Heinät tehty...

...tältä erää! Kyllä on meidän heiniä pöyhitty, jos jonkin kerran. Eilen illalla Tallimies pöyhi kertalleen, jotta olisi päässyt tänä aamuna paalaamaan. Mutta eikös se ripsauttanut vettä niin paljon, että piti sateen jälkeen pöyhkästä korret uusiksi. Sen jälkeen muutaman tunnin odottelu ja eikun hommiin. Kiitos tuulisen sään, niin kuivuivat nopsaan. Eilen siis Tallimies ajoi heinät jonoon, jossa ne kuivaa nopeasti.

Sen joka on tämän vekottimen keksinyt on ollut oltava aika nero. Miettikää nyt, ikivanha rottelo vetää heinää kitaansa ahnaasti, sen jälkeen heittää ne kuiluun, jossa pakkaa ne tiiviiksi palikaksi. Mutta sen jälkeen ehkä kaikkein hienoin keksintö on, että osaa laittaa sen palikan ympärille kaksi eri narua. Ei voi kun ihmetellä. Sekä ihmetellä, että meidän Welger toimi!

Tatu oli erittäin avulias, pyöritteli paaleja pellolta lastauspaikalle, kun ei jaksanut kantaa. Valmiin paalikasan päällä oli hauska istuskella.

Myös Otosta oli hauskaa heinätöissä. Juoksenteli mukana ja nauraa räkätteli. Metsän reunassa syötiin mustikoita ja ihmeteltiin traktoria.

Tultiin alunperin pikkupoikien ja koirien kanssa vaan morjestamaan Tallimiestä, mutta päätettiinkin jäädä auttamaan. Asu oli mitä paras; hame. Oton rattaat toimivat hyvinkin oivana siirtovälineenä :):) Kolme paalia mahtui hyvin kyytiin!

Epävakaan sään vuoksi tehtiin vaan parilta pikkulohkolta pienpaaleja, niitä kertyi n.80 kappaletta. Loput pellot kävi meidän heinäntoimittaja kääräsemässä pyöröpaaleihin. Meidän tänä keväänä uudistamat pellot kasvaa sen verran hyvin, että niistä tehdään parin viikon päästä rehua lampaille. Niissä kasvaa apilapitoista viherlannoitusnurmea, joten sopii määkijöille erinomaisen hyvin.

 Nokiani pudotti elintärkeän näppäimen irti, joten tilasin itselleni uuden Nokian. Nyt se puhelin on niin "halpis", ettei meillä ole hajuakaan miten siitä puretaan kuvia ulos. Tai siis siinä ei ole sopivaa "reikää" kaapelille. Aika erikoista, mutta ei kai sitä 59€ hintaan voi kovin suuria toivoa. Mutta miksi siinä on sitten kamera?? Kysyy tyhmä.

PS. Valma söi pellolla hiiren, ei ole se tarina "rottakoirasta" vissiin ihan tuulesta temmattu. Hyvin mahtui sen syömään kokonaisena. Toisekseen kävi uimassa jossain ojassa, täytynee viedä Valma uimaan joku päivä. Harmi kun ei tullut otettua koiruksista kuvia, olivat nimittäin ihan vallattomia. Opetin Valmalle miten syödään mustikoita suoraan itse, rupesi innoissaan nyhtämään niitä suuhunsa. Peetuhan on aivan mustikkahullu, käy käsistä vetämässä, kun silmä välttää (sankosta puhumattakaan) :)