Tuisku oli tänään mukana Jokirannassa ja ihan ihme, että päästiin meidän mäki aamulla ylös. Toivotaan, että huomennakin hyvä onni jatkuu. Vielä on kyllä aika toipilas olo, ihan poikki olo on päivästä.
Ratsastustunnilla myös Tuisku oli taas korvia myöten hikinen, kun on se maneesissa ratsastaminen kuin troopikissa oltas :) Ihana Pouta oli meidän seurahevonen tunnilla. Tehokasta taivuttelutyöskentelyä tiivis tunti ja opittiin taas vähän jotakin! Tuisku käyttäytyi päivän erittäin hyvin, kuten tapoihin kuuluukin. Vähän kenkkuili lastauksessa kun piti kotiin lähteä, aamulla ei ollut mitään ongelmaa sen asian kanssa.
Mulla unohtui aamulla avaimet kotiin ja sanoin tallipojalle, että muistaa nyt sitten ottaa Ampille unohtuneen vara-avaimen kotiin, kun se sinne on syystä salaisesta joutunut. Kotona sitten huomattiin, että vara-avain on edelleen Ampilla ja sekä myös tallipojan avaimet... Niinpä joutui meidän kompaktikokoinen tallipoika ryömimään sisälle kellarin ikkunan kautta... No eipähän tarvinnut lähteä neljänkymmenen kilometrin päähän avainten hakuun... Mitä vielä voi tapahtua, tuntuu, että kaikki reistaa ja mikään ei välistä toimi. Kyllä tätä kaikkea nyt niin suuret voimat ohjailee, ettei itse pysty ymmärtämään miksi meitä jaksetaan koko ajan koetella.
Niin ja traktoriepisodi ei ota laantuakseen. Männä iltana monen tunnin korjaamokeikka tuotti tulosta noin puoleksi tunniksi, linko siis sökönä. Tänään näyttää menneen siihen aikaa jo pari tuntia ja korjausurakka jatkuu... On tuota luntakin aika kiitettävästi. Ehkä seuraavaksi hautadumme lumeen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti