Sää oli ehkä enemmän kuin talvinen, lunta oli kiitettävästi ja suunnilleen kämmenen kokoiset hiutaleet kuoruttivat ratsastajat ratsujensa selkään.
Pouta oli ihan ihmeissään kotona lähdöstä. Temppuili lastauksessa ja jouduttiin näyttämään liinaa (huom, näyttäminen riitti). Siispä lastaukseen tuhlaantui aikaa ainakin kaksi minuuttia. Mutta jospa se siitä. Kotiinlähtö Pihlavalta onnistuikin sitten lähes mallikkaasti.
Tunnilla tehtiin paljon vasta-asetuksia, sekä taivuteltiin ympyrällä hevosia. Koska kenttä oli aika raskas, niin liikuttiin lähes koko ajan ravissa tai laukassa. Tieroja siis tuli käynnissä, joten hevosten oli helpompi liikkua ravissa. Huomaa kyllä, että tämä tauko on pistänyt ihan sekaisin ratsastajan, asento heilui ja huojui ees sun taas. Mutta ehkäpä toivoa vielä on! Lopuksi mentiin pituushalkaisijalla suoraan tai yritettiin, tehtiin siinä siirtymisiä käyntiin ja raviin. Muutamia pysähdyksiä myös otimme.
Pouta alkoi hyytyä lopputunnista, mutta jaksoi kuitenkin ihan hyvin. Itse en niinkään hyytynyt, mikä oli kyllä täysi ihme. Kotona vaihdettiin kuivaa loimea ylle ja tehtiin vielä täysin perusteelliset venyttelyt. Oli tosi kiva tunti ja mikä huippua, oli opella antaa nappikuuloke korvaan tunnin ajaksi, niin kuultiin kentän joka laidalle ohjeita. Meidän seurana tunnilla reippaili Minna, joka ratsasti Poudan tädillä; Pihlalla. Oli vähän niinkuin sukukokouksen meininkiä ilmassa... ;-D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti