Aikamoinen päivä. Päivä alkoi kello 0400 tänä aamuna. Yövuorot jaetaan Tallimiehen kanssa kahden tunnin välein. Itse sain neljän vuoron, koska silloin on pullokaritsoiden juottoaika. Keittiössä keittelin maitoja, niin huomasin kyökin ikkunasta, et siellähän se Ajatus on synnytyspuuhissa keskellä laidunta. Reiluun tuntiin syntyi kolme suloista, hienon tasakokoista pikkuista; Hippu, Hoppu ja Hilda. Hippu on ehkä historiamme siisteimmän värityksen omaava lammaslapsi:
 |
| Aika siisti väritys, eikö??? Ja miten pitkä villa! |
 |
| Tässä on kikkarakarvainen Hilda. Eikös siinä käynyt niin, että juuri kun pässit olivat syntyneet, niin tuli silloin viiden kieppeillä kaatosade. Yritin saada Ajatuksen houkuteltua sisälle, mutta eihän se suostunut. Onneksi sade lakkasi aika pian ja Ajatus itse tajusi siirtyä talon lähelle puun alle synnyttämään joukon neitivahvistuksen. Ja eikös kaiken kukkuraksi käynyt niin, että Ajatus ei päästänyt ketään imemään. Alkoi olla niin toivoton olo, että mikä näitä lampaksia tänä vuonna oikein riivaa! Niinpä reilun tunnin välein iltapäivälle asti kävin pitelemässä Ajatusta, jotta vauvat pääsivät tissille. Mutta sitten jostain ihmeen oikusta rupesi imettämään ihan itse. Toivotaan, että homma luonnistuu, eikä meillä nämä pullokaritsat lisäänny. Seurataan, seurataan... Ja loppujen lopuksi saatiin Tallimiehen kanssa ennen töihin lähtöä siirrettyä tämä joukkio sisälle, koko päivän on sadellut tasaiseen tahtiin, niin ovatpahan nyt sisällä kuivassa ja lämpimässä. Katsotaan, josko jo huomenna siirrettäisiin ulos. |
 |
| Tässäpä viimeinen isomaha odottaa jakautumista. Amalia parka on kuin tynnyrin syönyt punainen lammas. Punaisia lampaita saa kun sataa vettä ja lammas tykkää hangata itseään punamultamaalilla maalattua mökkiä vasten. |
 |
| Amandan pikkuiset kasvaa hurjaa vauhtia. Kuvassa siis Hurja ja Hilja :) |
 |
| Peetun takkuselvitys suoritettu. Tiivistettynä hedelmäpussin verran. Koirus ei kestä lähempää tarkastelua, mutta kauempaa näyttää ihan kelvolta rotunsa edustajalta. Seuraavat kuvat eivät kyllä anna oikeutta em. rodulle, mutta näyttääpähän Peetu aika siistille, taas toistaiseksi. |
 |
| Ja tässä hän on, meidän pikku-Valma. Teipattuna ollut korva on huomattavasti pystympi kuin luomukorva, mutta nousee tuo varmasti toinen samalla viisii. Enää alle kuukausi näyttelyyn, jännittää. Ollaan testattu näyttelyhihnassa seisomista ja juoksutusta, hyvin onnistui. Eri asia, kun ollaan sitten paikassa, jossa on miljoonittain muita koiria ja ihmisiä.... :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti