Vaavi Kirppunen

Aika mennä viipotti aivan huomaamatta ja Kirppukin on päässyt omaan kotiin. Kirppuhan oli meillä vähän yli kaksi kuukautta sijoituksessa. Kirppu pääsi adoptioon ja sai sitä kautta itselleen maailman ihanimman Äidin ja Isän. Kirpusta luovuimme samoihin aikoihin kuin Tuiskusta, Tuisku lähti perjantaina ja Kirppu lauantaina. Kirpun tapauksessa vuodatettiin kuitenkin ilon ja onnen kyyneleitä. 

Vaikka itku on tullut ikävästä monta kertaa Kirpun lähdöstä, ei olla kaduttu kertaakaan, että lähdimme tähän mukaan. Jos joskus meille tarjoutuu vielä mahdollisuus saada tälläinen elämänalku luoksemme, olemme valmiita! Kokemusta on vaikea kuvailla, siihen kiteytyy niin paljon rakkautta ja onnea, että sitä ei voi edes ymmärtää. Sen lisäksi, että saimme olla Kirpun elämän ensihetkillä mukana ja saattaa pienokainen oman Äidin ja Isän syliin, emme voi sanoin kuvailla sitä onnea minkä Kirpun vanhemmat saivat pitkän odotuksen jälkeen kokea. He saivat syliinsä ihanan pojan, jota on odotettu kauan. Tähtiin oli kirjoitettu jo kauan aikaa sitten, että näin tulee tapahtumaan. Silti se tuli yllätyksenä, yllätyksenä joka mullisti niin monen ihmisen elämän. 

Kirpun meillä olo sai varmasti monen rinnallakulkijan sydämen pakahtumaan ihastuksesta ja joillakin jopa rakkaudesta, niin ihana pikkumies meillä oli. Kiitos kaikille, jotka olitte läsnä ja mukana meidän ja Kirpun yhteisellä matkalla. Toivottavasti teillekin jäi jotain siitä muistoksi elämään.

Kirppu kasvaa kovaa vauhtia ja pian näemmekin varmasti pienen miehen. Kuvia ja kuulumisia tulee harvase päivä. Onni on ollut saada olla sijaisvanhempi. Haikea on ollut luopua, mutta rakkautta on suoda onni toisille.

"Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, 

joka on valmis ottamaan niitä vastaan." 

(Muumipappa)