Tallin heppatyttöjen pikkujoulu!

Pieni kutsuttu joukko kutistui puoleen, joten meillä oli sitten nelihenkinen porukka. Mutta, hauskaa oli silti! Kiitos Jennille lähes kaikesta järjestelystä.  Ja suuret harmittelut niille, jotka eivät paikalle syystä tai toisesta päässeet.

Ensin herkuteltiin Jennin tekemillä pannupizzoilla, ihan tiedoksi, että edes mistään ravintolasta ei saa niin hyvää pizzaa. Joten saattaapi Jenni joutua paistopuuhiin vielä jatkossakin, vink, vink... :)

Pizzojen jälkeen oltiin aika ähkyssä, mikä nyt saattoikin tällä porukalla olla odotettavasti. Ensimmäisen mässytyksen jälkeen aloitettiin itse illan pääteema; Marja Entrichin luonnollinen kauneudenhoito-osio. Tuotteet ovat valmistettu luonnonmukaisista raaka-aineista ja ne on allergiatestattu ilman eläinkokeita, aivan mahtavaa! Allekirjoittanut vaihtaa kyllä nyt merkkiä ehdottomasti.

Hoidot aloitettiin kattamalla pöytä, jokaiselle oma vesiastia, pyyhe, peili ja pesusieni (kuvat sienestä ennen ja jälkeen!), unohtamatta tietenkään pöydän keskellä olevia antimia, jotta jaksaa suoriutua rankasta kasvohoidosta!

Ensin aloitettiin käsien hoidolla, jotta on puhtaat kätöset kasvohoitoa varten. Noin viidessä minuutissa oli niin pehmeät kädet, ettei usko kukaan. Kasvoille tehtiin sitten puhdistusta, kuorintaa, kosteutusta ja mitähän vielä.


Huomatkaa mitä sienelle on käynyt kastumisen jälkeen. Kyllä riitti meillä ihmetystä, mutta ihmekö tuo....

Siis oli aivan mahtavaa ja ennen kaikkea meillä oli aivan superhauskaa. Tuli taas naurettua ihan urakalla! Päätettiin ottaa tyttöjen ilta uusiksi mahdollisimman pian ja tälläisten kutsujen merkeissä kyllä myös joskus.


Tässäpä kuva kauniista tytöistä, kun on maskit päällä, niin kukaan ei tunnista, kuka on kuka? Eikö ????!!

Kasvohoitojen jälkeen oli sitten aika siirtyä jälkiruoan pariin; glögikakkua ja maitosuklaafudgea. Siinä sivussa vielä kasoittain karkkia, sipsejä ja poppareita. Ilta mennä vilisti hurjaa vauhtia, mutta illan päätteeksi pelattiin vielä peli Aliasta ja "tiukan" taiston jälkeen voittajakin löytyi!

Kiitos tytöt ihan huippuhauskasta illasta!! :)

Ps1. ME -esittelijällä oli myös Leikkien- ja koiratarvikkeita myynnissä, joten ostaa hurautettiin samalla Peetulla ja Nannalle Jennin kanssa joululahjat. Kaksimielisyyden siivittämänä tottakai.

Ps2. Meillä pidetään Leikkien Lelukutsut ensi kevään aikana, jos maltetaan sinne asti odottaa...

Ps3. Salakukko, suosittelen :)

Pouta maastossa

Kentälle ei ole mitään asiaa ennen kuin saadaan lunta maahan. Toivotaan, että tätä ajanjaksoa ei kestä kauaa...

Anne kävi sitävastoin maastoilemassa Poudan kanssa... Ei kuulema ollut taas vauhti ollut ihan sitä kaikkein rauhallisinta :) No mutta, Pouta on Pouta.

Illalla vietetään hyvinkin tynkäporukan kesken tallin tyttöjen pikkujouluja. Toivotaan, että ei syödä itseämme hengiltä ja että tunnelma on katossaan! Iltaa siis odotellen! :)

Pikaratsastus

Pakastuneen kelin vuoksi kenttä ei ollut kunnossa meillä eikä naapurissa, joten valmennus tältä päivältä meni sitten mönkään. Raivostuttaa ihan suunnattomasti! Ratsittiin kuitenkin Poudan kanssa pikaisesti kentällä ja käveltiin pellolla. Poudalla oli haava toisen takasen kantapallossa vai mikä se nyt onkaan. Putsailin sitä tallilla ja laitoin samalla puuttuvia hokkeja takaisin ja kiristelin entiset. Vietettiin sitten enempi laatuaikaa yhdessä. Kökköä, toivotaan, että tulisi nyt sitä lunta ja paljon...

Sisarukset hommissa

Kiitos Jennille ja Annelle heposten liikuttamisesta. Jenni ajeli Tuiskun kanssa maastossa ja Anne jumppaili Poudan kanssa kentällä. Toivotaan, että huomenna kenttä kunnossa, koska Virpi olisi tulossa tunnin pitoon :)

Lasten kanssa siivottiin pihalta lumen tieltä leluja ja muuta rompetta. Myös Tallimies (huomatkaa uusi nimi!) teki iltamyöhästä oman osansa. Tänään oli kakarat sellaisia luupäähuutajia, että olisin ne voinu vaikka myydä, jos joku olis ne suostunut ostamaan. Onneksi ovat yleensä superkilttejä ja näitä hulluja päiviä on tosi harvoin. Että voi niitä pikku hirviöitä kullanmuruja... :)

Ja ensi viikon tiistaina mennään IKEAAN... On tuo puutelista sen verran pitkä, että oli vähän kauhuissaan tuo meidän maksava Tallimies... Sen siitä saa kun juoksee pitkin Itävaltoja...!

Reissussa Mikkelissä

Iidan kanssa lähdettiin tyttöjen kesken vähän maakuntamatkailulle. Päivän tarkoituksena oli toimittaa villat kehräämölle ja viedä taljat muokattavaksi. Lähtö oli aamulla klo 6.50.

Ensimmäinen pysähdys pidettiin WAS:lla, Ampin uudella sivuliikkeellä. Ihasteltiin uusia tiloja ja hörpättiin kupposet kahvia. Seuraavaksi piti tietenkin pysähtyä Juvan ABC:llä, jossa on se kauppa täynnä kaikennäköistä tilpehööriä... Sieltä selvisin ihan ulos ostamatta mitään, ihme kyllä.

Villaa vietiin sitten toista sataa kiloa Pirtin Kehräämölle Hiirolaan. Ensin ajattelin, että teetätän niistä lankaa itselle, mutta sitten päätinkin myydä ne sinne. Otin itselle hyllystä vähän valkoista huovutusvillalevyä ja pieniä värinyyttejä sinisen ja vaaleanpunaisen sävyjä. Onneksi lähdettiin sieltä myymälästä ajoissa pois, ettei lähtenyt ihan lammas käsistä :)

Seuraava pysähdys oli Taljatukku Mikkelissä. Naviskaakkori vähän sekoili, mutta löydettiin sitten kuitenkin perille. Saatettiin vähän ostostella siellä mukaanviemisiä. Jätettiin siis pari viikkoa sitten teurastettujen karitsoiden taljat muokattavaksi. Taljan muokkaukseen kuuluu yhteensä 52 eri työvaihetta, että ei ole ihan yksioikoinen työ kyseessä. Myynnissä siellä oli myös karhun ja suden taljat, ne oli voisiko sanoa, että vähän pelottavia.

Siinä vaiheessa kello oli puolessa päivässä ja päivän suunnitelmat joululounaasta laitettiin käytäntöön. Kerettiin jo ennakkoon kuolata netistä Kenkäveron joulukattausta. Ja voin sanoa, että oli ehkä yksi elämäni parhaista joulusapuskoista. Niin sitä syötiin sitten erittäin kauniissa Kenkäveron kartanossa/pappilassa joululounasta ja päätettiin tehdä siitä vuotuinen perinne näin ystävien kesken. Kuvia en jaksanut ruoasta napsia nälän vallitessa ja ruokaa suuhun lapatessa :):)

Täydellä mahalla jaksettiin sitten vielä kierrellä Kenkäveron käsityömyymälät ja tarttuihan sieltäkin jotain mukaan, tottakai.

Rakas,  mutta joskin hieman omalaatuinen ystäväni (ymmärtänet Iida... :)) osti minulle yllätykseksi ihanan joulualahjan. Eihän sitä olisi saanut vielä avata, mutta uteliaisuus vei voiton ;-D Se on siis, tadaa, teesihvilä. Ihan huippukeksintö!

Omat rahat sitten riittivät bambuluutuun ja saippuapalaan. Mutta täytyy sanoa, että se Kenkävero on aivan mahtavan hieno paikka, jos kuka nyt ei ole sattunut siellä käymään. Kerrankin joku paikka, joka on hyvällä maulla laitettu. Palvelu oli erinomaista, ruoka herkullista ja seura mitä mainioin. Kiitos Iidalle reissusta, tulipahan taas naurettua...  

Ps. Saatettiin vielä Savonlinnassa äkkiä pistäytyä yhdessä kaupassa....

Pouta valkassa

Anne ratsasti tänään Virpin tunnilla Poudan kanssa. En itse kerennyt omalta ratsastukselta ollenkaan seuraamaan, mutta taisi siellä ihan hyvää pätkää välillä tulla. Hieman taisi Poutakin vielä olla tahmea ja vaatii nyt vähän palauttelua ja lepoa. Loppua kohden rupesi sitten tietysti vertymään ja askel nousemaan paremmin. Tallilla oli ainakin hikinen, kiitos pörröisen talviturkin :)

Tuisku kouluratsu(ko)?

Teinkin ratkaisun, että Pouta saa pitää vapaata ja Tuisku pääsee kehiin. Jo ajatuskin Kanki-Tuiskun kanssa kenttäilystä meinasi ruveta ahdistamaan. Mutta Tuiskupa yllätti menollaan, mutta myös likaisuudellaan. Tarjoutui tarhasta mielellään mukaan ja oli vissiin juuuri käynyt kierimässä jossain mutalikossa, ou jee. Vallun edellispäivien liat on ihan pientä tähän. On eri asia harjata hevosta, jossa on mutaa ja se kuivunutta, mutta että se on märkää niin ei lähde sitten millään. Ohessa todiste.

Kentällä tehtiin paljon kuvioita ja jätkähän ihan rupesi vertymään. Eihän se nyt mikään pouta ole, mutta Tuiskun mittakaavassa hyvin. Olikin ihan ilo mennä kentällä, ei tietoakaan mistään hermostumisista, peitsauksesta tms. Otettiin käynnissä väistöjä ja repäistiin vielä laukkaamalla ympyrällä. Loppuraveja mentiin pitkään ja hartaasti ja pökkelötuisku rupesi jo ihan muotoa hakemaan! Onko joku vaihtanut hevosen vai oliko tämä vaan yhden illan juttu?!? Oli miten oli, loppukäynnit lampsattiin isolla pellolla otsalampun valossa. Lopuksi tehtiin sokerin kera venytyksiä ja hoidettiin toisiamme tallilla.

Tuisku teki tallissa irti tutkimuksiaan ja pudotteli perinteiseen tapaan tavaraa alas... Mikä tohelo, mutta se onkin mies :)

Ja ilokseni voin ilmoittaa, että tammikuun metsätyökurssi on täynnä! Viikonloppuna tehdään suunnitelmia ja konkariopettajat tuleavat paikalle katsomaan metsiä läpi, mahtavaa!

Perjantain kevennys

Näin se taitaa mennä. Kiitos Iidalle tästä :D:D

Päivän kevennys...

...kiitos rakkaan aviomieheni - tallipoikani. Vai pitäskö jatkossa puhua lapsista muotoon tallipojat ja Jonista sitten tallimies... Mietin vaan.

**************

Ja kiitos taas Annelle Poudan liikutuksesta. Tänään olivat ravissa tallustelleet ja juoksutelleet. Katsotaan, josko itse kerkeän huomenna könytä selkään :)

Kanalan siivous

Kanala on taas siivottu, tänään löytyi jo kaksi munaa, joten joku muukin on muninut kuin pikku-Hertta. On se kumma kun kanalassa on 7 rouvaa ja yksi muna päivässä. Jalmari on ottanut sulkasadon liiankin tosissaan, se on ihan rääkätyn näköinen.

Toivotaan, että uusi sisustus pistää rouviin vauhtia ja rupeavat pikkuhiljaa taas munintapuuhiin.

Pouta kentällä ja yöjuoksuja

Anne ratsi Poudan kanssa tovin kentällä. Pouta vietti eilen ansaittua lepopäivää.
Ravissa oli ollut kuulema ihan ok, mutta laukassa oli kompuroinut ja vetänyt polvilleenkin jossain välissä. Mikä lie köntys päivä, liekö väsy vielä painaa. Tallilla näin siis hikisen Poudan, joka yritti nuolla kädet.
Kiitos Annelle liikutuksesta :)

*********
Viime yö oli lähinnä mielenkiintoinen. Tapana on tehdä lampaille yötarkastus ennen nukkumaan menoa ja tein sen eilen klo 23.20. Lampaissa ei vikaa, mutta hevosten tarhassa metsäosuudella kiilsi silmäparit, jotka tuijottivat aika tiiviisti. Meidän kissoja ne eivät olleet, koska kolme kissaa oli sisällä ja Harmi lampsi koko ajan mukana.  Rohkeana tyttönä lähdin oikaisemaan tarhan läpi metsään katsomaan, että mitkä otukset siellä tollottaa.

Otsalamppu näytti vaan kiiluvia silmiä. Toinen sitten säikähti ja lähti pihatien yli lampaiden metsätarhaan päin. En kyllä edelleenkään tiedä mikä se oli, isompi kuin kissa, mutta pienempi kuin meidän Peetu. Oli sellainen harmaa kyömyselkä otus. Mitä lie kaivelivat siellä tarhassa. Molemmat sitten hävisivät siitä.

Sisällä Otto oli herännyt ja piti alkaa syöttöpuuhiin. Tuli sellainen olo, että haluan kyllä käydä vielä tarkastamassa tilanteen. Niinpä sitten ennen kahtatoista yöllä takaisin ulos. Siellähän ne taas olivat jatkamassa sitä mitä nyt siellä olivat tekemässä. Soitin tallipojalle, että nyt äkkiä pihalle, iski vauvan autoon ja ajo monsteriajokkinsa mäkeen, kun siinä koslassa valoa riittää! Tallipoika ei tietenkään niitä otuksia nähnyt, vaikka haravoitiin aluetta ties kuinka kauan... Oman mielenrauhan vuoksi siirrettiin metsätarhan tytöt peltilampolaan. Kyllä olis varmaan kylän isäntiä ja miksei emäntiäkin saattanut vähän huvittaa meidän touhut.

No mutta itse nukuttiin levollisesti, kun ei tarvinnut pelätä, että joku vie mamman lampakset yön tunteina. Metsätarha on sen verran "syvälle" metsään saakka, että tiedä mitkä elikot siellä myllää. Aitakin kun oli tässä joku tovi käyty kaatamassa ulkoapäin. Niin ja meidän kylällähän oli isänpäivä jahdattu villisikaa kiinni, että seuraavana vissiin mammutit tai vastaavat täällä temmeltää...

Ja joku on saattanut joskus kysyä, että miten siellä maalla saa aikansa kulumaan??!?!?!?!!
Meillä nimittäin sanoisinko, että aikas hyvin.

Tuisku kentällä, Pouta pikamaastossa

Tuiskun kanssa jumppailtiin kentällä piiiiitkästä aikaa. Eipä voi muuta todeta, kun että onpa jäykkä hevonen, oli kuin rautakanki, heh. Sen se teettää, kun ei kentällä mennä. Kyllä tuntuu Tuisku Poutaan verrattuna pitkälle ja paljon korkeammalle. Tuisku oli leppoisalla tuulella ja teki kiltisti kun pyysi. Otettiin ravia aika paljon ympyröillä ja tehtiin paljon käynnissä väistöjä. Tuiskullekin on ihan hyvä käväistä välillä kentälläkin :)

Loppukäynnit kipaistiin isolla pellolla otsalampun valossa. Tallilla tehtiin venyttelyt ja harjailtiin vielä pölyjä. Loimi niskaan ja poni takaisin tarhaan. Sain joka välissä pesuja ja hoitoa, voi Tuisku, niin ihana aina.

Heti perään hevonen vaihtoon. Siiri tuli Vallulla ratsimaan ja lähdettiin maastoon tarkoituksena palautteleva lenkki viikonlopun koitoksista. Pouta kuorrutettiin heijastimilla ja ratsastaja huomioliivillä ja otsalampulla. Hyvä, että pihasta päästiin, niin otsalampun akku simahti. Onneksi Siirillä oli akku kunnossa ja sen turvin edettiin. Metsätien jälkeen hiekkatie olikin aivan jäässä, eikä uskallettu lähteä sinne edes kävelemällä. Niinpä palattiin takaisin kotiin. Tehtiin Poudankin kanssa vähän venyttelyitä ja laitettiin kolttua niskaan ja pihalle.

Pouta ja Vallu ovat nuokkuneet lähes koko päivän tarhassa, taisi ottaa viikonlopun reippailut vähän voimille, heh. Ennen maastoa kun kerkesin Poutaa muutaman kiekan kentällä ratsia, niin tuntui superhyvälle. On nyt jumpattu notkeaksi, niin kelpaa ratsastella. Huomenna kuitenkin saa ansaitun lepopäivän.

Suorakan valmennus

Eilen ja tänään ratsastettiin Poudan kanssa Jukka Martikaisen opissa. Kyllähän se tauko tekee hyvääkin, mutta kyllä sen takia joutuu nyt tekemään töitä entistä enempi. CB tuntui kyllä oivalle satulalle ja nyt myös häntäluu kestää ihan kunnon ratsastusta :)

Pouta lastautui parin mietinnän jälkeen kyytiin lähettämällä. Joten lastaus onnistuu siis yksinkin. Nyt olisi niinkuin Tuisku ja Pouta saatu lastauksen osalta kondikseen, toki Vallukin menee nätisti kyytiin, mutta hieman vaatii takana olevaa ihmistä turvaksi.

Lauantaina käytiin läpi kaikki askellajit, sekä tehtiin töitä ympyrällä. Etsittiin sisäpohkeen paikkaa ja väistätettiin takaosaa ympyräuralta ulos. Aika paljon tehtiin myös pohkeenväistöä. Poudan kanssa vielä tehtiin laukannostoja ja harjoiteltiin sulavia siirtymisiä. Tunnin jälkeen olikin sitten tosi hikinen hevonen! Poudalla alkoi lopputunnista kuntokin loppua. Ilta oli jo pimeä ja otsalamppujen kanssa suunnistettiin hevosten majapaikkaan puolisen kilometriä, hepat olivat oikein lunkkeja vaikka oltiin asfalttitiellä ja autot vaan suhahtelivat ohi. Hepat jäi Jokirantaan siis yöksi, ettei tarvinnut tallipoikaa turhia vaivata.

Sunnuntaina otettiin rauhallisempi tunti, mentiin tehtävät vaan käynnissä ja ravissa. Alkukäynnit tuli hyvin kun käveltiin kaakkilasta maneesille. Oli todella kiva kun tehtiin taas paljon väistöjä muutamalla eri tavalla, sekä taivuteltiin. Meille olikin oikein sopivia harjoituksia! Harmi kun ei ollut kameraa, tai eihän siellä olisi kuvaajaakaan ollut. Mutta on se niin IHANAA mennä välillä maneesissa, kun on pohja ihan priima. Hevonen liikkuu paremmin ja vielä ne peilit on aika jees juttu :):) Loppukäynnit tuli sitten kätevästi taas kävellessä tallille. Vähän aikaa jouduttiin kyytiä odottelemaan, mutta oli toisaalta hyväkin, niin hepat kerkesivät vähän hengähtää. Pouta meni kyytiin ihan ok, pari kertaa peruutti sillalta, mutta sitten lompsasi kyytiin lähettämällä.

Pouta käyttäytyi erihyvin ja meillä oli kyllä oikein opettavainen viikonloppu. Saatiin ihan superpaljon vinkkejä ja nyt yritetään niitä hyödyntää sitten kotirintamalla :) Valmennuksen järjestäjälle vinkki, että voitas ottaa uusiksi koko homma ;-D

Meillä kontataan!!!

Ohessa meidän Otto konttaa! Ihan mahtavaa!!

Kenttä ja piha ja tiet ovat olleet koko viikon umpijäässä, joten meillä ei ole ratsastettu maanantain jälkeen. Tänään illalla mennään kuitenkin Poudan kanssa Suorakan valmennukseen. Pouta ja Vallu jäävät Jokirantaan yöksi, ei jakseta taas huomenna ajella heppojen kanssa ees sun taas.

Sisäelintalkoot

Meillä vietettiin sisäelimien pilkontatalkoita, joita tuli muovisäkillinen viidestä karitsasta. Toki niitä voi syödäkin, mutta meillä ei tule syötyä. Maksaa, munuaista ja sydäntä. Pilkottiin  myös ruokatorvea ja keuhkoa(?), sun muuta härpäkettä Peetun evääksi pakastimeen.

Jos joku haluaa syöttää koirilleen lampaan sisäelimiä, meiltä löytyy. Myydään paloiteltuna ja annospusseihin pakastettuna, 5 €/kg.

Äitin ja iskän viettäessä normiperheiltaa sisäelinten kera, Otto leikki pitkin keittiön lattiaa innoissaan tyhjän kissanmuropussin kanssa. Halvat on huvit :)

Olemme tuulipukuperhe

Olemme peritavallinen perhe, joka käyttää tästä edes yhdenmukaisia suomen kansallisasuja. Nimittäin tuulipukuja. KiiU:n (Kiihtelysvaaran Urheilijoiden) puvut saapuivat tänään! Ohessa näyte, kyl nyt passaa ko Ampikin koreiloo selässä. Kaikki sai puvut paitsi Otto, ei löytynyt ihan niin pientä kokoa :):)

Pouta kouluratsu

Pimeää, märkää ja vaakatuuli suhisi korvissa. Olemme Siirin kanssa harrastettu todellista hevostelua, säästä riippumatta :) Kiitos siis seurasta!

Pouta sai selkäänsä Cliff-Barnsbyn. Ja voi hyvänen aika, sehän istuu tuolle sotanorsulle passelisti. Nyt kun Pouta on vielä, öh sanoisinko normia ponia isompi kokoinen, niin Kieffer on aavistuksen liikas kapea. Ja kas' meillähän nököttää varustehuoneen halvalla satulatelineellä lähes tonnin edestä lojumassa ylimääräistä nahkaa -> CB. Jospa nyt jatkossa voisi sillä ratsia Poudan kanssa, niin ratkeaisi kertalaakista kasa satulaongelmia. Tuiskulla ei ole omaa satulaa, mutta sille istuu parhaiten Poudan Kieffer, CB on Tuiskun, mutta ei istu sille, eikä Mammalle, ja vielä kesällä oli aika kiikkerä Poudalle. Tässä on siis kaksi vaihtoehtoa Poudan osalta; 1) Pouta on saanut lihasta sinne minne pitääkin ja satula istuu sen takia ok, tai (se huonompi vaihtoehto) 2) se on lihonut entisestään!!!! Jäämme seuramaan tätä tilannetta. Ja viikonlopun valmennus mennään ainakin CB:lla, katsotaan mitä on mieltä ammattilaiset :)

Vaikka loska lensi ja vihmoi tuuli minkä kerkesi, oli kenttä itse asiassa aika jees! Pouta oli enempi laiska eli oma itsensä. Ei ollut raippaa, eikä ollut kannuksia, niin sai ihan urakalla tehdä töitä. Ei sillä että sitä piiskattaisiin tai potkittas kannuksella kyljet auki, mutta Poudalla riittää pelkkä niiden asioiden olemassa olo tekemään menosta hieman "eteenpäin pyrkivämpää".

Mentiin lähes koko ajan ravissa, tehtiin asetuksia ja väistöjä. Laukat rullasi tänään aika huonosti, nostotkin oli meillä tosi surkeita. Ravissa meni huomattavasti paremmin. Satula oli itselle siinä mielessä parempi, ettei kipannut taakse ja oma ratsastusasento tuntui todella, todella paljon paremmalta! Ja mikä ihaninta tuossa CB:ssä, se on niiiiiiiiiiin pehmeä istua, että voi hyvänen aika!

Onneksi tänne nyt näyttäisi, ettei uida koko aikaa ihan syvissä vesissä vaan jotain kivaakin voisi elämässä välillä olla. Nettistä on aivan mieletön ikävä ja samassa palasi Vanttu -ikävä kehiin. Eikös se itku puhdista sielua tai jotain sinne päin. Laitoimme lasten kanssa Vantun ja Netan haudoille öljykynttilät lyhtyihin, jotka palavat yli sata tuntia. Silmä ei vieläkään totu vajaaseen hevoslaumaan... Mutta ehkäpä se tästä.

Ja siis päivän asiaan takaisin. Pouta oli siis ihan ok. Loppukäynnit käveltiin latopellon risteykseen saakka metsässä otsalamppujen kera. Pouta oli ihmekyllä täysin rauhallinen. Kotiinpäin Vallu sai jonkun härösäikähdyskohtauksen ja kyllä se kannattaa pitkillä ohjilla kävellä hevosen kanssa täysin pimeässä metsässä kun meinasi lähteä Poutakin lapasesta sitä säikähdettyään. No mutta säikähdyksellä selvittiin :)

Tallilla tehtiin venyttelyt ja laitettiin loimi niskaan. Hepat pääsi vielä ulos mukavasti sateeseen. Olen vakaasti sitä mieltä, että hevosen on päästävä liikutuksen jälkeen ulos lisää liikkumaan, kuona-aineet pääsee ratsastuksen/ajon aikana liikkeelle ja prosessi on käynnissä vielä liikutuksen jälkeenkin. Vaikka olisi kylmä ja hikinen hevonen, niin kun laittaa kunnolla kolttua niskaan, niin hyvin kestää. Meillä saattaa olla ratsastajasta johtuen jäykät hevoset, mutta lihasjumeja ei juuri löydy ja siitä olen hieman salaisesti kyllä ylpeäkin :):)

Isänpäivä

Isänpäivänä aloitimme rekiajelun! Aivan mahtavaa! Tuisku tajusi heti nähtyään rekivermeet, että nyt päästään niihin hommiin mihin hänet on luotu! 

Ei muutakun koko mieslauma kyytiin ja perinteisesti itse Rouva ohjaksiin. Tuisku mennä viipotti korvat höröllä ja oli niiiiiin kevyt kädelle ajaa, että! Tuisku toimi täysin suusanallisin ohjein! (Huomatkaa jokaisen lauseen päätteeksi huutomerkki ! Kuvastanee innostusta asiasta!)

Valjastelu meni jo vanhasta muistista ja vermeet pysyivät koko matkan kunnolla kiinni.

Ottokin naureskeli kyydissä ja katseli vaihtuvia maisemia. Tässäpä siis vähän videota isänpäiväajelusta, jos katsotte äänien kanssa, voitte kuulla rekikellon ihanan kilinän :) Mahtavaa!

Tuisku oli vielä tallilla ihan tohkeissaan koko hommasta. Sain semmoset tehopesut, että oksat pois! Tuiskun antamien pesujen määrä vissiin on verannollinen siihen miten mielekästä mamman kanssa touhuili on ollut :)

Tuisku oli luonnollisesti hikinen lenkistä, mutta loimiteltiin kunnolla ja ensimmäisenä olikin tarhassa vuorossa kunnon piehtarointisessio lumessa.

Heti rekiajelun jälkeen pojat vietiin koululle mäenlaskuun. Siellä on hyvä mäki ja saa kunnon vauhdit :)

Että tämmönen vähän vauhdikkaampi isänpäivä meillä!

PRIDE

Olemme Jonin kanssa koko syksyn olleet Pelastakaa Lasten Pride -valmennuksessa ja nyt alkaa tulla työ päätökseen, mahtavaa! Aika ei ole vielä valmis aiheen osalta, mutta nyt meillä on eväitä sen matkan tekoon, jos sille matkalle joskus lähdemme. Koulutus on kyllä antanut paljon tukea ja ajatuksia omien lasten kasvatukseenkin. Pride -koulutushan valmentaa perheitä sijaislapsen hoitamiseen.

Pelastakaa Lapset ry:ltä lainattua: Lastensuojelulain keskeisin periaate on lapsen edun toteutuminen. Lastensuojelun perhehoidon tavoitteena on antaa lapselle mahdollisuus perheenomaiseen hoitoon ja läheisiin ihmissuhteisiin, sekä edistää hänen perusturvallisuuttaan ja sosiaalista kehitystään.

Suosittelen siis kaikille lämpimästi tätä, jotka harkitsevat asiaa omalle kohdalleen.
Lisätietoja: http://www.pelastakaalapset.fi/toiminta/lastensuojelutyo/perhehoitotoiminta/pride-valmennus/

Hiljainen talli

Tuisku sai käydä illalla heittämässä Netalle hyvästit. Tuisku haisteli ja tuuppi, ei Netta enää noussut. Tuisku katsoi minua ja rupesi hoitamaan, itkettiin varmaan yhdessä.

Tämä aamuna tallin tunnelma oli surullinen. Kun astuin ovesta ei kukaan hirnunut, oli aivan hiljaista. Suru on laskeutunut lauman keskelle. Ulkona on talvisen kaunista, Netta sai nukahtaa mitä kauneimmassa lumiharsossa.

Ei tätä jaksaa uskoa todeksi. Istumme tuvan pöydän ääressä, kynttilä palaa Netan muistoksi, niinkuin se paloi muutamia viikkoja sitten Vantulle.

Netta 30.5.1986 - 8.11.2012

Annet V.d. Haelerweg

30.5.1986 - 8.11.2012

Poni pieni pehmoinen,

laukkaa yli niittyjen.

Kuulee kuiskeen tuulen hennon,

näkee pienen enkelin lennon.

Ajattelee et tää on tässä,

elämä on nyt päättymässä.

Kun alkaa tulla jo ehtoo,

pääsee ponien ikuiseen kehtoon.

Nukkuu siellä rauhassa, 

ilman murheen hiukkasta.

Suru on suuri lohduton.

Nuku rauhassa.

Usvan tunnistus

Eksun blogissa on kertomus, miten onnistui tänä aamuna Usvan tunnistus....

Pouta ratsastustunnilla

Nyt ei estänyt migreenit meidän menoa, vaan päästiin Poudan kanssa Hassisen Virpin tunnille Pihlavan tallille.
Sää oli ehkä enemmän kuin talvinen, lunta oli kiitettävästi ja suunnilleen kämmenen kokoiset hiutaleet kuoruttivat ratsastajat ratsujensa selkään.

Pouta oli ihan ihmeissään kotona lähdöstä. Temppuili lastauksessa ja jouduttiin näyttämään liinaa (huom, näyttäminen riitti). Siispä lastaukseen tuhlaantui aikaa ainakin kaksi minuuttia. Mutta jospa se siitä. Kotiinlähtö Pihlavalta onnistuikin sitten lähes mallikkaasti.

Tunnilla tehtiin paljon vasta-asetuksia, sekä taivuteltiin ympyrällä hevosia. Koska kenttä oli aika raskas, niin liikuttiin lähes koko ajan ravissa tai laukassa. Tieroja siis tuli käynnissä, joten hevosten oli helpompi liikkua ravissa. Huomaa kyllä, että tämä tauko on pistänyt ihan sekaisin ratsastajan, asento heilui ja huojui ees sun taas. Mutta ehkäpä toivoa vielä on! Lopuksi mentiin pituushalkaisijalla suoraan tai yritettiin, tehtiin siinä siirtymisiä käyntiin ja raviin. Muutamia pysähdyksiä myös otimme.

Pouta alkoi hyytyä lopputunnista, mutta jaksoi kuitenkin ihan hyvin. Itse en niinkään hyytynyt, mikä oli kyllä täysi ihme. Kotona vaihdettiin kuivaa loimea ylle ja tehtiin vielä täysin perusteelliset venyttelyt. Oli tosi kiva tunti ja mikä huippua, oli opella antaa nappikuuloke korvaan tunnin ajaksi, niin kuultiin kentän joka laidalle ohjeita. Meidän seurana tunnilla reippaili Minna, joka ratsasti Poudan tädillä; Pihlalla. Oli vähän niinkuin sukukokouksen meininkiä ilmassa... ;-D

Pouta askeleen lähempänä hoikempaa hevosta

Voi että mitä lumi saa aikaan! Pimeä kenttä oli ihan valoisa meidän mittapuulla ja meidän valaistuksella illalla seitsemän aikaan. Pohja oli lähes unelma! Pystyi laukkaamankin varovasti tosin, mutta ravia oli oikein kiva jolkotella.

Poudan vinous teettää taas tauon jälkeen töitä ja sitä nyt täytyy tarkkailla huolellisesti. Tehtiin ihan simppeleitä juttuja, aika paljon asetuksia ja ratsastaja etsi sitä kadonnut istuntaa, jota tosin ei tainnut vieläkään löytyä :/ Paljon kiemuroita ja siirtymisiä. Loppukäynnit käveltiin otsalampun kanssa pellolla ja pitihän se Poudan jotain säikähtääkin. Loppujen lopuksi tähän mennessä onnistunein loppukäynti pellolla, mitä nyt on keretty tähän mennessä harjoitella. Aikaa ratsitteluun mäni about 45 minuuttia.

Tallilla olikin sitten yhtä hikinen hevonen kuin mitä Tuisku oli päivällä aiemmin. Harjailtiin karvat suoriksi ja laitettiin kuivatusloimi päälle. Tehtiin nyt erittäin perusteelliset venytykset pitkään ja hartaudella. Ongelmat Poudalla on siis vasemmalla niskassa ja oikeassa takasessa. Sen huomaa ratsastaessa ja sen huomaa lihashuollossa. Tehtävää siis riittääpi meillä. Mukava kahdenkeskinen ilta meillä :)

Tuisku maastossa

Tuisku oli Annen kanssa maastossa, jätkällä oli ollut virtaa vaikka muille jakaa. Tallilla olikin sitten erihikinen hevonen. Voi Tuisku, Tuisku...

Vauvamoppi

Pitäisikö hankkia meidän Ottomaatille tuollainen?!?!?

Lisätietoja:

http://www.betterthanpants.com/baby-mop.html

Tuisku maastossa

Ja eilinen valmennustunti meni minun osalta puihin, joten Siiri oli käynyt paikkaamassa Vallun kanssa. Ensi keskiviikkona Poudan kanssa uusi yritys...

Koska Siiri teki palauttelevaa käyntimaastoa Vallun kanssa, ajattelin että palauttelevaan voisi seuraksi parhaiten sopia Tuisku, sekä oma olo eilisestä vielä niin puhki ja poikki, että ei voisi muuta ratsua kuvitellakaan :)

Reilu tunnin kävelylenkki, kävimmä kääntymässä uudella metsätiellä. Mokka viuhtoi mukana ja korvat vaan välillä lerpatti kinosten takana. Ihan luminen maisema, kyllä kelpasi! Ja mikäs sitä oli hokkikenkäisellä ratsulla mennä.

Tuisku oli menomatkasta vätys, mutta tullessa löytyi jo vähän vauhtia (käynnissä). Tallilla olikin sitten hikinen. Tehtiin sokerin ja leivän kera venytyksiä. Loimiteltiin ja polle tarhaan. Ensimmäisenä olikin vuorossa piehtarointi ja puhdas loimi olikin yht'äkkiä likainen.

*********
Huomenna lähtee vuoden viimeinen karitsaerä teuraaksi. Hyvin ovat jässikät kasvaneet, otettiin vähän teuraspainoja. On se haikea laittaa pojat pois, mutta toivotaan, että ovat eläneet onnellisina tähän päivään saakka. Nyt menevät ovät iältään 4-5 kk ja painot olivat 42-50 kg, eli ruhopainot pitäisi olla 20kg molemmin puolin. Matkaan lähtevät Ensio, Eemeli, Eetwartti, Elmo ja Eric.

Tammikuussa on sitten seuraava satsi painonsa puolesta teurasiässä. Uuhikaritsat kasvavat aavistuksen hitaammin, joten niiden kasvatukseen menee aikaa hiukkasen useampi viikko kuin pässeillä.

Ystävä migreeni kylässä

Niin sitä piiiiitkästä, pitkästä aikaa meni vuorokausi ympäri nukkuessa ja popsittua lääkkeitä. Eipä ole ihan äsken ollutkaan. On se jännä, vaikka migreeniä sietänyt puolet elämästään ja nyt kun tulee harvakseltaan, niin tuntuu ettei kestä laisinkaan. Luulisi, että siihen on tässä ajassa tottunut. Mutta nyt on vaan entistä kamalampaa ja tuntuu, ettei sitä kestä millään.

Pouta kentällä

Uhmattiin sadetta ja jäätä, kentällä vajaa puolituntinen. Inhottavaa pimeää ja märkää. Mutta, kentällä pystyi menemään käyntiä ja ravia, laukkaa ei uskallettu kuiteskaan kokeilla. Ihan mukavaa oli. Aluksi tehtiin neliötä, etuosakäännöksiä kulmissa ja sen jälkeen taivuteltiin kulmissa. Loppuaika isolla keskiympyrällä, jossa tehtiin asetuksia ja yritettiin vähän taivutella.

Tallilla tehtiin leipävenytykset ja laitettiin kolttu niskaan. Pesupaikan infraheat laskettiin huomattavasti alemma ja nyt on kiva heppoja lämmitellä sen alla :) Ihan pystyi huomamaan siitä huokuvan lämmön. Katsotaan, josko huomenna reippaillaan Poudan kanssa ihan oikealla ratsastustunnilla....

****
Koko päivän on koskenut päähän. Johtunee eilisestä surusta ja tulevasta koitoksesta. Voi Netta rakas, kun ei millään haluaisi päästää irti... :(

Tuisku ajohevosena

Eilen muuten kaikki hepat eli Tuisku, Vallu ja Pouta saivat "talvirenkaat" alle. On nyt hokkikenkää ja tilsaa, niin että kelpaa mennä. Jenni pääsikin testaamaan Tuiskua ekana ja hyvin oli ajolenkki sujunut! Kiitos kaunis taas Jennille hevosen liikutuksesta! Jospa nämä kelit tästä pikkuhiljaa.

Viime syksynä ei ollut mitään tälläistä, ihan kamalan hankala syksy kelien osalta. Hevoset liikuttamatta ja itsekin olisi kiva päästä ratsailla. Hmm.

Kaukana normiarjesta...

Tänään elämä tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Meidän rakas Muhveli (Suffeli) siirtyi lammastaivaaseen akuutin silmävamman vuoksi. Muhvu oli kiukkuinen ja säikky lammas, mutta vaikea karitsointi kesällä lähensi meidät ja meistä taisi tulla loppujen lopuksi ystävät. Muhveli oli siis suuri persoona, jota moni ei varmasti oikein ymmärtänyt, ehkä vain minä. Olen vakaasti sitä mieltä, että minusta ei olisi minkään suuren lammastilan emännäksi, koska minulla ei olisi tarpeeksi aikaa tutustua lampaisiini, saati muistaa niitä nimeltä.

Toinen surullinen uutinen. Netan kavio kuvattiin ja kavioluu on nyt laskeutunut niin paljon, että on aika päästää Nettis the Shettis laukkaamaan vihreämmille laitumille. Netalla on nyt vielä muutama päivä aikaa olla osa laumaamme ja saamme "jättää hyvästejä" tälle suuren sydämen ja maailman ihanimman hirnunnan omaavalle ponipallerolle... Juuri nyt elämä tuntuu turhan raadolliselle...

Olo on niin tyhjä ja surullinen. 

************

Kaikesta tästä huolimatta... Meillä on talossa ihana puolivuotias. Kylläpä aika menee nopeasti. Kovasti jo harjoitellaan mönkimistä (taaksepäin) ja pyörimistä. Nyt sitä tänään jotenkin lyö elämän kiertokulku täysin päin kasvoja, mutta sitä tämä elämämme täällä maanpäällä on. Syntymistä ja kuolemista.