Tuisku sai käydä illalla heittämässä Netalle hyvästit. Tuisku haisteli ja tuuppi, ei Netta enää noussut. Tuisku katsoi minua ja rupesi hoitamaan, itkettiin varmaan yhdessä.
Tämä aamuna tallin tunnelma oli surullinen. Kun astuin ovesta ei kukaan hirnunut, oli aivan hiljaista. Suru on laskeutunut lauman keskelle. Ulkona on talvisen kaunista, Netta sai nukahtaa mitä kauneimmassa lumiharsossa.
Ei tätä jaksaa uskoa todeksi. Istumme tuvan pöydän ääressä, kynttilä palaa Netan muistoksi, niinkuin se paloi muutamia viikkoja sitten Vantulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti