Olen koskettanut hevosta

Tämä viikko tuli ja meni. Tuli myös kaikille lapsille vatsatauti. Yök. Niinpä ensimmäisenä listalta karsiutui kaikki omat menot, kuten salilla käynnit ja ennen kaikkea hevostelut. Tänään oli sen verran tolkkua porukkaa, että ulkoiltiin pienempien kanssa. Otin kumisuan ja painelin tarhaan rapsuttamaan irtokarvoja.

Hevoset eivät olleet eritysen kuvausystävällisellä tuulella, joten kuvista tuli mitä sattuu. Mutta ainakin niihin hevonen sattui, joltakin osin. Eniten karvaa omista lähtee Tuiskulta ja Tuiskua sai harjata vaan takapuolesta. Tuisku ei pidä tarhassa harjailusta. Usva sitä vastoin yritti tunkea harjattavaksi koko ajan ja joka puolelta. Tytöiltä ei karvaa irtoa kuin ihan vähän.

Aikani raastettua irtokarvoja palasin sisälle. Tein kunnon siivouksen, kun alkaa (kop, kop) olla tauti voitettu. On pesty kaikki mahdolliset peitot ja tyynyt, imuroitu ja lähes desinfioitu lattiat. Vessa on kuurattu ja sairastelun haju on kaikonnut. Toivotaan, että tämä alkaisi nyt olla tässä.

Niin ja illalla Tallimies sai kengitettyä Poudan, tippui toisesta takasesta kenkä jo aika päiviä sitten ja lohkesi mojova pala kaviosta. Nyt kelpaisi jo senkin puolesta koppostella.

Hurja on valinnut vuorotellen jonkun potilaan ja tarjonnut seuraansa lohdutukseksi. Hurja myös yritti kaataa meidän hienot pajutulppaaniviritykset niin keittiöstä kuin olohuoneesta. Onneksi rauhoittui nukkumaan maljakon viereen. En uskalla edes haaveilla laittavani pääsiäispuuta koristeineen minnekään, ellei itse päivystä paikalla 24/7. Hurja osaa tehdä tuhoa ihan riittävästi jos niikseen tulee.

Ps. Hirnakka; pääsiäinen lähestyy. Joko hevoskuljetus tuo meidän laumaan lemmenparin?

Arkea, arkea

Meidän arjessa on kakkaa. Ihan kirjaimellisesti. Kyseessä on hevosen kakka, josta ei pääse eroon arkena eikä pyhänä. Välillä sitä miettii, että voisi senkin ajan käyttää vaikka ratsastamiseen! No mutta, kakan mättäminen on kyllä hyvin terapeuttista, erittäin. 

Ulkona tallin siivouksen aikana Harmi ja Valma ottivat kaiken irti auringon paisteesta. Tuli siinä samlla siis mieleen tuo edellinen kakkajuttu.

Omat keuhkot meinaa ulkoilmassa ahdistua, joten en uskaltanut vieläkään lähteä ratsastureissulle vaikka mieli olisi tehnyt ja tänään olisi iltapäivästäkin aikaa ollut. Käytin ajan koulujuttujen tekemiseen. 

Kissarintamalla tilanne on nyt rauhoittunut. Harmi ja Hurja elävät omaa elämäänsä entiseen malliin, mutta mikä ilahduttavaa, niin Leevi on muuttunut kissa. Leevi on ruvennut taas liikkumaan talossa, eikä ole koko aikaa kylpyhuoneessa ammeen alla. Leevin lempi nukkumapaikka on öisin Oton kainalossa tassut kohti taivasta. Leevi kehrää niin kovasti, että kuuluu toiseen huoneeseen. Leevi on myös paljon rennompi päiväsaikaan, haluaa silittelyä ja huomiota ja jopa tuli osittain syliini yhtenä päivänä, jota ei ole tapahtunut yli vuoteen. 

Eilen illalla kannoin Leevin meidän sänkyyn ja siihen se jäi pesulle ja silitettävksi. Ihanaa kehräystä, ihan terapeuttista. Kissadraama on tässä torpassa ohi, vihdoinkin. Sukkaa on tietysti ikävä, mutta viestien ja kuvien perusteella ei huomiota ja erityiskohtelua Sukalta puutu :) Sukkaa ollaan lähiaikoina menossa katsomaan, kunhan nyt kotiutuu ensin kunnolla uuteen kotiinsa ja perheeseensä.

Harmittaa kun Sukka ja Leevi eivät tulleet toimeen, mutta onneksi tähän löytyi ratkaisu vähän niinkuin vahingon kautta. Hauskinta tässä on, että Sukan uuden perheen poika tulee Tatun luokalle kouluun ja pojat ovat nyt Sukan kautta jo tutustuneet ja päässeet leikkimään. Pieni on maailma todentotta.

Markkinoita ja toipumista

Hengissä ollaan. Ajattelin, että pääsen viikonloppuna jo ratsastamaan, mutta päätinkin vielä olla enempi sisätiloissa. Kahden viikon sairastaminen veti kehon niin väsyneeseen tilaan, että nyt on ollut aivan pakko pysähtyä ja palautua rauhassa. Myös kuntosali on ollut kolme viikkoa tauolla em.syystä. Meidän piha on kuin luistinrata ja pelkään, että metsässä on huono pohja myös. Päätin tänä aamuna, että siirrän ratsastuksen aloituksen loppuviikolle, kun Poudalta kenkäkin puuttuu. Ja täällähän sataa lunta taivaan täydeltä!

Tänään siis ehkä uskallaan aloittaa kuntosalin, jos raportin kirjoittamiselta sinne itseni saan hilvattua. Mummi ahkeroi koko viikonlopun Joensuun Areenalla markkinatouhuissa. Kiitos Mummille, hienosti oli meidän tilan tuotteet siellä edustettuina. Eniten kauppansa olivat tehneet täyslihasäilykkeet ja langat, muutama taljakin pääsi uuteen kotiin.

Vallun luona piipahdin perjantaina ja raastettiin Hirnakan kanssa hevosista irtokarvoja tarhassa. Vallu ilmiselvästi taas vähän mökötti, enkä ihmettele, kun en ole päässyt käymään. Vallu on niin ihana. Siellä on olot kuin kuninkaallisella konsanaan. Vähän jo haasteltiin kotiutumisen eri muodoista, että katsotaan nyt tuleeko Vallu kotiin jo pääsiäisen jälkeen vai sitten kesän alussa laitumelle suoraan. 

Vallu 19v!

Meidän Pappa täyttää tänään 19 vuotta! Se on mielestäni hieno ikä pitkän uran tehneelle, hienolle hevoselle. Vallu on yksi elämäni rakkaimmista hevosista ehdottomasti! 

Kuvan on ottanut Hirnakan torpan väki viime syksynä. Kuvassa naapurinkylän tyttöystävä. Pitäähän sitä joka kylällä yksi tyttö olla odottamassa, Pouta kotona odotteleekin. Onnea vielä Vallulle!

Pouta maastossa

Ihana Saara tulla tupsahti kuin taivaasta ja halusi hevosen maastoon lainaksi. Hyvä etten kiljunut innosta, että pääsee Pouta pallero vähän harrastamaan liikuntoa. Pouta oli tietenkin aamulla onnistunut tiputtamaan toisen takakengän, mutta se ei menoa haitannut. Kait.

Tallille palasi maastosta hyvin hikinen hevonen (se on hyvä asia se!). Hieman oli ollut haastellista mennä metsäteillä, eivät olleet kuulema kovin hyvässä kunnossa. Itsehän en edes muista milloin olen viimeksi ratsastanut, ollut tämän sairastelun kanssa aikamoista jo viikkotolkulla. Päivä oli mitä kaunein auringon osalta ja nyt ihan oikeasti tulee kevät.

Tallimiehen kanssa saatiin tyhjennettyä Vallun karsina lampaiden jäljiltä ja siirrettiin Tuisku ja Usva asumaan Skipin, Poudan ja Laten kanssa samalle puolelle. Nyt kun talli on kahden karsinan verran tyhjä, niin helpotetaan arkea kun ei tarvitse siivota kuin "yksi puoli". Vielä pitäisi Latelle askarrella oma ulkoaitaus. Yritettiin Latea tässä männäpäivänä laittaa hevostarhaan, mutta Late ei vissiin ole ulkoillut talvella, kun halusi vaan takaisin sisälle. Ajateltiin tehdä miniulkoilutarha nyt kevääksi ylisten sillan alle, josta näkee vähän tapahtumia, eikä tarvitse möllöttää yksin tallissa. 

Tänään jopa käytiin ihmisten ilmoilla, saatiin kyläkutsu meidän mahtaville Bulgarian reissukavereiden luokse Kiteelle ja sinnehän sitä porhallettiin. Mukava oli turista ja suunniteltiin jo tulevia tapahtumia. Tulomatkalla käytiin Tohmajärveltä pizzat ja parkkeerattiin kotona telkkarin ääreen.

Väki senkun vähenee

Tällä kertaa tiluksilta poistui kisuliino Mustasukka-Mönkkönen. Sukka sai ihanan uuden kodin vajaan kymmenen kilometrin päästä, joten päästään kissaa sinne katsomaan miltei milloin vaan. Sukkaa ei näemmä muutto uuteen kotiin paljoa heilauttanut, koska otti jo parin tunnin uudessa kodissa olon jälkeen hyvin rennosti.

Kyllähän se itku tuli, kun Sukka lähti. Sukka on ihana sylikissa ja nyt on syli yhtä kissaa vähempi. Katsotaan auttaako tämä tulehtuneeseen kissatilanteeseen, jos ei, niin sitten murehditaan tulevia. 

Kerkesin koulussa käydä keskiviikon, kun influenssan päälle tuli vielä mini oksennustauti. Hyvähän se on kruunata parin viikon sairastelu, vähän niinkuin piste iin päälle... 

Tallipaikka vapaana

Elämä jatkuu. Onneksi Riia jaksoi järjestää vielä tälle aamulle "hauskan" pienen ilahdutuksen synkkään arkeen, kiitos siitä. Tuli myös ulkona nopeasti käytyä. Kevät tulee, aurinko paistaa ja tarhassa alkaa olla ankea näky. Hevoset nauttii auringosta ja näköjään jokikinen on aloittanut massiivisen karvanlähdön.

Tallissa on nyt sitten yksi karsina vapaana ja sinne etsitään uutta asukasta. Saa laittaa sanaa kiertämään, jos joku vailla rauhallista tallipaikkaa hevoselle, joka tulee toimeen laumassa. Toki oma tarhakin mahdollinen, mutta aikaisintaan kesällä. Sivun yläreunassa on lisätietoja ja yhteystiedot.

Yksi on vähemmän

Tänään lumisena maaliskuun talvipäivänä hevoslaumamme menetti yhden jäsenen, kahden kummun sijasta metsänreunalla on nyt kolme kumpua. 

Tumma ja komea nuorempi siirtyi laukkaamaan sateenkaarisillalle. 

Tapahtunutta ei vielä edes ihan ymmärretä, mutta otamme osaa suureen menetykseen ja olemme ylpeitä, että saimme osallistua tämän hevosen elämään. 

Kiitos siitä, kiitos myös omistajalle yhteisistä ajoista, hengessä mukana!

"Friends forever! Miss You! Love Usva."

Sairastupa

Koko porukka on ollut jo yli viikon aikana erilaisilla kokoonpanoilla sairaana. Meillä on ollut korkeaa kuumetta, yskää ja nuhaa, unohtamatta lihaskipuja. Eipä meillä usein sairastetakaan, mutta otetaan sitten ihan kunnolla ihmisestä mittaa... Julkaisen ensimmäisen ja viimeisen selfien kalpeasta itsestäni. Taidan olla todella sairas. 

Onneksi meillä on arkea ollut ihastuttamassa Bella. Tosin nyt on Bellan kotona putkiremontti valmis ja Bella odottaa kotiinpaluuta. Tämän sairasviikon aikana on luonnollisesti kuntosali- ja hevostelutauko, jotka jatkunee myös ensi viikon jälkitautien pelossa. Tänään kuume on ollut liki 38 astetta, katsotaan, nyt selviääkö sitä kouluviikolle ensi viikolla laisinkaan. Palauttelin aamulla koulutehtäviä deadlinen puitteissa ja voi olla sisältö kuumehouruissa mitä sattuu, mutta eihän tälle mitä voi. Toisaalta pieni "tauko" kaikenmaailman kiireeseen ja treenaukseen on paikallaan, nyt on oikeasti niin kipeä, ettei pääse sohvasta ylös.