Hyvää Joulua

Hyvää ja Rauhallista Joulun Aikaa Kaikille!

Poudan kanssa joulupäivän ratsastuksella metsässä 🐎

Talvi toi tullessaan...

... Mr Rambon! Joku mielenhäiriö iski yhdenäkin, vaikka vannoin, ettei meille tulee enää IKINÄ toista koiraa Valma-episodin jälkeen. Noh. Oli miten oli, en tiedä voiko Ramboa edes koiraksi sanoa kun hän on niin pieni!

 

Rambo on chihuahua. Rambo muutti meille Ihquchihun  kennelistä Kajaanista.

 

Helmillä meni pari päivää totutellessa uuteen pikkuveljeen. Helmin mielestä yli-innokas kaveri oli vähintäänkin pelottava. Nyt jo nukutaan yhdessä sekä leikki on aika hurjaa.

 

Rambo(liini) ottaa kyllä tosi rennosti kun väsy yllättää....

 

...kuten näköjään emäntänsäkin.... (Kiitos salakuvaajan.)

 

Usva ❤

Hevosia olen liikutetellut vähintäänkin laiskasti. Usvan kanssa sattui pari viikkoa äksidentti kun vetäisi takasen lattiian suoraan jalan päälle. Suutuin sille niin paljon, että mökötin pari viikkoa 😅  Tänään mentiin vähän aikaa kentällä, jonka pohja on nyt vähintäänkin erinomainen! Traktori vähän oikutteli ja oli aurauksen kanssa vähän ongelmaa, mutta nyt passaa mennä. Virtaahan se Usvalla oli, mutta ihan ok onnistui erityisesti laukat oikeaan kierrokseen. Loppukäynnit käytiin metsätiellä, mutta jouduttiin nopeasti kääntymään kun olivat puut niin nuokallaan, ettei mitään reittiä ollut jatkaa eteenpäin.

 

Pouta ❤

Poudan kanssa ratsasteltiin ilman satulaa. Pouta oli taas Usvan täydellinen vastakohta. Ei olisi halunnut lähteä yhtään minnekkään ja koko liikkuminen kentällä oli kuin hidastetusta elokuvasta. Vähän vaan ravailtiin, nosteltiin laukkaa ja otettiin muutamat pohkeenväistöt. Loppukahlaukset tehtiin pikkupellolle ja takaisin. Yhtenä päivänä käytiin isolla soramontulla kääntymässä ja lunta on aivan järkyttävän paljon! Onneksi Saavan tie oli aurattu.

 

Lopuksi Leepukka toivottaa oikein Hyvää Joulumieltä 😄

Tunnustus

Meille pätkähti Hirnakan torpalta tunnustusta. Olen yrittänyt tehdä tätä postausta jo monta päivää, mutta kiitos taas bloggerin, joka oikuttelee, edelleen. Menköön nyt kaikkine oikkuineen. Ihan hävettää ottaa vastaan näin hieno tunnustus kun ollaan viimeisen vuoden aikana oltu enemmän kuin laiskoja bloggareita. Kiitos kuitenkin näistä sanoista;

Tuulikummun tila
Heidin ja Tallimiehen elämänmakuinen blogi perhe- ja maalaiselämän iloista ja suruista. Laajalla skaalalla ja isolla pensselillä.

Tunnustuksen "säännöt" menevät seuraavasti:
1. Kirjoita postaus tunnustuksesta logoineen
2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen.
3. Anna ohjeita aloittevalle bloggaajalle.
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
5. Nimeä 10 bloggaajaa tunnustuksen saajaksi.
 
Ja nyt eteenpäin:

1. Done.

2. Heidi aloitti blogin pitämisen vähän niin kuin näpäytyksenä Tallimiehen omasta blogista Ekstaasin Maailma. Homma lähti käsistä ja blogista tulikin enempi päiväkirja. Alunperin oli tarkoitus pitää tätä Tuiskun omana päiväkirjana, mutta pikkuhiljaa tästä muokkautui blogi elämästä maaseudulla. 

3. Ole aito.

4. Hirnakan torppa: http://hirnakka.blogspot.fi/2016/11/tunnustus.html

5. Pakko sano, ettei löydy 10 blogia tähän listaan, valitettavasti. Mutta tässä kuitenkin muutama. Näistä osa on saanut jo tunnustuksen, mutta laitetaan kuitenkin omallekin listalle.

Kirsti Forssén - Metsäkedon mökissä
Aidoista aidoin! Täydellä sydämellä arvokasta työtä tehden ja arjen iloja jakaen. Elämän arkea lapsien ja eläinten maailmassa.

Hirnakan torppa
Naapurikylän rouvan elämän ajatuksia ja oivalluksia. Lukemiston parhautta.
 

Hirsisaunan jatkoaika
Meidän luottolomittajan ja hänen miehensä blogi rohkeasta saunaprojektista. Ihanan positiivista remonttipohdintaa höystettynä pienellä sarkasmilla.

Suzy ja Rex
Koirablogi, jonka kirjoittajasta aistii rakkauden koiriin ja lajiin. Siitä huolimatta realistista pohdintaa koiraharrastuksesta.

Kavionjälkiä sydämessä
Marian kirjoittelua ratsastuksesta ja hevosista. Täällä esiintyy myös meidän Pouta. Blogi jossa paljon kuvia, hyvän mielen ratsastusblogi.

Marrasthetics
"Kolmekymppisen kaupunkilaisen haaveena on muuttaa maalle mahdollisimman omavaraisiin oloihin, mutta näyttää silti kaupunkilaiselta." Ylienergisen ihmisen reipasta arkea, huippu! Erityistä tässä blogissa on maailman parhaimman rotuinen koira Masa, joka välillä aina seikkailee mukana.

Talvi!

Aika vaan hurahtelee ja tuntuu ettei perässä pysy. Remontti nitkahti viikko sitten liikkeelle ja on kyllä nyt se pahin revohka menossa. Tässä muutamia kuvia viikon varrelta.

Lattia avattiin kokonaan ja sieltähän paljastui purua. Vajoamista oli erityisesti reunoilla, joten ne tyhjennettiin ja laitettiin villat sinne sekä laitettiin täytettä keskikohtaan. Rakenteet olivat jees, joten mitään ikäviä yllätyksiä ei löytynyt.

 

Seinät käsiteltiin samalla sävyllä ja samalla hirsisuojalla kuin makuuhuoneessa. Tässä on jo vinyylikorkit lattiassa ja mallataan miten laitetaan keittiökalusteet paikalleen. 

 

Kaikkein upein tulee ehdottomasti kyllä katosta! Parrut jätettiin näkyviin, niihin sama sävy kuin seiniin. Välit paneloitu valkoisella, joten on kyllä tosi upea. Päätyseinässä on tapettia, jonka mummi kävi sutaisemassa paikalleen. Katto valmistunee loppuun maanantaina. 

Onnellisin olen remontissa tällä hetkellä siitä, että meillä on keittiössä kattovalot! Niitä ei olekaan näkynyt viimeiseen puoleen vuoteen. Eli keittiö lienee valmis reilun viikon päästä. Sen jälkeen listoitushommia ja saadaan siivooja paikalle ja puunataan koko mökki lattiasta kattoon.

Viime aikoina Tatu on innostunut hevostelusta ja erityisesti Poudan kanssa on ratsasteltu. Onneksi Pouta osaa tämän lasten kanssa toimimisen. Tatu menee jo kentälläkin ilman talutusta ja hyvin sujuu hommat. Uudet ratsastushousut (kiitos Tuiren :)) on testattu ja oli aikea pollea ratsumies.

 

Meillä vietettiin viikko sitten hevosnaisten päivää. Lupasin kokata lounasta remontin keskellä ja mielestäni valikoima oli vähintäänkin monipuolinen. Jokainen sai sitä mitä tilasi, mutta toki hieman ehkä lopputulema oli erilainen kuin mitä olivat ajatelleet. Kytkintä poltettiin tuntitolkulla ja kiinnitysharjoituksia ja irroituksia on nyt hiottu. Lie kuka rohkein ja ekana pikkuE käy ajamassa. Lienee eniten jännittävän kaikkia kirjallisten läpimeno....

Onneksi opettajamme Stalin oli paikalla ja jaksoi hampaita kiristelemättä ohjata oppilaita. Myös eräät innostuivat tsemppitanssimaan, joten iltapäivä meni rattoisasti. Ilta meni yllättäen taas syödessä ja naurettiin Smack to Pony sarjan parissa. Samalla kutsuimme itsemme pikkujoulun viettoon Marian luokse, joten parin viikon päästä pukkaa naamiaista ja niihin pippaloihin on nyt jo alettu huolella valmistautumaan. Saan kerrankin olla sellainen hahmo, joka todellisuudessa olenkin... You will see...

Meillä on vähän muutoksen tuulet puhaltaneet ja meiltä lähti eilen suurin osa lampaista. Jäljelle jäi kolme lammasta, mutta nekin lähtevät parin viikon päästä. Teuraaksi tosin. Muu lauma sai uuden kodin tuttavaperheen luota. Päätös oli todella raskas, valoitan asiaa tarkemmin tuonnempana. Suru tämän asian puolesta on aikamoinen.

Syksy on täällä

Kesä on ollut kyllä todella kiireinen ja elämää joutunut pohtimaan aikalailla. Koko vuosi on ollut aikamoista haipakkaa. Nyt on jo menossa kolmas työpaikka vuoden sisällä ja täytyy sanoa, että vipinää on riittänyt. Tämän vuoden ehdottomasti ihanin asia on ollut tietenkin Kirpun meillä viettämä aika. Surullisin ehdottomasti Tuiskun poismeno. 

Olen miettinyt paljon hevosharrastusta ja koko kesän tuntui siltä, että tässäkö tämä oli. Onko aika luopua hevosista ja keksiä jotain muuta tilalle. En ole pitänyt lomaa nyt vuoteen ja varmaan väsymyskin laittoi miettimään omaa elämää ja omia voimavaroja. Minua ei ole ratsastus kiinnostanut koko kesänä oikeastaan ollenkaan, mutta pyöriteltyäni ajatusta hevosten luopumisesta ei se oikeasti ollut edes vaihtoehto. Annoin luvan itselleni vaan pitää aika vapaata hevosjutuista niiltä osin. Nyt alkaa taas vähän kiinnostusta löytyä ja hepatkin ovat saaneet liikuntaa.

Kuvaajana Tatu 7v. ;-)

Usvan kanssa olen joutunut miettimään myös sitä tilannetta, että jos ihottuma pahenee ensi kesänä, niin onko sydäntä pitää hevosta, jolla koko ajan aivan järkyttävän tukala olo. Eilen otin ensimmäistä kertaa Usvalta ötökköloimen pois päältä ja on nyt yhden vuorokauden ajan saanut tuulettaa ihoaan. Vielä ei ole raastanut harjantynkää pois, seuraan nyt tiiviisti tilannetta. Laitan loimen vielä varmasti päälle, mutta ehkä kohta voidaan luopua siitä kun ötökät alkavat hävitä. Odotan ensi kesää varsin jännittyneenä miten Usvan kesäihottuma etenee. 

Usvan kanssa osallistuttiin myös parisen viikkoa sitten ensimmäistä kertaa valmennustunnille. Huomaahan sen, että ollaan aika laiskasti menty kentällä, mutta jäi siitä huolimatta oikein hyvä mieli. Usvalla on ihan kivat askellajit ja kunhan vähän tästä kasvaa ja aikuistuu, niin tulee tästä hepasta oikein miellyttävä ratsu. Toivottavasti joskus jotain muutakin. Usva omaa erityisen huumorintajun, joka tuskin aukeaa muille kuin meikäläiselle, mutta Usvan kanssa on aina aivan huippua tehdä juttuja yhdessä. Usva on mielestäni edelleen aivan aasin näköinen. Toivottavasti kaunistuu kun tuosta vielä kasvaa aikuiseksi.

Eilen siivosin varustehuoneesta pois Tuiskun varusteet. Aika monta kuukautta siihen meni. Tuntui niin pahalta laittaa kaappiin Tuiskun selustin, jossa kilkatti kello. Se ääni ei ikinä enää soi. Muistan viimeisen ajokerran Tuiskulla. Joka kerta kun ajoin Tuiskun kanssa reellä, mietin, että tämä on se viimeinen kerta. En ole käynyt Tuiskun haudalla kuin kerran, en pysty menemään sinne. En ole käynyt Netan ja Eksunkaan haudalla kuin yhden kerran. En vaan pysty menemään. Silti itku tulee vielä joka viikko, Tuiskun menetys on ollut niin rankka kokemus.

Töttiskin lähti kesällä kotiin ja nyt on jälkellä oleva lauma; uusi johtaja on Vallu, sitten on Pouta, Usva ja Skipi. Hyvä on nelikko. Tämä lauma on nyt sopeutunut uudeksi hevosperheeksi ja nyt jo alkaa taas leikkiä olla. Yhtenä iltana Vallu ja Usva vetivät kiitolaukkaa ja hyppivät laitumella ilopukkeja ja muita hienoja piruetteja. Pitäisi vaan itse osata nauttia ja olla kiitollinen, että näin monta hevosystävää on jäljellä. Vallukin on hyväkuntoinen kaksikymppinen, on saanut olla keväästä täysin eläkkeellä, lukuun ottamatta harjausta ja kavioiden huoltoa. Vallusta on tullut jopa vähän villivarsamainen käytökseltään. Ihana papparainen, joka rakastaa omenia ja tyttöjen komentelua.

Remontti seisoo jollottaa vielä keittiön osalta. Valmiina ovat makuuhuone ja olohuone sekä takakuisti nyt osittain. Viime kesänä saatiin lattia, tänä kesänä katto, ehkä ensi kesänä kaiteet. Koko kesä on ollut niin työntäyteinen, ettei ole jaksanut tehdä mitään. Hyvä, että on omia lapsiakaan edes nähnyt. Kesän työskentelin aivan ihanassa kehitysvammaisten hoivakodissa ja sieltä tarjottiinkin vakituista työpaikkaa. Pitkään mietin ratkaisua sen ja nykyisen työn välillä. Nykyinen työ on määräaikainen vuoden 2018 loppuun. Tässä on ollut paljon pohdintaa miten tapahtuu vuoden 2018 jälkeen. Paljon on ideoita ja suunnitelmia. Toisaalta olisi ihanaa aloittaa ikään kuin uudelleen elämä ihan uudelta pohjalta, mutta lasten repiminen irti tutuista ympyröistä pistää kovasti jarruja omille haaveille. 

Toisaalta harmittaa viime syksyn talokaupat, mutta toisaalta tuntui huojentavalta, että sai jäädä kotiin. En siltikään pääse eroon ajatuksesta, että kun katsoo ikkunasta ulos niin kaikki näkemä lähinnä masentaa ja näyttää oikealta työleiriltä. Eri asia oli tässä touhuilla maatilan juttuja ja opiskella kun sai olla enemmän kotona, mutta nyt alkaa olla tilanne toinen. Ei jaksa enää tässä mittakaavassa pyörittää tätä rumpaa kuin tuntuu, että koko ajan on vaan töissä. Onneksi nykyinen työmatka on vain 1,5 kilometriä, joten aikaa jäänyt muuhunkin kuin autossa istumiseen.

Jos jotain koko kesästä voi nostaa kohokohdaksi oli se aivan ehdottomasti Kirpun tapaaminen elokuussa. Onni oli saada pikkumies omaan syliin ja tuntea kun pikkumies pullo suussa tupsahti uneen syliini. Että voikin tuommoinen pikkuinen poika viedä sydämestä ison palan! Niin kiitollinen kokemuksesta, että saatiin olla sijaisvanhempia, edes vain pienen hetken. Kiitos! Ja terveisiä Kirpun äidille ja isälle sekä Kirpulle itselleen, jos tätä luette :-)

Ps. Ahkerasti päivitellään kuvia Instan puolelle, toki lähinnä elämästä eläinten näkökulmasta.

Kesäihottuma

Meidän Usvalla on kesäihottuma. Eipä tuohon voi muuta sanoa. Tässä kuva 7.8 maastolenkiltä. Kaikki alkoi juhannuksen jälkeen kun Usva kotiutui laidunlomalta. Alkoi vimmattu hankaaminen ja hieroituminen. Harja lähti kahdessä päivässä. Arvelinkin jo heti alkuunsa, että se on kesäihottumaa. Hoidin sitä Kietäväisen öljyllä sekä luonnollisesti tottakai homeopaattisilla. Tilanne rauhoittui ja turvotus katosi sekä haavat alkoivat parantua. Jatkoin öljyämistä. "Suhteellisen rauhallista" tilannetta jatkui parisen viikkoa, kunnes räjähti. Saapuivat myös polttiaiset ja sepä oli siinä.

Pyysin eläinlääkärin käymään ja varmistamaan, että kyse todellakin on kesäihottumasta. Sen jälkeen soitin oitis luottohomeopaatille Ouluun ja saatiin oikeat aineet käyttöön. Itsellä ei ole kokemusta kesäihottuman hoidosta, joten päätin kääntyä ammattilaisen puoleen. Ja toki Usva on kulkenut loimi päällä nyt koko ajan 24/7. Jenni ystävällisesti lainasi ötökköloimen ja oma tuli postissa vasta eilen. Nyt on koko hevonen paketoitu korvista häntään saakka. Pää on kunnossa sekä etuharja.

Tässä kuvassa tilanne eilen eli 11.8. Näyttää jo varsin hyvälle. Haavat on täysin ummessa suurin osa, osa hävinnyt jo kokonaan. Jo 5 päivän homeopaattisten jälkeen! Uskomatonta! Turvotuksesta ei ole tietoakaan. Myös harja alkanut kasvaa sään luota, siellä on ainakin 2-4 cm pituisia jouhia, ou jee! 

Muutoinkin Usvasta on tullut nyt virallisesti aikuinen hevonen. Nimittäin meidän vauva sai eilen kengät! Sen verran ruvennut arkomaan jalkojaan, että oli aika laittaa lopot alle. Mietittiin luottokengittäjän kanssa, että mitenhän homma sujuu. Oltiin aika luottavaisella mielillä, koska vuolut sujuneet erinomaisesti ja sama kengittäjä hoitanut ne varsasta saakka. Etukenkiä naulatessa vasen korva kävi kerran takana ja se oli siinä. Takasia naulatessa vähän yritti kiskoa jalkoja, mutta ei mitään sen kummempaa.

Remontti on nytkähtänyt hieman eteenpäin. Harmi kissan aiheuttamat pissivahingot olohuoneen nurkkaan ovat tulleet sikäli kalliiksi, että jouduttiin poistamaan kolmesta nurkasta kipsilevyä sekä lattiaa. Onneksi lattia on menossa uusiin muutenkin, mutta kipsilevyepisodi vaati kirvesmieheltä päivän työn. Harmihan aloitti tämän merkkaussession talvella kun Bella-Pulla oli meillä "sijoituksessa", eikä Harmi ollut kovin ilahtunut tästä uudesta vieraasta. Kissan pissa imeytyi sen verran tehokkaasti seinään, että sitä ei usko kukaan. Harmi ei tule enää meille sisälle, sen voin sanoa.

Olohuoneen katto on paneloitu ja puolet seinistä tapetoitu. Lattia vaan paikoilleen ja listat ja saadaan yksi huone käyttökuntoon. Ihanaa. Tällä hetkellä sohva on keittiössä, muut kalusteet sullottu varastoon, jne...

******

Herra Harmitus etsii nyt pikaisesti uutta kotia, jossa EI OLE mielellään muita kissoja. Harmi on maailman ihanin kissa, oikea laiskiainen, jota saa mutistella miten päin sattuu. Jos Harmille ei nyt todella pian löydy kotia, tilataan lopetusaika. Harmi istuu nyt tätä kirjoittaessa sylissä täysin valvotusti ja kiikuttanen sen kohta pihalle. Harmi on tottunut koiriin, joten koiraperheeseen Harmi soveltuu hyvin. Harmi on siis 6v leikattu uroskissa. Puhdas maatiaiskissa. Harmi myös meillä valitettavasti rääkkää Leeviä, joten senkin puolesta on pakko luopua tästä kisuliinista. Kova on metsästämään, joten tästä saaa oivan hiiriloukun. On siis oikeasti sisäsiisti ollut ennen ja jälkeen Bellan täällä olon :-)

Pouta maastoilemassa

Olen ottanut itseäni vähän niskasta kiinni ja hevostellut omalla mittapuullani varsin ahkerasti. Pouta ja Usva ovat saaneet liikuntaa mielestäni nyt suhteellisen riittävästi. Äsken käytiin Poudan kanssa kylän pinnassa kääntymässä ja kuumuus oli aika mieletön. Poutakin oli ihan hikinen kotiin tullessa, vaikka käveltiin melkein koko matka. Poutaa pitäisi oikeasti saada vähän laihtumaan... No se lienee ikuisuusprojekti.

Remontti on täysin jumahtanut. Ei saada ketään työmiestä, koska meidän luottokirvesmies on olkapääleikkauksen johdosta edelleen käden käyttökiellossa. Tallimies on ollut kesästä melkein suurimman osan Mikkelissä tai Varkaudessa viikot ja itselläni ei viikonloppuisin ole juuri koskaan vapaata, niin eipä siinä luppoajasta ole puutetta. Aloitin kesän alussa 4kk sijaisuuden kehitysvammaisten parissa. Tässä muutoinkin nämä työasiat ovat enemmän kuin levällään... No kaikki aikanaan. 

Eilen laitumella ihastelin meidän ihanaa laumaa. Suuri ammottava aukkohan siinä on kun Tuisku puuttuu joukosta. Kohta Töttiskin lähtee omaan kotiin ja lauma pienenee entisestään. Ajattelin vieläkin, että Tuisku on vain käymässä jossain ja tulee taas kohta kotiin. Kunnes tajuan, että eihän se Tuisku mihinkään tule. Tuiskuhan on jo kotona. Nukkuu tuossa metsän reunassa ihan pihaton lähellä, missä voi uneksia omasta rakkaasta laumasta.

Kävelin vielä savottalenkin ja itkuhan se tuli. Sinne on Tuiskun kanssa polut tallattu ja siellä on puuta ajettu. Nyt se palvelee hevosten vilvoittelumetsänä ja sieltä on toden totta tuhottu lähes kaikki aluskasvillisuus. Mutta hepat nauttii metsässä touhuilusta. Siellä leikitään keppien ja oksien kanssa, voi rapsutella itseään puihin ja kantoihin. Siellä on mukava vilvoitella. Hevosten kanssa metsässä lenkkeily oli oikein mukavaa!

Korkean paikan leiri vol 2 - 8.-10.7.2016 / Osa 1.

Nyt pläjähtää leirikuulumiset. "Pienet" tekniset ongelmat ovat vaivanneet ja jatkuvat sikäli vielä, että pöytäkoneesta joutuu vaihtamaan jonkun verkkokortin(???) eli nyt pitää vielä tällä ärsyttävällä pikkurakkineella hoitaa tämä päivitys. Kuvia tulee nyt sitten urakalla. Ja kuten tiedetty, kaikki leirille osallistuneet altistuvat blogissa julkaistaviin kuviin. Jos kuva on omasta mielestä jotenkin karmea, ei voi mitään. Itsehän olette leirille tulleet! Enjoy!

Perjantai:

Leiri alkoi perjantaina, koska vuoden takaisesta leiristä palautuminen kesti vain viikon ja tavoitteet tälle vuodelle olivat huomattavasti korkeammalla. Tänä vuonna leiriohjelmasta vastasi Saara Stalin (ja kyllä, myös tänä vuonna kaikilla oli leirinimet) (ja kyllä tänä vuonnakin leirin keski-ikä lähenteli 40 vuotta, uskokaa tai älkää...). Leiri alkoi siis perjantai-iltana ihmisten ryhmäytymisellä ja hevosten laumautumisella varsin onnistuneesti.

Leirivahvistuksena olivat kylässä leirin täykkäri Riku (oikeasti se on shetlanninponi, mutta omistaja kuvittelee sen olevan sen jotain aivan muuta...) sekä Vatasen Vallu ja Saga yksisarvinen.

Leirikasteesta vastasivat tänä vuonna Tuire Viski Vatanen sekä Hanna Horze. Tässä kuuntelemme ohjeistusta alkavasta koitoksesta. Jouduttiin silmät sitomaan ja meitä odotti esineen tunnistustehtävä.

 Osa leiriläisistä otti kisan hieman turhankin vakavasti, mikä lienee syynä kun olivat häviäjäjoukkueessa. Itse luonnollisesti olin voittajapuolella, mikä selittää ryhmämme voiton ;)

 Ratsastusleiriinhän kuuluu luonnollisesti leirikaste, ken ratsastusleirillä on ikänään ollunna. Jouduttiin tekemään kaikenmaailman juoksentelua ja esteloikkia sun muita.

Yhden purkin sisältö sai Stalinin hyppimään riemusta... Jääköön se salaisuudeksi ja arvoitukseksi mikä se esine oikein oli!

 No pieni hupailuhan kuuluu aina asiaan, kuvassa Paula Keppari eli Kaula Peppari. Ja aika kivat perät myös kuvassa näkyy! Taitaa olla muodoista päätellen kyseessä Riitta Ponirääkkääjä ja se samainen Stalin, josta olikin mainintaa jo aiemmin.

 Tässä mitataan kumman joukkueen pullossa on enemmän vettä, no oman joukkueeni luonnollisesti (kjöh...). Kuvassa Hanna Horze ja minä itse Tallin paskavastaava.

Leirimajoitus tapahtuu perinteisesti siskonpetityyppisesti. 10 ihmistä mahtui meidän uuteen makuuhuoneeseen vallan mainiosti. Siiri Stark oli raahnannut jälleen leirille lastenpatjan ja nukkui jalat kaapin nurkassa yönsä... Valitettavasti meno yltyi yöllä kuin äijäporukassa konsanaan eikä pieruja ronskeissa puheissa säästelty.

Ilta hämärtyi mukavasti kun päästiin unten maille ja kohti leirin seuraavaa päivää....

Korkean paikan leiri vol 2 - 8.-10.7.2016 / Osa 2.

 Lauantai:

Aamu valkeni kun puolet leiriläisistä olivat vallanneet keittiön jo AIVAN liian aikaisin. Järkyttävä kälätys herätti koko muun leirin. Tällä kertaa Vatanen oli suhteellisen maltillinen, liekö oppinut jotain viime kestästä. Päivä alkoi ratsastustunneilla, jotka itseoikeutetusti meille piti kukapa muukaan kuin Saara Stalin. 

Töttis ei taida pitää Paskavastaavan tyylistä kesken varustelun, että räplätään puhelinta...

Valmentaja Rouva Valkku Stalin. Voitte kuvitella millainen tunti oli kyseessä...

Eli tässä ollaan Töttiksen kanssa lähdössä kauhunsekaisin tuntein tulevalle tunnille.... Huomatkaa taustalla upeat leirille tuunatut pinkit pöksyt alá Maria Ikuinen Heppatyttö.

Kaukaa katsottuna kentällä vallitsi harmonia...

Tässä Valkku antamassa tyylinäytetty varsalla ratsastelusta.

Tunnilla harjoiteltiin keyvttä istuntaa. Ponirääkkääjä näyttää miten homma sujuu!

Tämä satuponi oli juuri sopivan kokoinen Ikuiselle Heppatytölle!

Henkilökohtaisesti olen valinnut tämän kuvan vuoden leirikuvaksi. Jääköön nyt salaisuudeksi, että kuka leiriläinen kyseessä ja millä hevosellaan.

Osa otti tunnin oikeasti tosissaan, eikä käyttänyt aikaa jonnin joutaviin virtsaustaukoihin tai muihin epäasiallisiin käytöksiin. Kuvassa Hanna Horze leirin vanhimmalla ratsulla Skipillä, ikä 26v...

...ja tässä tuulinäytettä antaa Tallimestarimme Hannele Hööks ratsuna Pouta.

Erikoista oli juu valmennuksen pito. Tämä valmentaja oli G-tason (vai oliko se Ö-taso...?)  valmentaja promasterqualitytasolta saakka ja este-ennätys oli huimat 5,5 metriä! Erikoisinta teki tästä omat janojuomat mukana. Mutta ilmeisimmin tämä kuuluu nykyvalmennuksen tyyliin tänä päivänä ja saimme täällä muallakin kokea häivähdyksen kansainvälisistä tuulista.

Kylillehän ei voi lähteä ihan minkä näköisenä sattuu. Huomatkaa Vatasen ihastunut ilme peilistä kun näki uuden kampauksensa!

Autoirvistysselfie. Hööks, PV ( ei puoliverinen vaan paskavastaava) sekä Kaula Peppari.

Ohjelmasta poiketen päädyimme nopeaan visiittiin naapuriin Chippewa Rangelle. Koska olemme hyvin rohkeaa porukkaa niin päästiin kokeilemaan rodeota! Se oli mukavaa! Kukapa muu tässä taas kuin Stalin... Kerkeaa kyllä pitkillä säärillään joka kuvaan.

Tässä tyylinäytettä antaa Vatanen. Myös kaikkien suoritukset on videoitu ja omani voi käydä katsomassa Instan kautta. Sieltä voi kuunnella myös akkalauman räkätystä.

Chippewan suloisin asukas oli ehdottomasti Kaarina, joka rakasti rapsutuksia!

Myös Ponirääkkääjä kaipasi hieman lookiinsa piristystä, joten laitettiin käheä leirikampaus! Koko persoonallisuus jotenkin aivan puhkesi töyhtöihin kukkaan!

Tässä äsken mainitsema töyhtöpää miettii kuumeisesti, että mitkä ihmeen remelit kuvassa on (oikea vastaus on: ponin ajovaljaat).

Illalla jaksettiin vielä maastoilla. Olipa komea karavaani!

Äijät eikun siis leidit grillaa. Kyllä on totista puuhaa. Ponirääkkääjä nieleksii kuolaa, Stark haluaisi jo rohmuta grillistä ja Heppatyttö keskittyy huolelliseen lopputulokseen.

Launtai-illan huipennus oli ehdottomasti Bingo! Koska meillä ei ole keittiössä tällä hetkellä valoja, niin asia hoidettiin tyylikkäällä otsalampulla. Peli oli jännittävä ja pääpalkinto tietysti oli kahavipaketti, kuten joku sanoisi.

Launtai-iltana vielä osa saunoi ja untenmaille mentiin "myöhään". Leirin keski-iän noustessa näyttää myös leiriläiset hyytyvän viime vuotta aiemmin. Ponirääkkääjän monologi sai leiriläiset vaipumaan onnelliseen ja tyytyväiseen uneen siitä hyvästä, että oli selvitty hengissä päivän koitoksista.

Jatkuu....