Tervehdys teille kaikille, jotka olette kiinnostuneet Tuiskun päivistä Kuokanvaarassa! Ruuna saapui tänne salomaille jo marraskuun puolella mutta johtuen työkiireistäni, olemme päässeet vasta nyt tositoimiin:) Toki olemme kahdestaan tutustuneet maisemiin ja varsinkin metsäajouriin harva se päivä.. Tutustuimme toisiimme viime keväänä kun Heidi ja Joni, sekä Tuisku saapuivat peltotyökurssille tänne Nurmekseen.Olin juuri saannut uuden "leikkikalun", eli Wärtsilän väkilannanlevittäjän...se tietenkin oli puolivuosisataa vanha.Kurssilla kokeilin konetta kalkinlevitykseen ja Tuisku sai toimia veturina.Muistan hyvin kuinka ihastuin tuohon hevoseen, niin mukavasti meidän yhteistyö sujui!
Kun sitten tässä syksyllä tarjoutui mahdollisuus ottaa Tuisku muutamaksi kuukaudeksi hoitoon, en voinnut millään kieltäytyä.No,onhan tämän hetkinen elämäntilanne hieman surkea, kaikkine vastoinkäymisineen...mutta toisaalta hevonen on mitä parhain terapeutti ja kuuntelija....perinteisesti :)
Suurempaa savottaa ei ole tälle talvelle tiedossa ja onneksi en ole allekirjoittanut mitään hankintasopimusta, senverran paljon työllistää tämä kuvataiteilijankin ammatti.
Heti aluksi piti alkaa rakentaa Tuiskulle omaa aitausta, sillä hevosilla tuli riitaa aitauksessa ja hokit jalassa jälki on helposti aika ilkeää...Humppa,eli Ahon humu sai Tuiskulta vähän potkuja kylkeen.
Tähän mennessä on Tuiskulla käyty maastoratsastus lenkillä yhdessä muiden hevosten kanssa ja tänään lopultakin ajoin muutaman kilometrin reissun laitareellä.
Tuiskulla oli kyllä hieman ylimääräistä virtaa, vaikka Heidi sanoikin, ettei sitä sillälailla päähän kerry. Valjastaminen on hieman hankalaa, niin innokkaasti ruuna kiemurtelee ja nuolee(!) ohjastajaansa :) No, kun sitten lopulta päästiin tienpäälle, tuntui juokseminen maittavan, jopa niin, ettei millään meinannut ottaa kävelylle...Annoin sitten juosta metsätietä rauhassa ja kun käännyttiin kotiinpäin, malttoi tuo jo hieman kävelläkkin.Vastaan tuli ajokoira ja ratsastaja...niistä ei ollut moksiskaan.Täytyy myöntää, että aluksi sitä on varautunut, kun ei tiedä hevosen kujeita.Kun sitten tultiin takaisin kotiin, niin olihan tuo hevonen juossut itsensä aikalailla märäksi.Puuskutus kertoi toki huonosta kunnosta mutta varmasti tilanne paranee kunhan näitä lenkkejä tulee tehtyä ahkerasti!
Kyllä me pojat hyvin toimeen tullaan :)
T:Anssi www.anssimikaelokkonen.com
Ihanaa, että vihdoin ja viimein on lunta, niin pääsette ajohommiin! On varmasti Tuiskulla huono kunto, mutta eiköhän se nopeasti korjaannu, kun rupeatte ajelemaan :)
VastaaPoistaKyllä tuntuu täällä kotona lauma tyhjältä, kun Tuisku on poissa. Eksu-tyttöystävä on ihan pihalla ja hakusessa, kun tärkein kaveri hävisi laumasta. Ja kyllähän tässä itselläkin meinaa välillä tippa tulla linssiin...
No mutta Tuisku rakastaa kaikennäköistä työskentelyä, joten teillä on siellä mukava talvi tulossa :) Toivotaan, että ensi viikon reissu Kuokanvaaraan onnistuu ja pääsen vähän Tuiskun kanssa jutustelemaan!!! Kiitos Anssi bloggauksesta!!! :) Ja mukavia retkiä Tuisku kanssa :)