Pouta maastoilemassa

Olen ottanut itseäni vähän niskasta kiinni ja hevostellut omalla mittapuullani varsin ahkerasti. Pouta ja Usva ovat saaneet liikuntaa mielestäni nyt suhteellisen riittävästi. Äsken käytiin Poudan kanssa kylän pinnassa kääntymässä ja kuumuus oli aika mieletön. Poutakin oli ihan hikinen kotiin tullessa, vaikka käveltiin melkein koko matka. Poutaa pitäisi oikeasti saada vähän laihtumaan... No se lienee ikuisuusprojekti.

Remontti on täysin jumahtanut. Ei saada ketään työmiestä, koska meidän luottokirvesmies on olkapääleikkauksen johdosta edelleen käden käyttökiellossa. Tallimies on ollut kesästä melkein suurimman osan Mikkelissä tai Varkaudessa viikot ja itselläni ei viikonloppuisin ole juuri koskaan vapaata, niin eipä siinä luppoajasta ole puutetta. Aloitin kesän alussa 4kk sijaisuuden kehitysvammaisten parissa. Tässä muutoinkin nämä työasiat ovat enemmän kuin levällään... No kaikki aikanaan. 

Eilen laitumella ihastelin meidän ihanaa laumaa. Suuri ammottava aukkohan siinä on kun Tuisku puuttuu joukosta. Kohta Töttiskin lähtee omaan kotiin ja lauma pienenee entisestään. Ajattelin vieläkin, että Tuisku on vain käymässä jossain ja tulee taas kohta kotiin. Kunnes tajuan, että eihän se Tuisku mihinkään tule. Tuiskuhan on jo kotona. Nukkuu tuossa metsän reunassa ihan pihaton lähellä, missä voi uneksia omasta rakkaasta laumasta.

Kävelin vielä savottalenkin ja itkuhan se tuli. Sinne on Tuiskun kanssa polut tallattu ja siellä on puuta ajettu. Nyt se palvelee hevosten vilvoittelumetsänä ja sieltä on toden totta tuhottu lähes kaikki aluskasvillisuus. Mutta hepat nauttii metsässä touhuilusta. Siellä leikitään keppien ja oksien kanssa, voi rapsutella itseään puihin ja kantoihin. Siellä on mukava vilvoitella. Hevosten kanssa metsässä lenkkeily oli oikein mukavaa!

Korkean paikan leiri vol 2 - 8.-10.7.2016 / Osa 1.

Nyt pläjähtää leirikuulumiset. "Pienet" tekniset ongelmat ovat vaivanneet ja jatkuvat sikäli vielä, että pöytäkoneesta joutuu vaihtamaan jonkun verkkokortin(???) eli nyt pitää vielä tällä ärsyttävällä pikkurakkineella hoitaa tämä päivitys. Kuvia tulee nyt sitten urakalla. Ja kuten tiedetty, kaikki leirille osallistuneet altistuvat blogissa julkaistaviin kuviin. Jos kuva on omasta mielestä jotenkin karmea, ei voi mitään. Itsehän olette leirille tulleet! Enjoy!

Perjantai:

Leiri alkoi perjantaina, koska vuoden takaisesta leiristä palautuminen kesti vain viikon ja tavoitteet tälle vuodelle olivat huomattavasti korkeammalla. Tänä vuonna leiriohjelmasta vastasi Saara Stalin (ja kyllä, myös tänä vuonna kaikilla oli leirinimet) (ja kyllä tänä vuonnakin leirin keski-ikä lähenteli 40 vuotta, uskokaa tai älkää...). Leiri alkoi siis perjantai-iltana ihmisten ryhmäytymisellä ja hevosten laumautumisella varsin onnistuneesti.

Leirivahvistuksena olivat kylässä leirin täykkäri Riku (oikeasti se on shetlanninponi, mutta omistaja kuvittelee sen olevan sen jotain aivan muuta...) sekä Vatasen Vallu ja Saga yksisarvinen.

Leirikasteesta vastasivat tänä vuonna Tuire Viski Vatanen sekä Hanna Horze. Tässä kuuntelemme ohjeistusta alkavasta koitoksesta. Jouduttiin silmät sitomaan ja meitä odotti esineen tunnistustehtävä.

 Osa leiriläisistä otti kisan hieman turhankin vakavasti, mikä lienee syynä kun olivat häviäjäjoukkueessa. Itse luonnollisesti olin voittajapuolella, mikä selittää ryhmämme voiton ;)

 Ratsastusleiriinhän kuuluu luonnollisesti leirikaste, ken ratsastusleirillä on ikänään ollunna. Jouduttiin tekemään kaikenmaailman juoksentelua ja esteloikkia sun muita.

Yhden purkin sisältö sai Stalinin hyppimään riemusta... Jääköön se salaisuudeksi ja arvoitukseksi mikä se esine oikein oli!

 No pieni hupailuhan kuuluu aina asiaan, kuvassa Paula Keppari eli Kaula Peppari. Ja aika kivat perät myös kuvassa näkyy! Taitaa olla muodoista päätellen kyseessä Riitta Ponirääkkääjä ja se samainen Stalin, josta olikin mainintaa jo aiemmin.

 Tässä mitataan kumman joukkueen pullossa on enemmän vettä, no oman joukkueeni luonnollisesti (kjöh...). Kuvassa Hanna Horze ja minä itse Tallin paskavastaava.

Leirimajoitus tapahtuu perinteisesti siskonpetityyppisesti. 10 ihmistä mahtui meidän uuteen makuuhuoneeseen vallan mainiosti. Siiri Stark oli raahnannut jälleen leirille lastenpatjan ja nukkui jalat kaapin nurkassa yönsä... Valitettavasti meno yltyi yöllä kuin äijäporukassa konsanaan eikä pieruja ronskeissa puheissa säästelty.

Ilta hämärtyi mukavasti kun päästiin unten maille ja kohti leirin seuraavaa päivää....

Korkean paikan leiri vol 2 - 8.-10.7.2016 / Osa 2.

 Lauantai:

Aamu valkeni kun puolet leiriläisistä olivat vallanneet keittiön jo AIVAN liian aikaisin. Järkyttävä kälätys herätti koko muun leirin. Tällä kertaa Vatanen oli suhteellisen maltillinen, liekö oppinut jotain viime kestästä. Päivä alkoi ratsastustunneilla, jotka itseoikeutetusti meille piti kukapa muukaan kuin Saara Stalin. 

Töttis ei taida pitää Paskavastaavan tyylistä kesken varustelun, että räplätään puhelinta...

Valmentaja Rouva Valkku Stalin. Voitte kuvitella millainen tunti oli kyseessä...

Eli tässä ollaan Töttiksen kanssa lähdössä kauhunsekaisin tuntein tulevalle tunnille.... Huomatkaa taustalla upeat leirille tuunatut pinkit pöksyt alá Maria Ikuinen Heppatyttö.

Kaukaa katsottuna kentällä vallitsi harmonia...

Tässä Valkku antamassa tyylinäytetty varsalla ratsastelusta.

Tunnilla harjoiteltiin keyvttä istuntaa. Ponirääkkääjä näyttää miten homma sujuu!

Tämä satuponi oli juuri sopivan kokoinen Ikuiselle Heppatytölle!

Henkilökohtaisesti olen valinnut tämän kuvan vuoden leirikuvaksi. Jääköön nyt salaisuudeksi, että kuka leiriläinen kyseessä ja millä hevosellaan.

Osa otti tunnin oikeasti tosissaan, eikä käyttänyt aikaa jonnin joutaviin virtsaustaukoihin tai muihin epäasiallisiin käytöksiin. Kuvassa Hanna Horze leirin vanhimmalla ratsulla Skipillä, ikä 26v...

...ja tässä tuulinäytettä antaa Tallimestarimme Hannele Hööks ratsuna Pouta.

Erikoista oli juu valmennuksen pito. Tämä valmentaja oli G-tason (vai oliko se Ö-taso...?)  valmentaja promasterqualitytasolta saakka ja este-ennätys oli huimat 5,5 metriä! Erikoisinta teki tästä omat janojuomat mukana. Mutta ilmeisimmin tämä kuuluu nykyvalmennuksen tyyliin tänä päivänä ja saimme täällä muallakin kokea häivähdyksen kansainvälisistä tuulista.

Kylillehän ei voi lähteä ihan minkä näköisenä sattuu. Huomatkaa Vatasen ihastunut ilme peilistä kun näki uuden kampauksensa!

Autoirvistysselfie. Hööks, PV ( ei puoliverinen vaan paskavastaava) sekä Kaula Peppari.

Ohjelmasta poiketen päädyimme nopeaan visiittiin naapuriin Chippewa Rangelle. Koska olemme hyvin rohkeaa porukkaa niin päästiin kokeilemaan rodeota! Se oli mukavaa! Kukapa muu tässä taas kuin Stalin... Kerkeaa kyllä pitkillä säärillään joka kuvaan.

Tässä tyylinäytettä antaa Vatanen. Myös kaikkien suoritukset on videoitu ja omani voi käydä katsomassa Instan kautta. Sieltä voi kuunnella myös akkalauman räkätystä.

Chippewan suloisin asukas oli ehdottomasti Kaarina, joka rakasti rapsutuksia!

Myös Ponirääkkääjä kaipasi hieman lookiinsa piristystä, joten laitettiin käheä leirikampaus! Koko persoonallisuus jotenkin aivan puhkesi töyhtöihin kukkaan!

Tässä äsken mainitsema töyhtöpää miettii kuumeisesti, että mitkä ihmeen remelit kuvassa on (oikea vastaus on: ponin ajovaljaat).

Illalla jaksettiin vielä maastoilla. Olipa komea karavaani!

Äijät eikun siis leidit grillaa. Kyllä on totista puuhaa. Ponirääkkääjä nieleksii kuolaa, Stark haluaisi jo rohmuta grillistä ja Heppatyttö keskittyy huolelliseen lopputulokseen.

Launtai-illan huipennus oli ehdottomasti Bingo! Koska meillä ei ole keittiössä tällä hetkellä valoja, niin asia hoidettiin tyylikkäällä otsalampulla. Peli oli jännittävä ja pääpalkinto tietysti oli kahavipaketti, kuten joku sanoisi.

Launtai-iltana vielä osa saunoi ja untenmaille mentiin "myöhään". Leirin keski-iän noustessa näyttää myös leiriläiset hyytyvän viime vuotta aiemmin. Ponirääkkääjän monologi sai leiriläiset vaipumaan onnelliseen ja tyytyväiseen uneen siitä hyvästä, että oli selvitty hengissä päivän koitoksista.

Jatkuu....

Korkean paikan leiri vol 2 - 8.-10.7.2016 / Osa 3.

Sunnuntai:

 Pyhäaamu valkeni aurinkoisena, mutta alkoi äkisti pimetä leiriläisten herättyä. En tiedä minkä takia. Aurinko palasi kuitenkin leirin ylle ja aamu aloitettiin maastoilulla.

Tässä Hööks varustelee täysveristä ratsua. Huomatkaa Töttis ikkunan toisella puolen.

Yksisarvinen odottaa ratsastajaa.

Liekö Täykkärin omistaja niin tykästynyt edellispäivän tupsuihinsa, että myös oma hevonen piti tupsuttaa. No kukakin tyylillään! Riku oli käheä!

Skipin letti oli upea!

Kuten myös Vallun!

Vallun ahteria koristi hieno häntä.

Töttis sai palmikon ja etutukka on tehty palloiksi. Tosin letti hajosi leirivahvistuksen ravistellessa sievää päätään.

No kuka tahansa voi miettiä onko tällä kampauksella tämä täysverinen aivan maastouskottava. Kyydissä leirin Vuonisvastaava eli Jenni.

Jälleen karavaani kulki, mahtavaa!

Leiri huipentui näyttelyyn, jossa jokaiselle hevoselle arvottiin esittäjä tuomareiden toimesta. Tuomareina toimivat itseoikeutetusti allekirjoittanut sekä Ponirääkkääjä.

Pouta, aina niin kauniina.

Vasemmalla vuoroa odottaa Töttis ja esittäjänä Stalin sekä kehään menossa Usva esittäjänä Heppatyttö.

Siiri Starkin esitettävä Vallu I oli kerennyt sotkea itsensä ennen kehään tuloa. Esittäjä sai arvosteluun maininnan, että hevonen on tapana harjata näyttelyyn molemmilta puolin. Myös täysverinen Riku (eli se pienin poni kaikista!) kerkesi juuri ennen omaa arvostelua pyörähtää kentän hienossa hiekassa. 

Näyttely poikkesi hieman tavalliseen totutusta. Tällä kertaa hevoset tuli esittää harja tuomareihin päin. Jokainen esittäjä teki jonkin liikkeen tai esityksen ja myös hevonen teki oman liikeen. Liekö Vatasen voltti hurjin, Vuonisvastaavan laulu raikui kylänpitäjillä, Hööksin runo sai osallistujat itkemään silminsä päästään jne.... Aah.

Jokainen osallistuja sai luonnollisesti näyttelystä arvostelun, myös esittäjä arvosteltiin. Tuomareita kehotettiin näyttelijöiksi kesäteatteriin sekä muita samankaltaisia törkeyksiä kuului osallistujien suista. Mutta pääasia, että jokainen oli voittaja!

Leiri tuli päätökseen ja monta tarinaa ja tapahtumaa jäi vielä kertomatta. Leiri oli aikuisten oikeasti superhauska, kiitos taas kaikille. Ensi vuonna uudelleen. Täytyy aloittaa leiri jo torstai-itana kun jäi jutut niin pahasti kesken!

The End.

Pouta CR-valmennuksessa

Poudan kanssa reippailtiin tunteroinen Centered Riding opetuksen ihmeellisessä maalimassa. Edelliskerran jäljiltä toukokuun lopulta ei ollakaan kentän pohjaa juurikaan kulutettu. Oma motivaatio on ollut ratsastuksen suhteen täysi nolla. Eipä Poudan ilmekään kyllä ole lähtötilanteessa kovin innokas.

Tunti oli erihyvä, kiitos supervalkun. Onni on ollut löytää Riia, ilman tätä ihmenaista olisi ratsastus loppunut meikäläiseltä kauan sitten. Taisin saada vähän kipinää taas kavuta selkään... Katsotaan mitä tapahtuu. Ihmevalkku on välillä jopa ärsyttävän tarkka, mistä hää voip tietää, että en enää hengitä tai vasen perskankku ei ole kohdillaan?!?? Vaikka seisoo kentän toisessa laidassa... ;-)

Poudan kanssa ollaan jo niillä leveleillä, ettei enää tarvitse arvuutella toisten tekemisiä puoleen eikä toiseen. Ollaan mielestäni samanlaisessa luottamuksessa mitä meillä oli Tuiskun kanssa. Vallun kanssa tämä saavutettiin nopeammin, toki olihan kyseessä ruunanrupsukka eikä traumatisoitunut tamman kuvatus.

Olen tullut siihen tulokseen, että en ehkä osaisi elää enää ilman hevosia, lampaita, kanoja ja varsinkaan kissoja. Koirista ei niin väliksi, paitsi Helmistä, joka on ihan huipputyyppi!

Näillä nyt mennään... Nettiyhteyttä odotellen... Nakkisormeni lyövät niin paljon tällä "äly"luurilla virhettä etten nykyisin vaivaudu kirjvirh korjaamaan. Haluaisin tavallisen puhelimen ja tavallisen elämän, ehkä jopa paluu lankapuhelimiin olisi paras vaihtoehto!