Lampaiden kerintä

Tummaa porukkaa ennen kerintää. Aikamoisia turjakkeita, varsinkin nuo ruskeat.

Vaaleaa porukkaa.

Ah, miten ihanaa, kun Peedo kera ilmeisesti poikansa saapuivat meille kerintähommiin. Koko hommahan oli reilussa tunnissa tehty, kun oli kaksi miestä työn touhussa. Järjestelyongelmien vuoksi oli aika mielenkiintoinen tapahtumasarja koko härdelli. Ainut kaveri, jonka sain tähän hommaan lahjomalla mukaan oli meidän Ossi. Ossin ope oli vähän ihmeissään, kun soitin aamulla, että saanko hakea poikani kotiin, olis sille vähän tarvetta kotonakin eikä istua puhki housuja koulunpenkillä... Ilman Ossia koko homma olisi levinnyt aivan totaalisesti käsiin. Mutta, selvittiin, on kyllä nyt voittajafiilis!!!!

Peedon apuri, joka oli tosi nopea.... ja tosi nuori =)

Itse Peedo.

Valitettavasti Nokiani mikä lie ei nyt yltänyt ihan niihin ulottuvuuksiin kuvien kirkkauden suhteen, jota vähän olin ajatellut. Mutta kai niistä nyt jonkun selvän saa, missä ihminen, missä lammas...

Ja tadaa! Lopputulos! Alkoi siinä härdellissä olla ihan sama minkä värisiä oli missäkin karsinassa, kun oli aikamoista liukuhihna hommaan. Ollaan totuttu yhteen keritsijään, joten tahti on ollut vaan kahden minuutin välein lammas, mutta nyt pitikin olla tuplasti enemmän...

Huomatkaa edessä ruskea määkijä, jos niinkuin vertaa ylempaan kuvaan aiemmin. Jotain eroa mielestäni havaittavissa.

Ja Sonjalle terveisiä, että se teille tuleva Elsa-lammas sai melkein sydänkohtauksen, nimittäin järkytyksestä. Hänhän sai elämänsä ensimmäisen kerinnän ja järjesti aikamoisen näytöksen. Ensinnäkin potki ja sätki niin maanvietävästi kun se apuri yritti ottaa sen siihen kerimisasentoon. Kun sai sen pysymään paikoillaan, niin heittäytyi täysin veltoksi ja rupesi läähättämään. Muutaman kerran kerinnän aikana sai sen itkupotkuraivarin. Kun toimenpide oli ohi, ei enää noussut ylös vaan jäi makaamaan. Makaa tuossa ylemmässä kuvassa tuon mustan lampaan takana. Kesti reilusti yli tunnin, ennen kuin otti ensimmäistäkään askelta. Illan oli ulkona hoiperteleva ja silmin nähden järkyttynyt. Paljon painaa veltto lammas, kun piti siis kantaa raahata se ulos. Annoin sille Aconitumia järkytykseen ja aika nopeasti sen jälkeen sitten nousi jaloilleen... Mielenkiinnolla jään seuraamaan seuraavaa kerintää....

Päivän saldoa.

Onneksi villat olivat kuivia, joten säkitin ne samoin tein ja vietiin ne varastoon.  Jos sitä taas syksyn kerinnän jälkeen kiikuttais ne vaikka Pirtin Kehräämölle esimerkiksi.

Tämmönen päivä tänään. Nyt särkee jalkoja ja käsiä, tuntuu että raajat irtoaa kohta paikoiltaan. Tässä vielä jännätään Hirnakan Torpan tämän iltaista kerintää, että miten se heillä sujuu.... =)