Lammas- ja hevosjuttuja

Aamu alkoi lammastoimenpiteellä (Minniä lainatakseni). Rakennettiin kylän aitaan pikkuaita tarhan yläosaan ja hurautettiin paikalle kera koiraihmisen. "Bädi" -koira nimittäin antoi lampaille vähän kyytiä. Ensin meidän tollerot tytöt halusivat tehdä koiran kanssa lähempää tuttavuutta, Valman kanssa voi nenätellä, mutta tämä koiruspa antoi nenille takaisin. Seuraavaksi kokeiltiin koiran puskemista, mikä aiheutti myös hieman koiran taholta ei niin ystävällistä käytöstä. Lampaiden käytös ja niiden hölmistyneet ilmeet saivat välillä nauramaan ihan kunnolla. Mutta mikä tärkeintä tässä proggiksessa oli, on se, että meillä on nyt kaikki lampaat kotona!

Tuijottaminen on tehokasta! Unelma (joukon vanhin, kohta 9v) näytti juoksusession jälkeen siltä, että saa sydänkohtauksen. Loppuvaiheessa lampaat vissiin antoivat periksi ja kipsuttivat kiltisti sinne minne pitikin. Mahtavaa!!!!

Kotona jatkui työt. Pyhänä ei saisi tehdä töitä, mutta en ymmärrä mihin tämä aika nykyisin katoaa. Hevosten laidunkausi loppui tällä päivämäärällä, koska meillä on kaikki aidat niin rempallaan. Laitettiin talvitarha umpeen ja johan siellä on ollutkin vihreän rinnalla tarjolla kuivaa heinää viikon verran. Tullut "pehmeä" siirtymä kuivaheinäruokintaan. Mielestäni kaikilla pysynyt vatsat kunnossa, eikä mitään näkyviä ongelmia ruoansulatuksessa ole tullut. Kiristettiin siis talvitarhan langat ja siihen tärvääntyi monta tuntia, koska piti uusia muutamia tolppia. Hyvin ovat kestäneet (5 v) heinäseipäät tolppina, nyt oli muutama katkennut. Samaan syssyyn kerkesin vähän purkaa laitumen alkupään aitoja, sekä irroittella kentänkin lankoja. Koko kentän aita menee uusiksi, parhaimmassa tapauksessa kenttä levenee about 5 metriä, riippuen saadaanko kaivuri paikalle. Oli miten oli, aidat uusiutuu, mutta jonkun aikaa ollaan ilman.

Eniten meitä "auttoi" tämä nuori herra kuvassa tässä meidän projektissa. "Ässä" levitteli ruuveja, sotki eristimiä jne. Omistaja kielsi antamasta sille sahaa, jotta ei saa pahempaa tuhoa aikaan ;D Ässän suusta nimittäin tippui yhdessä vaiheessa valkoinen eristin, oli kannellut sitä jonkun tovin. Että kiitos vaan avusta pikku apulainen.

Loppusuoralla menossa. Otto menossa mukana.

Myös tämä kaksikko yritti työntää nenäänsä mukaan tässä touhussa.

Tuisku on siellä, missä koneetkin ovat.

Kissarintamalla Hurja on saanut olla jo näinkin lähellä Leeviä. Vielä ei samaan aikaan samasta kiposta syödä, mutta uskoisin, että tällä kaksikolla se vielä jonain päivänä luonnistuu. Leevi ulkoilee nyt sovitusti ja viettää sisällä aikaa lähinnä pyykkitelineen alla turvassa. Välillä sitten pyytää ansaittua rapsuttelua.

Ps. Kiitos Riialle Poudan ratsastuksesta.