalle oikeinpäin. Hyvä Pouta! Nyt myös alkaa sujua tämä ilman välineitä ratsastus tarhaan. Käytiin vähän kentälläkin pyörähtämässä. Hyvä me!

Nettipimento ohi

No niin, nyt pääsee taas koneen äärelle. Tosin parin päivän nettipimento ei kyllä vaikuttanut missään. Ihan hyvin pärjäsi ilman maailmanlaajuista tietokanavaa. Odotan päivää, kun meiltä häviää televisio aittaan. Vähäinen television katselu vähenee entisestään. On vaan matkalla yksi mutta, Tallimies, joka ei ole vielä innostunut ajatuksesta, että se toosa siirrettäisiin tulevaisuudessa sinne.

Talon viimeistely vähän hidastanut kun täällä on viikon satanut lähes kaatamalla, niin maalaushommat ovat nyt vähän tauolla. Kuisti on nyt yhtä johtoa lukuunottamatta valmis. Yritän ottaa kuvia siitä. Eilen sytyttelin sinne kynttilöistä ja istuskelin pimeässä syysillassa kynttilänvalossa ihan yksin lasten mentyä nukkumaan. Taustalla tosin Tallimies huudatti sirkkeliä, joka vähän rikkoi tunnelmaa. Eihän sen kuistin sisustus mistään sisustuslehdestä ole, mutta ken on nähnyt alkutilanteen, niin aikamoinen  parannus kyllä tapahtunut.

Tuisku. Kaikki arvelut kävivät toteen. Erittäin todennäköistä on, että siinä paisekaviossa on kasvain. Se voidaan poistaa kirurgisesta, täysnarkoosissa ja toipumisennuste on korkea. Joensuun ell oli ollut Tuiskun kuvien kanssa yhteydessä Laukaalle ja siellä odotellaan minun soittoa. Yritän soittaa sinne tänään ja keskustella mahdollisesta operaatiosta ja mitä se mahdollisesti tulee kustantamaan, jos sille tarvetta ilmenee. Tuisku tosin käyttäytyy enemmän kuin terveen lailla. Eilen ei antanut itseään laitumelta kiinni, tarhautuu taas muiden kanssa. Aamulla loppui yksinkertaisesti aika, enkä voinut jäädä odottamaan herran kiinniantautumista. Tuisku on nyt aivan kurkkuaan täynnä siihen jalkaan liittyvien asioiden kanssa, enkä kyllä ihmettele. Mutta vauhtia näytti löytyvän, kiitolaukasta pukkihyppyihin. Sama meno jatkui illalla, tosin vähän oli Tuisku hiipunut, kun laukalla tulivat suopellolta pihaan, niin Tuisku laukkaili joukon viimeisenä. Ja Matillakin on sen verran vauhtia, että oli letkassa ennen Skipiä. Näissä tunnelmissa jatketaan miettimistä Tuiskun tulevaisuudesta.

PS. Tuiskullehan tehtiin maanantaina sairaskengitys, eli nyt on kaviossa tervaa ja hamppua, sekä pohjallinen ja kenkä. Eli ei onneksi tarvitse paketoida. Lääkitys pitäisi jatkaa, mutta itse potilas todellakin hieman eri mieltä asiasta.

Valma pentuluokan toinen ja KP

Valma pentuluokan kolmas

Valma oli pentuluokan nartuista kolmas, sisko Martta oli neljäs. Tuomarina oli Elina Haapaniemi.

" Lähes 8 kk vanha musta ruskein merkein. Hyvä luonne. Tarvitsee vielä hieman esiintymisvarmuutta. Erittäin ??? pään muoto. Oikea purenta. Hyvin kannetut korvat. Hyvät silmät. Sopiva luusto. Hyvä runko. Seisoo hieman takaraajat allaan. Kohtuullinen hännän kiinnitys. Hyvä karvapeite. Liikkuu iloisesti, mutta tarvitsee treenausta."

Muuten Valma tosiaan meni kehässä hienosti, juokseminen onnistui hyvin, mutta itse kopelointi oli vähän pelottava juttu. Nyt on päällä murrosikä, joten kaikki on hieman epäilyttävää. Seisoa saisi myös hieman pidempiä aikoja paikallaan. Mutta oikein tyytyväisiä ollaan tähän kokemukseen. Huomenna sitten taas uudelleen. Elsa-äitin vuoroa odotellessa Valma ja Martta nukkuivat häkissä kaikessa rauhassa. Loppuajasta pistivät häkissä ihan painiksi. Joten hermorakenne näyttäisi olevan näillä pennuilla kunnossa, kun pystyvät nukkumaankin kaikessa rauhassa, vaikka ympärillä täysi näyttelyhälinä. Hyvä tytöt! Ja mikä hienointa, molemmat saivat arvosteluun maininnan hyvästä luonteesta.

Edessä sisko Martta, jäljempänä Valma.

Hampaiden tarkastusta.

Sisko-Martan (vas.) lisäksi myös äiti-Elsa (kesk.) osallistui näyttelyyn. Valma yrittää kaivaa itsensä ulos kuljetuslootastaan.

Kasvattajan luona huomattiin, että juoksut ovat vihdoin ja viimein alkaneet. Kotona Valma sai sitten pitsipöksyt jalkaan. Valmasta tuli siis tällä päivämäärällä nyt sitten ihan oikea "nainen" :)

Väliaikatietoa

Tuisku kävelee suht hyvin. Oma kärttyinen itsensä edelleen, ei halua jalkaa sorkittavan. Äsken oli taas suolakylpy, jota herra suvaitsi ottaa kymmenen minuuttia. Sitten riitti ja potki sankot kumoon. Putsattiin ja lääkittiin. Paketoitiin koipi ja eikun takaisin tarhaan. Voin jo sanoa, että tätä paketointikokemusta tullut ihan kiitettävästi, niin on paketit myös pysyneet kiinni. Huomenna on uusi päivä, katsotaan mikä on vointi sitten.

Valma sitä vastoin sai tänään shampoopesun. Tuo pieni pilsneri nimittäin on koko viikon kolunnut pihalla verisiä luita ja uusin ja ehkä huipun harrastus on pihalle ilmestyneiden multakuormien kaivelu. Helposti solahtaa pikkurakki omaan kuoppaansa. Valma ei muutenkaan, millään muotoa ole neitimäinen, vaan varsinainen sottapytty. Suihkussa käynti ei ollut ehkä se kivoin juttu, mutta oli sitten pesun jälkeen ihan innoissaan ja sai taas ihan hullun kohtauksen. Täytyneekin muuten joskus ottaa siitä videota, kun se saa hepakan täällä sisällä.

Talo valmistui aimo harppauksen tällä viikolla. Viimeiset listat ja portaiden kaiteet ovat työn alla. En malta olla kohta enää, haluaisin laittaa kuvia tänne, mutta menee vielä parisen viikkoa, että saan sokkelit maalattua ja muutenkin hommat valmiiksi. Välillä pitää ihan silmiä hieraista, että onko tämä edes sama talo ja toisekseen, että miten siitä rottelosta saattoikin tulla näin soma mökki :)

Ennen. Ja huom, juuri koko kauneus ostettuna. Purkukuntoisena, luonnollisesti. Harmi kun talosta ei ole kunnon kuvia juurikaan ennen remonttia. Yritän vielä kaivella.

Tuisku klinikalla

Kotoa lähdettiin vähintäänkin itku kurkussa. Tosin tänään Tuisku käveli neljällä jalalla ensimmäistä kertaa sitten lauantain, vaikka en tiedä voiko sitä edes kävelyksi sanoa. Mutta kuitenkin. Ensin paisejalka puudutettiin ja otettiin röntgenkuvat sivulta ja edestä. Eläinlääkäri ei ollut vakkari, niin sanoi ensin näiden kuvien perusteella, että valitettavasti hän ei näe, että tästä voi toipua, vaan suosittelee lopetusta.

Kysyi sitten, että onko mahdollisesti kuvattu aiemmin. Kerroin, että viimeksi viime vuoden joulukuussa ja lähdettiin vertailemaan niitä kuvia. Kas kummaa, vaikka tilanne on tällä hetkellä mikä on, niin tämän päivän kuvat on jopa "paremmat" kuin viime joulukuussa. Paise on ruvennut syövyttämään kavioluuta, mutta prosessi näyttää pysähtyneen. Se on myös "turmellut" martokaviota, mutta se onkin ruvennut uusiutumaan.
Eläinlääkäri sanoi, että jos joulukuisten kuvien perusteella hevonen on ollut sen paiseen jälkeen kunnossa, niin hän ei näe, etteikö voisi tästä vielä toeta (koska tänään kuvissa tilanne parempi).

Toivoa on, vaikka aika epätoivoinen olo kyllä nyt on. Tuisku sai vähintään puolen vuoden sairausloman ja täydellisen liikutuskiellon, tarhailua lukuunottamatta. Tällä hetkellä kavion pohja on niin auki kuin se vain voi olla ja toissa yönä suolakylpyjen ja -hauteiden ansiosta mätä nousi ruununrajaan, josta se tulee nyt ulos. Klinikalla karvat ajettiin ruununrajassa olevan patin päältä ja ell teki veitsellä siihen reiän, josta mätää tuli ihan kunnolla ulos. Reiän kautta sai kavion sisään jotain puhdistavaa litkua. Oma hevonen kun hoidettavana, niin menee osa asioista toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, sitä on niin tunteidensa vallassa.

Tuisku sai paikanpäällä pistoksena kipulääkkeet ja penisiliinin. Tuisku ei ole kovin pistettävää mallia, joten ell piti olla vähintäänkin ovela. Kotiin saatiin pulveria, joka laitetaan ruiskulla suuhun. Kipulääkitys jatkuu nyt ainakin muutaman seuraavan päivän. Kotona myös homeopaattisia hoitoja jatketaan luonnollisesti. Jalkaan laitettiin Betadine-suolahaude ja päästiin  kotimatkalle. Matkalla kurvattiin vielä Carlsonin kautta maalia ja muuta härpäkettä talkoolaisille.

Alustavasti maanantaina Antti tulee tekemään sairaskengityksen. Kavioon laitetaan tervaa sun muuta täytettä ja pohjallinen paikalleen. Sitten vaan odotellaan miten alkaa parantuminen tapahtumaan.

Kyllähän tilanne voisi parempi olla, mutta aina on toivoa. Niin on vaan pakko uskoa. Tuisku on hevosmaailman hevosista elämäni rakkaus, vaikka muitakin rakkaita hevosia on. Ehkä siksi, kun Tuisku on virallisesti ensimmäinen oma hevoseni ja meidän yhteinen taival on ollut täynnä mitä erikoisempia tempauksia ja tapahtumia. Monet ihmissuhteetkin olisivat jääneet solmimatta ilman tätä suuren suurta hevosta. Nyt kuitenkin on tieto itsellä tilanteesta, eikä mikään tule yllätyksenä, jos ratkaisuja suuntaan tai toiseen joutuu tekemään. Täytyy vaan katsoa mitä huominen tuo tullessaan. Näin siis tänään.

MöNjÄä

Sitä tuli Tuiskun kavion sisästä, kun Antti kävi aukaisemassa vähän lisää. YÖK. Aamulla Tuisku sai lisää kipulääkettä ja tehtiin oikein tuhti Betadine -haude, aloveraa ja homeopaattisia unohtamatta. Aamupäivällä Tuisku otti suolaisen jalkakylvyn ja sen jälkeen laitettiin suolakylpypaketointi jalkaan. Iltapäivällä rupesi varaamaan painoa etujalalle. Vieläkään ei kyllä kovin hyvin kävele, mutta odotellaan nyt miten käy.

Tuisku seisoi kiltilsti jalkakylvyssä, taisi ymmärtää, että tämä on hyväksi vain.

Se on taas meillä....

...nimittäin se Tuiskulla on taas kaviopaise. Nyt alkaa olla pikkuhiljaa hevonen aivan totaalisen väsynyt, omistajista puhumattakaan. Eilen illalla kaviota avattiin vähän, ei näköjään vielä riitä, kun ei edelläänkään ota painoa. Huomenna illalla vasta seuraavan kerran pääsee Antti paikalle, joten pakko odottaa sinne asti. Sain päivystävältä ell kipulääkkeet, kun Tuisku on vaan makoillut tarhassa. Oli sitten kiva "ilta-ajelu" Joensuuhun ja takaisin.

Tuisku liikkuu kolmella jalalla loikkien. Koska ovat suopellolla olleet vielä, niin siirsin Tuiskun "talvitarhaan", jotta on lyhyt matka tallille pesu- ja paketointihommiin ja muutenkin on ruokaa siinä heti, ettei tarvitse könkätä suolle saakka.

Eilen pesin Tuiskun samalla kun kavio avattiin. Nyt on kaikki hepat pesty, Usvaa ei nyt tarvitse kyllä pestä, ehkä harjoitellaan letkutusta, jos jaksetaan... Voi, voi. Pelottaa, jos Tuisku ei rupea tästä paisekirouksesta selviämään. Tuisku on minun elämäni hevonen. Kuvassa ilme kertoo olemuksesta enemmän kuin tuhat sanaa.
***********
Pihan puolen karitsat saivat oman kammarinsa. Asiointi siellä alkoi välitttömästi. Mammat kyylää kateellisena ulkopuolella.

Tallimies ahersi mönkijän ja peräkärrin kanssa hommia. Yhdistelmä palautui takaisin Tallimiehen isälle, joten ollaan nyt ihan omien voimien varassa. Onhan meilläkin mönkijä, mutta siellä se kiinan rottelo makoilee Ampin pihassa ties miten monetta vuotta.

Vähän lisähiekkaa, kun hirmuinen monttu "pihatossa" tallin oven edessä. Heppojen helpompi ulostautua ja sisääntyä, kun ei ole niin suurta "porrasta".

Pouta ja Vallu maastossa

Pyhäaamu aloitettiin maastoilemalla trio kokoonpanolla; allekirjoittanut Poudalla, Siiri Vallulla ja Rita Skipillä. Reilun tunti hortoiltiin pitkin metsiä, olipa rentouttavaa kerrassaan. Kokeiltiin muutamaan otteeseen myös "maastoesteitä", Pouta menee ihan laukalla ja hyppää kunnolla, Vallu jölköttelee ravilla kivasti, muttei hyppää, Skipi ottaa lähes seis varmuuden varalta "esteen" kohdalla :)

Tallilla tehtiin venytyksiä ja letkulteltiin hepat viileällä vedellä. Vallu sai pesun ihan kera shampoon.

Ja Mokkis tuli meille taas hoitoon, varmaankin taas tietämättömän pitkäksi ajaksi :)

Pouta maastossa

Jennin ja Skipin kanssa huideltiin taas pitkin maastoja. Tänään oli vuorossa kylän kautta kiertävä lenkki. Olipa ihanaa käppäillä hyvässä säässä ja hyvässä seurassa :) Kotimatka käveltiin Poudan kanssa pitkin ohjin (KYLLÄ!) ja normaalia kävelyvauhtia (KYLLÄ!). Kyllä se siitä hevonen tulee, pakko se on vaan uskoa. Ihana Pouta.

Pouta maastossa

Ensinnäkin olimme Jennin ja Skipin kanssa maastoratsastuksella Poudan kanssa. Tunti ja kymmen minuuttia hurahti, kun etsittiin hevosille kahluupaikkaa lammelta. Täytynee jalkautua ja käydä katsomassa koirien kanssa mikä on rannan tuntuman tilanne. Suurimmaksi osaksi käveltiin, mutta muutama ravi ja laukkapätkäkin mentiin. Mennessä Pouta oli ihan tahmo, mutta kotiin päin sitten virkistyi. Välillä käveltiin Skipin perässä, kun meinasi Neiti-Hevosen tunteet ruveta kuumenemaan.

Tallilla tehtiin leipävenytykset ja sen jälkeen Pouta sai joka kesän perinteisen shampoopesun. Voinen sanoa, että hieman likainen oli. No puhdasta tuli noin reiluksi viideksi minuutiksi.

Laitumella Pouta etsi tietenkin sen mutakuopan, johon lihansa sitten kellisti. Nyt onneksi satelee vettä taivaalta, joten puhdistunee siltä osin. Taitaa olla tämä likaisuuden rakastaminen sukuvika. Hevosista puheen ollen, Tuisku viettää huomenna 14v synttäreitä. Ei varmaan suurempia juhlallisuuksia ole tiedossa, mutta käynen vähintään syöttämässä salaa leipäpalasen laitumella. Meillä on Tuiskun kanssa yhteiseloa takana 6,5 vuotta ja mietittiin Jennin kanssa, että Tuisku oli aika "kakara" kun meille tuli silloin. Ja onhan 14 vuotias aika nuori :)

**********

Tapahtui eilen. Otto ennen....

Otto jälkeen! Meidän vauva kävi ensimmäisen kerran parturissa. Ei meinaa samaksi pojaksi enää tunnistaa.

Hassun värinen Hippu. Takana sisko Hilda.
Ossi on taas ollut kameran varressa ja nappaillut kivoja kuvia eläimistä.

Huvitus ja Havina, taustalla Hurja ja Hunaja.

Huvitus ja Havina, taustalla Hurja.

Onkohan Peetu tulossa vanhaksi, ihan kuin jo harmaantuisi...?

Valma ja pala karitsan selkärankaa. Nam.

Luun koluamisen jälkeen pieni venyttely tekee terää. Valmahan on koirakoululainen, käydään PyKy:n pentukurssilla vähän opettelemassa tapoja. Eilen oltiin myös näyttelytreenit, ensi viikon viikonloppuna nimittäin on jo se näyttely. Valma on oikein innokas koululainen, tekee yllättävän hyvin temput mitä pyytää, vaikka ihan kylmiltään ollaan mukana. Ensimmäisellä kerralla tosin oli aikamoista rähjäämistä ensihetket, mutta sitten käyttäytyi kunnolla. On kyllä ohjaajallekin haasteellista, kun narun päässä on pikkukoira ja pitäisi palkitakin aika nopsaan... :)

Kiirusta pitää. Koko ajan jotain säädetään kun Tallimieskin on lomalla. Täytyy yrittää bloggailla vähän useammin, jos kerkeäisi...