Talvi!

Aika vaan hurahtelee ja tuntuu ettei perässä pysy. Remontti nitkahti viikko sitten liikkeelle ja on kyllä nyt se pahin revohka menossa. Tässä muutamia kuvia viikon varrelta.

Lattia avattiin kokonaan ja sieltähän paljastui purua. Vajoamista oli erityisesti reunoilla, joten ne tyhjennettiin ja laitettiin villat sinne sekä laitettiin täytettä keskikohtaan. Rakenteet olivat jees, joten mitään ikäviä yllätyksiä ei löytynyt.

 

Seinät käsiteltiin samalla sävyllä ja samalla hirsisuojalla kuin makuuhuoneessa. Tässä on jo vinyylikorkit lattiassa ja mallataan miten laitetaan keittiökalusteet paikalleen. 

 

Kaikkein upein tulee ehdottomasti kyllä katosta! Parrut jätettiin näkyviin, niihin sama sävy kuin seiniin. Välit paneloitu valkoisella, joten on kyllä tosi upea. Päätyseinässä on tapettia, jonka mummi kävi sutaisemassa paikalleen. Katto valmistunee loppuun maanantaina. 

Onnellisin olen remontissa tällä hetkellä siitä, että meillä on keittiössä kattovalot! Niitä ei olekaan näkynyt viimeiseen puoleen vuoteen. Eli keittiö lienee valmis reilun viikon päästä. Sen jälkeen listoitushommia ja saadaan siivooja paikalle ja puunataan koko mökki lattiasta kattoon.

Viime aikoina Tatu on innostunut hevostelusta ja erityisesti Poudan kanssa on ratsasteltu. Onneksi Pouta osaa tämän lasten kanssa toimimisen. Tatu menee jo kentälläkin ilman talutusta ja hyvin sujuu hommat. Uudet ratsastushousut (kiitos Tuiren :)) on testattu ja oli aikea pollea ratsumies.

 

Meillä vietettiin viikko sitten hevosnaisten päivää. Lupasin kokata lounasta remontin keskellä ja mielestäni valikoima oli vähintäänkin monipuolinen. Jokainen sai sitä mitä tilasi, mutta toki hieman ehkä lopputulema oli erilainen kuin mitä olivat ajatelleet. Kytkintä poltettiin tuntitolkulla ja kiinnitysharjoituksia ja irroituksia on nyt hiottu. Lie kuka rohkein ja ekana pikkuE käy ajamassa. Lienee eniten jännittävän kaikkia kirjallisten läpimeno....

Onneksi opettajamme Stalin oli paikalla ja jaksoi hampaita kiristelemättä ohjata oppilaita. Myös eräät innostuivat tsemppitanssimaan, joten iltapäivä meni rattoisasti. Ilta meni yllättäen taas syödessä ja naurettiin Smack to Pony sarjan parissa. Samalla kutsuimme itsemme pikkujoulun viettoon Marian luokse, joten parin viikon päästä pukkaa naamiaista ja niihin pippaloihin on nyt jo alettu huolella valmistautumaan. Saan kerrankin olla sellainen hahmo, joka todellisuudessa olenkin... You will see...

Meillä on vähän muutoksen tuulet puhaltaneet ja meiltä lähti eilen suurin osa lampaista. Jäljelle jäi kolme lammasta, mutta nekin lähtevät parin viikon päästä. Teuraaksi tosin. Muu lauma sai uuden kodin tuttavaperheen luota. Päätös oli todella raskas, valoitan asiaa tarkemmin tuonnempana. Suru tämän asian puolesta on aikamoinen.