Tuisku kouluratsu(ko)?

Teinkin ratkaisun, että Pouta saa pitää vapaata ja Tuisku pääsee kehiin. Jo ajatuskin Kanki-Tuiskun kanssa kenttäilystä meinasi ruveta ahdistamaan. Mutta Tuiskupa yllätti menollaan, mutta myös likaisuudellaan. Tarjoutui tarhasta mielellään mukaan ja oli vissiin juuuri käynyt kierimässä jossain mutalikossa, ou jee. Vallun edellispäivien liat on ihan pientä tähän. On eri asia harjata hevosta, jossa on mutaa ja se kuivunutta, mutta että se on märkää niin ei lähde sitten millään. Ohessa todiste.

Kentällä tehtiin paljon kuvioita ja jätkähän ihan rupesi vertymään. Eihän se nyt mikään pouta ole, mutta Tuiskun mittakaavassa hyvin. Olikin ihan ilo mennä kentällä, ei tietoakaan mistään hermostumisista, peitsauksesta tms. Otettiin käynnissä väistöjä ja repäistiin vielä laukkaamalla ympyrällä. Loppuraveja mentiin pitkään ja hartaasti ja pökkelötuisku rupesi jo ihan muotoa hakemaan! Onko joku vaihtanut hevosen vai oliko tämä vaan yhden illan juttu?!? Oli miten oli, loppukäynnit lampsattiin isolla pellolla otsalampun valossa. Lopuksi tehtiin sokerin kera venytyksiä ja hoidettiin toisiamme tallilla.

Tuisku teki tallissa irti tutkimuksiaan ja pudotteli perinteiseen tapaan tavaraa alas... Mikä tohelo, mutta se onkin mies :)

Ja ilokseni voin ilmoittaa, että tammikuun metsätyökurssi on täynnä! Viikonloppuna tehdään suunnitelmia ja konkariopettajat tuleavat paikalle katsomaan metsiä läpi, mahtavaa!