Yksi elämääni suuresti liikuttaneista hevosista ja ehdottomasti Tuiskun elämän rakkaus on laukannut eilen niille laitumille, joilla jo Netta ja Mamma laiduntaa. Suuri suruviesti naapuritallilta sai taas kyyneleet silmiin ja muistelemaan tämän suuren sydämen omaavan hevosen matkaa. Tässäpä muutama kuva siitä Tatista, jonka minä muistan Tatin meillä asuessa ja kuinka Tatti tulla tupsahti meidän elämäämme 18.7.2008. (Kuvat eivät ole aikajärjestyksessä.)
Vauhti-Tittani 10.5.1999-6.9.2014
 |
| Tatti tulee kotiin Härkinvaaralle pitkän odotuksen jälkeen. |
 |
| Tatti on Tuiskun puolisisko, mutta Tuisku rakastuu Tattiin aivan silmittömästi. |
 |
| Uteliaan kaverukset mukana tarhansiivoustalkoissa. Oikealta Tatti, Mamma ja Tuisku. |
 |
| Leipääluukulla :) |
 |
| Tatti ja Skipi vielä yöunilla aikain aamulla. Yhdessä on ihanaa! |
 |
| Pääsiäisratsastukselle menossa 2010. |
 |
| Tatti ja Tuisku tapanin ajelulle 2008. |
 |
| Tatti talvella 2010 tai 2011. |
Voi kun pääsisin takaisin tuohon päivään, jolloin Tatti saapui Härkinvaaralle. Ja miten tuntuukaan, että siitä on pieni ikuisuus. Ja miten olisin vielä halunnut elää toisen mokoman Tatin kanssa, en millään olisi antanut Tattia vielä pois. Minun elämäni parhaimmat muistot liittyvät monella tapaa Tattiin, ja tuntuu kamalan tyhjälle ajatella arkea ilman omaa hevosta. Miten onnekas olinkaan, kun aikoinaan valittiin niin kaunis ja suurisydäminen persoona omaksemme! On niin paljon kauniita ja hyviä muistoja ja jossain sisimmässä kiitollisuus siitä, että sai elää kaikki nuo hetket. Kiitos Tatti <3
VastaaPoistaJa vielä tähän se laulu, joka on soinut päässä koko kesän (kun nyt muutenkin itken täällä työhuoneessa silmät päästäni)
:
Aurinko laskee, jo pitenee varjot
Aika on levon ja jäähyväisten
Poissa on ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa, niin korkea taivas
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet
Niin varjoisat veet.
Kiitos Heidi kauniista kuvista. Ja niistä kaikista yhteisistä hetkistä. Tuiskulle ekstra-rapsutukset ja kuiskaus korvaan, että ei Tatti unohtanut koskaan.
t. Riitta Surumieli
Voi näitä meidän hevosystäviä!
PoistaTuiskun korvaan on jo suruviesti kuiskattu, Tuisku laski päänsä....Ja niin minäkin, kun täällä taas vollotan... Tulee niin kova ikävä kaikkia viimeisten vuosien aikana joukosta poistuneita eläinotuksia...