Taloremontti tässä vaiheessa

Tässä vielä kuvaa remontin tämän hetkisestä tilanteesta, sekä aloituskuva... Hommat nyt vielä muutaman viikon seisoksissa, kun ovat rakennusmiehet edelleen Varkauden työmaalla... Mutta vähän osviittaa miltä tulee näyttämään. Eli puuttuu vielä toiselta puolen taloa kuistin panelointi, nurkkalautoja, piipun pellit, tikkaat, räystäslautoja, kuistin portaita ja kaiteet, sokkelin rappaus ja maalaus....jne....

Välipäivien satoa

Tässä muutama kuva eläinten ja lasten joulusta... Sekä välipäivien satoa.

Tunnelmallista joulua!

 Pojat mäenlaskussa.

 

Hepat saivat myös ison kuusen syötäväksi.

 

Pässipojat saivat havuja myöskin....

 

...uuhet myös, sekä paljon rapsutuksia!

Vanttu lumikylvyssä, Peetu tuulen vietävänä :)

 

Mamman sylilammas, Mäntylän Matti Mussukka.

Joulupiirakat paistettiin hyvissä ajoin Tapaninpäivänä ;)

Rauhallista Joulua!

Nyt on aika hiljentyä ja rauhoittua joulun viettoon. On siivottu, leivottu ja kääritty kaikki lahjat papereihin. Sekä ehkä kaikkein suurin saavutus, harjattu koirat ja pesty Eksu....

Huomenna lampaat saavat havuja ja hevoset extraporkkanoita, sekä pipareita.

Hyvää Joulua kaikille!

Extraterveiset ja jouluntoivotukset lähtevät Tuiskulle ja Anssille, hyvää joulua ja muistakaa syödä joulun herkkuja sitten kohtuudella...;)

Joulu tulla jollottaa

Tässäpä Tuisku-uutisia kuokanvaarasta. Olen ollut viime päivät räkätaudissa,samoin myös tytöt,mutta ´Tuiskun kanssa olen kyllä kerennyt reellä ajella.Nyt kun alku totuttelut on jo takanapäin,alkaa yhteisymmärrys löytyä ja hevosen liikuttelu on yhtä juhlaa! Todellakin,pari viimeisintä ajelua on sujunut niin mallikkaasti,että rekilaulutkin jo mielessä raikaa...Tuiskun tapa juosta pää pystyssä ja korvat höröllä on niin hauska katsella,mietin toisinaan, että kolikko  varmaan pysyisi korvien välissä :) Tuiskun ainut "huono"puoli lienee se, ettei tuo ruuna ole minun omani.No,lainaa vain on tämäkin riemu.Joulu on jo ovella ja Penttilässä alkaa pyhien vietto,jotain kevyttä me Tuiskun kanssa varmasti keksitään ja Tapanina tietenkin ajellaan pitkin kylänraittia.

Rauhallista Joulua kaikille,

T:Anssi

Mäntylän Matti

Meille muutti tänään asumaan Mäntylän Matti. Matti on tällä hetkellä 8kk vanha salskea pässipoika, joka rupeaa hoitamaan"isännän" roolia lampolassa. Loppuvuoden saa viettää omassa karsinassaan, mutta heti vuoden ensimmäisenä päivänä alkaa herraskainen elämä, kun uuhirouvat saapuvat paikalle. Kuvaa en saanut napattua tästä miehestä, mutta yritetään uudelleen lähipäivinä. Oikein kesy ja mukava kaveri kyseessä!

Matti haettiin tänään siis Mäntylän luomutilalta Jäppilästä. On aivan saman näköinen kuin Rusko, mutta huomattavasti vain isompi. Jäämme siis tutustumaan Mattiin ja odottamaan, kuinka yhteistyö rupeaa sujumaan :)

Jenni on juoksuttanut Poutaa kentällä parina päivänä tässä, joten kiitos paljon! Pouta taitaa vaan tykätä, jos sen kanssa jaksaa touhuta :)

Vauvabloggaus: It's a boy!

Tänään vauvauutisia; rakenneultrassahan selvisi, että kolmas poika tulossa taloon! Kovin sätkytteli menemään ja onhan tämä kaveri aikamoinen monottaja jo tässä vaiheessa :) Poikauutisten kunniaksi juhlistettiin kiinalaisella lounaalla, missä Tatukin oli mukana. Sekä saatettiin vähän käydä ostamassa jotain vaaleansinistä... Ohessa kuvat äidin valitsemista vaatteista, sekä isän valitsemista vaatteista. Voi sitten arvailla kumpi on kumman tyyli....

Piparin paistoa

Tässä kuvaa pikkuleipureiden tuotoksista, aikamoinen läjä kaikista pipareista upposi leipureiden suihin. Mutta jäi niitä vielä jäljellekin, jotka sitten illalla koristellaan valmiiksi. Alla vielä itse leipurit.

Illan koristelut suoritettu! Huomatkaa sokerin määrä!

Tuiskua tervehtimässä

Aamutuimaan lähdettiin Riian kanssa kohti Nurmesta. Onneksi oli isot tiet sulana, kun tuossa meitin pikkumaasturissa on pientä "vikaa", mutta tiellä pysyttiin ja päästiin illalla vielä hengissä kotiinkin. Kuokanvaarassa heti tietysti piti käydä Tuiskulle parit porkkanat syöttämässä ja muutenkin halaukset käydä antamassa. Pihalla meitä oli vastassa ihana leipuri-Anssi ja päästiin hieman virittäytymään rauhalliseen joulutunnelmaan joulupullan ja vastajauhetun kahvin ja teen merkeissä. Ja Anssille toivotellaan rauhallista paaston aikaa vielä ;)

Tuisku sitten harjailtiin tallissa, pyöri pitkin käytävää kun hyrrä. Mutta pesuja vaihdettiin ihan urakalla. Myös irronneiden hokkien tilalle laitettiin uusia ja kiristeltiin vanhoja. Tuisku pääsi takaisin tarhaan heinän syöntiin. Itku meinasi tulla, mutta kaikki on niin hyvin Kuokanvaarassa ja Tuisku näyttää jo paremmalle kuin lähtiessä. Rekiajelu jätettiin toiseen kertaan, kun aika vierähti rupatellessa ja vielä oli näyttely näkemättä.

Näimme siis Anssin näyttelyn Tyko Galleriassa jossa oli jotain vanhaa, jotain uutta, jotain sinistä, jotain lainattua... Kiitos kaunis taiteilijalle töiden esittelyistä, teokset avautuivat meille aivan eri tavalla! Suosikkimme oli Tapani Tavi lausumassa runoa "Vienon järvenselän yli sinä tuulena kosket", sekä henkilökohtaisesti pidin Vedenpyhitys -sarjasta. :)

Mukava reissu oli, puhetta riitti koko matkan ja taidettiin sitä vähän evästelläkin matkalla... Kiitos Anssi ja Riia! :)

Ps. Kamera oli kyllä mukana, mutta yhtään kuvaa ei tietysti tullut otettua...

Lisää päivitystä!

Kyllä on nyt blogi ahkeran päivityksen alla! Hienoa! Kommentoin tuota Tuiskua nyt tähän samalla muun asian ohessa. Tuisku taisi olikohan viime keväänä, kun oli piehtaroinut tallin seinän vieressä (oli silloin tallin seinä osa tarhan aitaa). Tulin kaupungista kotiin ja ihan paniikissa kun hevonen makaa liikumattomana, luulin jo että on henkensä heittänyt. Mutta siis sama ilmiö, eli jalat liian lähellä seinää, eikä päässyt ylös. Mutta siis mies kun Tuisku on, niin voiko tollukkamaisempaa toimintaa edes odottaa?? ;)

Kyllä Tuisku tosiaan on ajamisessa enempi rauhallista sorttia, kuin menevää. Treenikärreillä ajaessa, jos otetaan "vauhtia", niin harvemmin nostaa laukan, kai siellä jotain ravihevosta vielä jossain syvällä on, kuin muistaa ravata. Välillä kyllä sitä laukkaakin tulee, mutta onneksi harvemmin.

Toivotaan, että ne uudet länget sopii, itekin jotenkin pelkäsin, että kun ne entisetkin tuntuivat niin kireille, mutta olivat ainoat länget jotka sille loppujen lopuksi istuivat, eikä hikilänttejä tullut. Mutta katsotaan miten käy tällä kertaa. Tuon sitten ne nahkaiset rahkeet sun muut tullessani. Voi Tuisku, on niiiiiiin kova ikävä! Ihan kateellinen olo täällä välillä pilkistelee.... Mutta voit Anssi uskoa, että olen Tuiskun ja sinunkin puolesta ihan superonnellinen, että olette päässeet jo yhdessä vähän touhuilemaan! Sniif, ikävän ja ilon kyyneleitä... :)

No, mutta nyt asiaa täältä kotinurkilta. Eilen aamulla lähti sitten ensimmäinen erä karitsoita teuraaksi ja huomenna olisi haettava pojat ja toimitettava eteenpäin. Sinne menivät rakkaat Aslak, Arsi ja Aatos. Näin se elämä menee vaan. Vielähän noita kolttosia jäi ja keksivät karata tänään kahteen otteeseen. Hieno ulkoilutarha joka "pienille" (yli 50kg:lle) pässeille tehtiin, keksivät pojat, että aidan yli voi sitä venyttämällä karata. Ensin löytyivät hevosia töllistelemästä ja vähän ajan päästä olivat karanneet uudelleen ja löytyivät sitten meidän kuistin rappusilta. Oli meillä hauskaa!

No aamulla ihan lähes yht'äkkiä pihaan pamahti 20 tonnia kalkkia. Onhan sitä odotettu, mutta nyt se sitten tulla tupsahti. Kalkin levitys ei onnistunut silloin aiemmin, kun oli nuo meidän suopellot sen verran pehmeät, että olisi kuljetuskalusto uponnut sen siliän tein. Nyt kun on lunta tullut ja maakin jo vähän jäässä, niin kesti pelto levityksen. Omalle pellolle meni 10t ja vuokrapelloille toinen mokoma. Toivotaan, että vähän parantaisi maan pH:ta, on sen verran huonossa jamassa nuo lohkot. Tosin kalkkia täytyy lisää laittaa todennäköisesti ensi syksynä, kun suositus oli hurjat 25t hehtaarille hyvän tasapainon saamiseksi.... Että näin täällä kotosalla.

Sattuu ja tapahtuu

Tuiskun kanssa on käyty maastolenkeillä ja jos ei muuta, niin vähän "köpötelty"kylätiellä.On nimittäin niin, että Tuisku on edelleen omassa aitauksessa...jota pitänee laajentaa ensitilassa.Lauantaina kävin ratsastamassa kylänraitilla ja huomasin että ruuna hieman yski.No,ei mitään vakavampaa...pyhäaamuna kun menin talliin, niin jo roikkui räkä nenästä,oli hevonen hieman vilustunut.Olen loimittanut Tuiskun lähes joka päivä, johtuen juuri ajamisesta ja kylmästä tuulesta höystettynä räntäsateella.Nyt tuntuis jo olevan paranemaan päin.

Maanantaina tulin kotiin kauppareissulta.Aitauksessa oli hevonen kyljellään ja syystäkin hieman pelästyin...Hetken jo aavistin pahinta mutta asia selvisi onneksi pian ja selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Tuisku oli ilmeisesti piehtaroinut aitaksessa ja jalat oli jäänyt rinteeseen päin.Menin nimittäin heti apuun ja avasin loimen edestä...samalla hevonen keikautti itsensä pystyyn, loimi vissiin hieman sitoi sen jalkoja? Olihan tuo varsin avuttoman näköinen siinä maatessaan... Kävin vielä kevyellä maastoretkellä sen kanssa ja kaikki näytti olevan kunnossa.Kun ei ole edes oma hevonen, niin onhan sitä hieman hermona.Ei siis hätää,Heidi :)

Tänään mentiin sitten reellä "lumituiskussa".Uuudet länget oli käytössä ensimmäistä kertaa ja tuntuivat valjastettaesssa hieman ahtailta.Täytyy vielä verrata ja mittailla nuihin vanhoihin..ja seurata nouseeko märkiä länttejä lapoihin.Aikamaoista höykytystä meno olikin ja luokkikin matkalla putosi aisasta,kiristää piti valjastusta tienpäällä. Se kyllä tällä reissulla onnistuikin hyvin, sillä verrattuna ensiajeluun, vauhti oli hieman vaisua...Tosin itse olin tyytyväinen kun sai ajaa löysillä ohjilla ilman että hevonen karkaa täysin holtittomaan menoon! Nyt täytyy taas kehua hevosta, se pysyy ravilla tosi mallikkaasti, eikä siis hyppää laukalle vauhdin kiihtyessä :) Ja valjastus sitten...Tuisku seisoo kiltisti paikalla kuin patsas, mitä nyt nyplää jatkuvasti turvallaan,se on selkeästi ongelma yhteistyössämme.

Niin,kyllähän minäkin sitä palkitsen...suorastaan lellin! Ehkä se ongelma onkin tuossa kädestä syöttämisessä?No, yritä nyt sitten olla jämynä tuon hepan kanssa :) Nahkarahkeet olis kyllä hyvät, vaihdoin ne entiset vanhoista längeistä.

Joulutunnelmaa

Ossi on jo viikon kinunnut kuusen laittoa ja koska meillä on joka vuosi aina yhtä tuuhea ja tiheäneulainen kuusi, joka vaan jostain mystisestä laatikosta putkahtaa, niin päätin suostua joulutunnelman luomiseen. Ossi ja Tatu ovat hoitaneet koristelun lähes kokoaan itse ja hieno kuusihan siitä tuli kaikkineen (!) koristeineen mitä talosta kuuseen löytyi! Valoja ei laitettu tänäkään vuonna kuin tähteen. Koristelun jälkeen istuttiin ja ihasteltiin kuusta, joka kyllä kieltämättä viritti heti jo paremmin joulun tunnelmaan! Rauhallista joulun odotusta siis tästä eteenpäin... :)

Maastoratsastusta armeijansatulalla

No,niin.Tänään oli vuorossa kevyttä "köpöttelyä" maastossa ja niitä polkuja täällä kyllä riittää.Olen innostunut keräilemään armeijan vanhaa, poistettua kalustoa.Työkärryjen lisäksi on kolme satulaa,niistä kaksi venäläisrunkoista "tykkisatulaa" ja yksi parempi Friittalan valmistama upseerisatula.No,tällä viimeksimainitulla kävin Tuiskun kanssa maastossa.Valjastus oli tänäänkin yhtä pyörimistä ja steppailua, tallin käytävällä suorassa pysyminen aiheutti vaikeuksia... Juu,tiedän kyllä mitä mieltä oikeat ratsastuksen harrastajat ovat näistä vanhoista ylijäämäsatuloista.Yhdenkoon satulat on aikoinaan tehty vain kestämään ja sitä ne totisesti ovat,kestäviä,suorastaan pomminkestäviä!

Tuisku oli sitten ratsuna itse rauhallisuus...tällainen huru-ukkokin pysyi satulassa ja maastolenkistä kehkeytyi meille molemmille mitä ikimuistoisin tapahtuma :) Hevosen selästä käsin on mukava katsella tiluksia ja tehdä suunnitelmia tulevia savotoita silmälläpitäen.Kylätiellä jo vähän raviakin pisteltiin ja siinä tuli vastaan näiden satuloiden ongelmat...ne ovat todella kovia ja käyvät kipeästi takamuksiin, varsinkin miesten on syytä osata heti keventää oikea aikaisesti :) Muuten täytyy vain ihastella Tuiskun lennokasta askelta ja herkkiä avujen totteluja...siis kovasuinen ei ollut kyllä ainakaan selästä käsin.Lopuksi kotiin tullessa kierreltiin pellolla ja pihateillä,kun sitten saavuttiin tallin eteen, niin Tuiskupa pysähtyikin kuin seinään ja käänsi katseensa minuun, "Retki on päättynyt,alas vain sieltä ukko" (Hymyilytti tämä hevosen päättäväisyys :)

Hokit olivat löystyneet ja vasemmasta takakengästä oli jo yksi pudonnut,olisiko sitten syynä tämä tallin betonilattialla tapahtuva "tanssiminen"? Harjatahan tuota pitäisi enemmän,myös tätä paksua talvikarvaa....mitähän se Heidikin sanoo kun tulee hevostaan katsomaan?

Ja rahkeet vaihtaa nuihin uusiin länkiin,vanhat ei ole täysin sopivat.

T:Anssi

Tuisku Kuokanvaarassa osa I

Tervehdys teille kaikille, jotka olette kiinnostuneet Tuiskun päivistä Kuokanvaarassa! Ruuna saapui tänne salomaille jo marraskuun puolella mutta johtuen työkiireistäni, olemme päässeet vasta nyt tositoimiin:) Toki olemme kahdestaan tutustuneet maisemiin ja varsinkin metsäajouriin harva se päivä.. Tutustuimme toisiimme viime keväänä kun Heidi ja Joni, sekä Tuisku saapuivat peltotyökurssille tänne Nurmekseen.Olin juuri saannut uuden "leikkikalun", eli Wärtsilän väkilannanlevittäjän...se tietenkin oli puolivuosisataa vanha.Kurssilla kokeilin konetta kalkinlevitykseen ja Tuisku sai toimia veturina.Muistan hyvin kuinka ihastuin tuohon hevoseen, niin mukavasti meidän yhteistyö sujui!

Kun sitten tässä syksyllä tarjoutui mahdollisuus ottaa Tuisku muutamaksi kuukaudeksi hoitoon, en voinnut millään kieltäytyä.No,onhan tämän hetkinen elämäntilanne hieman surkea, kaikkine vastoinkäymisineen...mutta toisaalta hevonen on mitä parhain terapeutti ja kuuntelija....perinteisesti :)
Suurempaa savottaa ei ole tälle talvelle tiedossa ja onneksi en ole allekirjoittanut mitään hankintasopimusta, senverran paljon työllistää tämä kuvataiteilijankin ammatti.

Heti aluksi piti alkaa rakentaa Tuiskulle omaa aitausta, sillä hevosilla tuli riitaa aitauksessa ja hokit jalassa jälki on helposti aika ilkeää...Humppa,eli Ahon humu sai Tuiskulta vähän potkuja kylkeen.
Tähän mennessä on Tuiskulla käyty maastoratsastus lenkillä yhdessä muiden hevosten kanssa ja tänään lopultakin ajoin muutaman kilometrin reissun laitareellä.

Tuiskulla oli kyllä hieman ylimääräistä virtaa, vaikka Heidi sanoikin, ettei sitä sillälailla päähän kerry. Valjastaminen on hieman hankalaa, niin innokkaasti ruuna kiemurtelee ja nuolee(!) ohjastajaansa :) No, kun sitten lopulta päästiin tienpäälle, tuntui juokseminen maittavan, jopa niin, ettei millään meinannut ottaa kävelylle...Annoin sitten juosta metsätietä rauhassa ja kun käännyttiin kotiinpäin, malttoi tuo jo hieman kävelläkkin.Vastaan tuli ajokoira ja ratsastaja...niistä ei ollut moksiskaan.Täytyy myöntää, että aluksi sitä on varautunut, kun ei tiedä hevosen kujeita.Kun sitten tultiin takaisin kotiin, niin olihan tuo hevonen juossut itsensä aikalailla märäksi.Puuskutus kertoi toki huonosta kunnosta mutta varmasti tilanne paranee kunhan näitä lenkkejä tulee tehtyä ahkerasti!

Kyllä me pojat hyvin toimeen tullaan :)

T:Anssi  www.anssimikaelokkonen.com