Tuplasti tehokasta

Jospa se elämä alkaa taas hymyillä. Tänään piti "terapoida" itseään hevosterapialla hirvittävän koulupäivän jälkeen. Päivän annos musiikkiluokassa työskentelyä vielä meni, mutta taidepuolen liituili tuntui taas kammottavalle kokemukselle, enkä halua kokea sitä enää IKINÄ. Mutta olo parani huomattavasti kun pääsin hevostelemaan. 

Poudan kanssa mentiin hetkeksi kentälle ja Pouta oli todella miellyttävä, kuten aina taukojen jälkeen. Kentällä kunnon verryttelyt ja sen jälkeen pätkät pohkeenväistöä. Isolla pellolla otettiin pari pätkää laukkaa ja loppuravit. Loppukäynnit suopeltojen kautta tallille tai oikeastaan kentälle. Kentällä tehtiin leipävenyttelyt, kun Tallimies heilui kameransa kanssa. Ja näin se käy meillä joka kerta liikutuksen jälkeen, joka hevosen kanssa:

Ensin selästä käsin ja tietenkin molemmille puolille... 

Sitten maasta käsin...

Lopuksi grande finale :) Helppoa ja nopeaa! Tallilla voi sitten vielä venyttää selkää häntää vetämällä. Ja hyöty tästä on todella suuri pitkässä juoksussa!

Tätä se on kun yrittää ottaa kääkästä kuvaa. Nopeakaan kamera ei kerkeä tarkentaa ja lopputulema on vähän sieltä tänne päin :)

Valma sai kentällä aivan kamalia leikkiriehukohtauksia ja kävi tietenkin Poudalle räksyttämässä siinä välissä. 

"Siinähän on kärryt. Siis oikeasti, ollaanko me menossa????"

Poudan jälkeen vuoroon pääsi epäuskoinen Tuisku. Tuisku oli aivan ihmeissään, että ollaanko tässä töihin lähdössä. Meno oli kyllä sen mukaistakin, kun ei meinannut poni käsissä pysyä. Saatiin Tatun kanssa pitää laidoista välillä kiinni kun spurttaili salakavalasti. Valma reippaili maastossa meidän mukana. Ihan kevyt lenkki n. 20 min käytiin vain ajamassa. Mutta Tuisku puhkui intoa vielä tallillakin. Jospa se tästä!

Aamulla todistin jotain uskomatonta tarhassa. Pouta antoi siis viimein periksi, se "puuma", kuten joku nimeltä mainitsematon vihjaili. Pitkä oli väsytys, semmoiset puoli vuotta. Päivän mittaan on rapsuteltu toisiaan ja vähän vinguttu ja kiehnätty. Uskomatonta! Kuvassa "Hän" haistelee takapuolta (mies!)

******

Tässä vielä muutama exrtakuva viimepäivistä ja tältä illalta.

Osaa ne naisetkin yhden laiturin korjata :) Pientä hiomista vaille valmis.

Mökin "rojuista" löytyi Suvi. Osa meloi vedessä...

...ja osa hieman kuivemmalla maalla.

Poikatrio kuivaharjoittelee.

Haaste

Mulle napsahti haaste, kiitos Marra.

Haasteen säännöt:
1. Linkitä henkilö, joka haastoi sinut. (ks. linkki ylempänä).
2. Kirjoita säännöt blogiisi ja vastaa alla oleviin kysymyksiin.
3. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
4. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogiinsa.
5. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

KYSYMYKSET:

1. Mitä aiot tehdä isona? (Tämä ei sitten ole ikäkysymys!)
Haluaisin tehdä töitä kotoa käsin ja olla lasten kanssa kotosalla. Jos se ei ole mahdollista, niin työskennellä opiskeluiden päätyttyä tavalla tai toisella lastensuojelun tai perhetyön parissa.

2. Jatka lausetta: Jos olisin rohkeampi, niin....
alottaisin kilparatsastuksen.

3. Mitkä asiat saavat sinut kyyneliin?
Omat lapset ihan vaikka arkitilanteissa kun näen, että he ovat onnellisia. Syntymät, esimerkiksi kun karitsoita syntyy, niin itken ilosta ihan joka kerta! Syntymän ihme on jotakin ainutlaatuista, olipa kyseessä sitten omat tai muiden lapset tai eläinlapset. Mutta nämä em. ovat ilon kyyneleitä. Surun kyyneleet ovat sitten asia erikseen.

4. Jos sinulla olisi mahdollisuus, niin mitä harrastusta haluaisit kokeilla?
Jos aikaa olisi paljon enemmän, niin haluaisin paneutua koiran treenauksen oikein syvällisesti. Nyt vaan harrastellaan Valman kanssa, kun aika ei riitä enempään.

5. Ottaisitko jonkin kauneusleikkauksen vanhempana? Onko mielipiteesi tästä muuttunut iän myötä?
Mielipiteeni on ollut aina sama eli en. Ellei kyseessä ole sairaudesta johtuva operaatio, esim. rintasyöpä ja rinnan "uudelleen rakentaminen". Jokainen ihminen on kaunis omalla tavallaan, juuri sellaisena kuin Luoja on luonut.

6. Mikä laulu on viime aikoin soinut päässäsi? Entä onko jokin biisi ollut joskus oikein riesana ja korvaamaton?
Joskus soi joku kamala jollotus päässä, mutta tähän hätään ei tule juuri mitään mieleen. Musiikki ei ole minulle erityisen tärkeää, joten en edes koe mitään biisiä korvaamattona.

7. Mitä tietotekniikkaa ostaisit heti, jos olisi mahdollisuus / varaa?
En yhtään mitään! Päinvastoin! Jos tässä maailmassa voisi pärjätä ilman mitään tietoteknisiä vempaimia, hävittäisin kaiken, puhelinta myöten. Haluan olla vanhanaikainen ja joskus joku on saattanut siitä mainitakin.

8. Opiskeluhaaveita, mitä?
Nykyinen opinahjo. Koen opiskelevani kutsumusammattiin sosiaalialalle.

9. Mikä on kaikkein tärkein arvosi ja miksi?
Kunnioittaminen ja rakkaus. Ihmisten aito kunnioittaminen on sitä, kuinka ajattelemme ja puhumme toisista ihmisistä. Se on tärkeää. Toinen on rakkaus. Ilman rakkautta ei ole mitään.

10. Riitätkö itsellesi?
Välillä riitän, yleensä en.

11. Minkälainen käsillä tekeminen on sinulle mieluisinta?
Hevosten hierominen on mahtavaa, mutta myös kankaan kutominen, huovutus ja neulominen.

Haastan mukaan:
Iidan, Marian, Riian, Saaran ja Minnin, olkaapa hyvä! =)

Ratsastusta! Ja kuvia!

Minä ulkoistin tänään itseni ja kävin ratsastamassa. Niin uskomattomalta kun se kuulostaakin.

Pouta lähti erittäin innokkaasti tarhasta mukaan ja meno oli myös sen mukaista. Kierrettiin vain iso soramonttu ja lähinnä käveltiin. Nyt on kaikki tiet sulana! Jee! Joten Tallimies saa rahdata ylisiltä kärryvehkeet esiin ja päästään Tuiskun kanssa ajopuuhiin!!! 

Pouta oli tallilla jopa vähän hikinen ja tehtiin sitten kunnon venyttelyt. Poutahan sai viime viikolla näyttökoetta edeltävänä iltana teholihashuollon, joten pieni "lomailu" osui ihan hyvään saumaan. En jaksanut laittaa enää loimea päälle, laiska minä, vaan harjasin ponin ja laskin takaisin tarhaan. Sieltähän se prinsessa etsi mutaisimman paikan ja laittoi sinne pitkäkseen. Voihan Pouta. Usvalla oli tietenkin varaäitiä aivan kamala ikävä ja kirmasi kiitolaukalla portille poikaystävä kannoilla. Pouta ei edelleenkää ole hyväksynyt tätä tytärpuolensa poikaystävää vaikka tämä tarjokas kyllä tekee kaikkensa ja vähän enemmänkin anoppipuolen eteen.

*************

Muutoin täällä asiat rullaa. Pihalla lapset ajelee lähinnä pyörillä. Otto raukka ei yllä vielä polkimille eikä ymmärrä pyöräilystä muuta kun että hänkin haluaa ja se on kivaa.

Tatu ajelee jo "isolla" pyörällä täyttä häkää eikä muuta oikein malta tehdäkään.

 Joku ihanainen kananen oli pruutannut aivan törkeän pienen minimunan keskelle kanalan lattiaa. Voihan ihme sentäs =)

Tänään se on todistettu, että myös Valma on omituinen näistä meidän erikoislaatuisista eläimistä. En ymmärrä miten meille kaikki oudot yksilöt oikein tuleekaan. Valma tykkää nukkua missäpä muualla kuin auringossa. Koko kääkkä oli eilen aivan tulikuuma kun aurinko sopivasti porotti. Tänään myös minä ihme kyllä erehdyin saunomaan, niin Valma seurasi mukana. Oltiin koko perhe saunassa ja kääkkä istui meidän välissä ylimmällä lauteella. Mietin, että aika outoa, mutta taidetaan muutenkin olla vähän outoja. Vettä heitettiin kiukaalle ja Valma hakeutui vaan lähemmä kiuasta... Että semmonen kääkkä se Valma sitten on. Ja muutenkin nämä aamujen "prinsessaherätykset" syövät hieman uskottavuutta, vaikka muuten on vähän turhankin nenäkäs pikkukoira.

Sukka on nyt sitten tainnut jäädä meille pysyvästi. Hurjasta ja Sukasta on tullut parhaat kaverit ja pihalla mennään letkassa niin että tanner tömisee. Aivan ihania! Päivässä otetaan monet painimatsit ja välillä Harmikin osallistuu. Vielä Sukka ei ole ystävystynyt Valman kanssa kuten muut kissat (paitsi tietenkään Leevi, joka ei voi sietää röyhkeää Valmaa) ja katselee kauhulla näiden edesottamuksia. Valma ei ole rakastajana aivan sieltä hellimmästä päästä...

Ja päivän kuva. Otto oli vähän käynyt maistelemassa juustoa iltapalapöydässä. Oli näemmä maistunut.

Pääsiäinen

Pääsiäinen meni aikalailla koulujuttuja tehdessä. Ajattelin, että kerkeän nyt pääsiäisen aikaan ratsaille, mutta enpä sitten kerennytkään kun oli yksi todella iso ja painajaismainen koulujuttu tehtävä. Se on nyt käsistä ja ollaan puurrettu mökillä + tänään kotona autotallin siivouksen merkeissä. Vielä on kasa tehtäviä, mutta hieman paniikki laski kun niitä kerkeää tehdä nyt vähän rauhallisempaan tahtiin. Täytynee yrittää sitä ratsastamista lähipäivinä. 

Mökillä on vesiraja siirtynyt metritolkulla ja päästiin laiturin korjauspuuhiin, kun laiturikin keikkuu sulalla maalla. Höskä purettiin päällisin puolin, mutta runko olikin hyvässä kunnossa. Se kiinnitettiin ja korjattiin kuntoon ja nyt pitäisi käydä ostamassa kestopuuta pintamateraaliksi. Ja kiitokset naapurin Tuirelle vesi-infosta =) Alla vielä video reilun parin viikon takaa kun Valma antoi vähän lampaksille kyytiä eli toisin sanoen yritti saada ne leikkimään. Osa siellä jo vähän innostuikin =)

Kotona jälleen!

Eilen koitti "tuomion päivä". Reissu Muhokseen hevoshieronnan näyttökokeeseen. Jos olen johonkin elämäni aikana päntännyt, niin tähän. Onneksi en osaa pahemmin jännittää, vaan olin tyytynyt ajatukseen, että ajelen sinne uudemman kerran uusimaan kokeen. Mutta hups vaan, läpi se taisikin mennä! =) Mistä lie pulppusi anatomia termistö kun sitä kysyttiin, mutta muutama lipsahdus toki sattui, mutta suhteellisen sujuvasti tuli luut ja lihakset mielenkätköistä ulos. Nyt on niin tyhjentynyt olo, etten tiedä mihin tarttua seuraavaksi. Muutama erittäin pahasti kesken oleva koulutehtävä odottaa palautusta erittäin lähipäivinä ja se nostattaa verenpainetta vielä seuraavan viikon ajan.

Mutta itse hevoshieronta asiaan teen muutaman puuttuvan teoriatehtävän ja sen jälkeen tulla tupsahtaa todistus. Mahtavaa! Henkisenä tukena reissulla oli mukana Tallimies ja Valma. Aamulla lähdettiin puoli yhdeksän ja kotona oltiin kello 23. Kilometrejä mittariin tuli 803. Mokka lähti maanantaina kotiin ja Valma totuttelee elämään nyt talon ainoana koiruksena, niin otettiin mukaan, ettei tarvitse ihan pitkää päivää yksin olla. Kokeen aikana (2h) olivat käyneet Tallimies ja Valma lenkkeilemässä melkein 8 kilometriä. Että hyvin jaksaa nuo pikkukääkät kyllä mennä viipottaa. Valma onkin sellainen sporttiversio, kuten eläinlääkärikin totesi. Eli nyt sitten paneutumista muutama päivä koulujuttuihin ja sen jälkeen taas kaikki normalisoituu kohdalleen. Ja alkaa ratsastelut ihan urakalla (toivottavasti).

Jostakin Vuokatin ja Valtimon välillä. 

Kouluviikko ja kotona sairastupa

Kaikki pojat kuumeessa ja Ossi piti jonkun ihmeellisen minioksennustaudin ja Tatu näköjään samanlaisen. Otolla taas melkein 39 astetta kuumetta ja kova yskä. No ei meillä onneksi ole paljoa sairasteltu, mutta nyt sattui vaan huonoon saumaan. Kuten yläkuvasta näkyy, niin ei mennyt "äidilläkään" maanantaiaamu kovin normaaleissa merkeissä. On kouluviikko, mutta Tallimiehen oli pakko mennä tänään töihin ja jäin koulusta pois hoitamaan näitä räkänokkia. Eilen meillä on koulussa aamulla erään kurssin tehtävänä kokeilla miltä tuntuu erilaiset vammat. Liikuimme kaupungilla kolmen hengen porukassa ja itse olin porukan liikuntavammainen ja istuin pyörätuolissa. On aika erilainen näkövinkkeli katsella maailmaa koko ajan istuma-asennosta. Kävimme kahvilla, kaupassa ostoksilla ja kuljimme pitkin keskustaa. Itse sain ihan normaalia palvelua, yksi vastaantuleva mies vaan katsoi säälivästi. Mutta voin sanoa, että oli erittäin avartava kokemus tämä. Muut ryhmän jäsenet olivat heikkonäköinen ja mykkä.

Illalla tepsasteltiin koirusten kanssa iltalenkillä. Mokka kaiveli innoissaan vähän jäistä hankea ja Valma sai siitä aivan kamalan kohtauksen. Yhdessä vaiheessa metsälenkkiä huomasin ohimennen, että Mokkahan kantaa suussaan metsänpupusen koko etukäpälistöä (huom, kuolleen sellaisen...). Kaikkea ne kerkeääkin. Valma on nyt ollut Peetun poistuttua laumasta huomattavasti säyseämpi Mokalle ja tytöt jopa leikkivät päivän aikana useampi kertoja. Kouluviikon jälkeen Mokka lähtee kotilomalle joksikin aikaa ja seuraillaan miten se Valma reagoi sitten elämään perheen ainoana koirana. Mutta jos tilanne menee siltä osin huonoksi, niin eiköhän Mokka saada taas lainaan.

Tänä aamuna Hurja ja Valma ottivat matsia. Ihan parhaita paloja en saanut kuvattua, mutta ohessa jotain tyylinäytettä. Ja näyttää myös siltä, että Valman juoksut ovat alkaneet! Oli nukkunut näemmä meidän valkoisessa sänkypeitossa, jossa oli aamulla törkeän iso veriläikkä. Tätä kirjoittaessa Valma on repinyt juoksusuojan riekaileksi, joten makuuhuoneeseen tulee nyt tuolle otukselle porttikielto ja valkoiselle sohvalle.

Elämä jatkuu...

...meillä on aivan liian hiljaista. Ei hauku koirat (juuurikaan) ja irtokarvoja ei loju missään. Perässä ei kulje yksi parhaista ystävistä rasittavuuteen asti. Olimme Tallimiehen kanssa pikaisesti Tampereella käymässä ja kun eilen saavuttiin kotiin, niin vastaanotto oli entiseen verrattuna lähes laimea. Mokka heilutteli häntää ja Valmaa ei kiinnostanut meidän tulo ollenkaan, vaan piti käydä se kaivelemassa peittojen alta nukkumasta. Sitten vähän heilutteli häntää ja paineli takaisin peiton lämpöön. Eilen illalla Tallimies käynnisti SodaStreamin, eikä kukaan ruvennut konsertoimaan, vaikka melkein kerkesin itse pompata sohvasta metrin hiljentääkseni koiruksen... On vaan niin tyhjää. Ja niin kovin hiljaista. 

Peetu jätti viimeisenä aamuna lenkillä pallon metsään.
Käytiin se etsimässä tyttöjen kanssa ja tuotiin kotiin.
Peetun rakkaimmat lelut olivat yleensä kaikki rikkinäiset.
Peetu on minun elämäni koirista ollut ehdottomasti kaikkein leikkisin.

Lenkillä tytöt ovat olleet vähän ihmeissään, kuten muutenkin. Valma ja Mokka olivat Peetun kanssa aivan loppuun saakka ja tietävät kyllä, että ei se Peetu enää tule. Mutta pihalla ja kotona on vielä Peetun tuoksu, joten vähän on tytöt sekaisin tästä muuttuneesta tilanteesta.

****

Mokka ottaa kyllä kaiken irti viimeisistä lumenrippeistä. Joka päivä ja vielä monta kertaa pitää ottaa kunnon lumikylpyjä ja sekös teke hyvää! Ohessapa vähän Mokan tyylinäytettä.

****
Päivän tärkein ja odotetuin tapahtuma oli Usvan lastausharjoittelu. Olen siitä varsin ehdoton, että jos kyytiin ollaan menossa, niin sinne myös mennään. Sen verran ajattelin olevani tänään myötämielinen, että kun on kyse varsasta, niin tänään ei tarvitse mennä kyytiin vaan tutustutaan nyt moiseen kapistukseen kuin traileriin. Ajattelin kuitenkin asian helpottamiseksi laittaa sinne kyytiin houkutushevosen ja Tuiskuhan se mennä jölkötteli kyytiin. Luuli, että ollaan oikeasti lähdössä jonnekin ja oli ihan ihmeissään kun riittikin vaan sisällä seisoskelu.

Tuisku kyytiin ja Usva kehiin. Usva oli erittäin kiinnostunut Tuiskusta, itse traileri ei kiinnostanut pätkääkään. Käveli suoraan lastauslaiturille ja säpsähti vähän kun se keikahti. Usva käveli suoraan haistelemaan Tuiskun takapuolta ja ajattelin, että no eipä tässä mitä, varsan kuvatus seisoo jo lastauslaiturille eli periaatteessa tälle päivälle hyvä saavutus. Hyvä että kerkesin itse kyytiin, kun Usva käveli seisomaan Tuiskun viereen.

Niinpä meillä olikin yllättäen varsaneito kyydissä joka kiinnostui tässä vaiheessa enemmän itse kuljetusvälineestä. Sai päänsäkin puomin alle, mutta ei se säikäyttänyt vaikka niska osui siihen. Tuisku hoiti oman osuutensa kiitettävästi nuolemassa Usvan kaulan. No mutta kun mies on, niin näköjään keksii tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivan keinon rauhoitella kauniita tyttöjä.

Usva sai leipäpalan ja Tuisku piti kyllä huolen, että hänetkin palkitaan tästä uroteosta. Peruuteltiin Usvan kanssa 3-4 kertaa ulos trailesta ja takaisin sisään. Neito lompsi täysin löysällä narulla sisään ja ulos. Ihan sama olikin ensikertalaisen tuuria, mutta tämähän meni yli odotusten, koska olin varannut tälle hetkellä koko iltapäivän ja loppujen lopuksi koko sessio kesti 10 minuuttia. Lähipäivinä kokeillaan uudestaan, että miten se sujuu. Mutta mielestäni aika hieno juttu ensimmäiseksi kerraksi. Vähän piristi tätä muuten niin melankolista mielentilaa. Hyvä Usva!

Bluemaster's Easy Lover 20.4.2007-3.4.2014

"Älkään turhaan itkekö.

Sain elää rikkaan elämän ja nyt on minun aikani päästä lentoon.

Saada takaisin nuoruuteni elinvoimat,

olla vapaa liitämään linnun lailla.

Ja muistakaa,

että en ole kokonaan poissa.

Vaikka ette minua enää näe, 

kuljen silti mukananne.

Jään asumaan sydämiinne.

Minä katselen teitä pilvistä,

seuraan joka askeltanne.

Minä vartioin untanne.

Kun olette surullisia tai yksinäisiä, 

minä olen luonanne.

Eikö eromme ole ikuinen,

vielä tulee päivä jolloin taas tapaamme."

Lenkillä ihan yhdellä porukalla

Tallimies kotiutui aamulla ja meni suoraan nukkumaan. Kun heräsi ennen puoltapäivää uniltaan, niin lähdettiin metsään hortoilemaan koirien kanssa. Yli kolme kilometriä kuitenkin hortoiltiin. Koirarintamalla on tapahtunut viime päivinä ja muutoksia tulee tapahtumaan. Tänään lenkkeiltiin kaikki sulassa sovussa, myös Valma ja nautittiin ulkoilusta kaikki. Koirat olivat onnellisia ja juoksivat kaikki sydämensä kyllyydestä.

Valma rupesi leikkimään sisällä Mokan kanssa. Välillä koirat painivat kolmistaan, välillä yksi oli kolmantena pyöränä ja parit vaihtui lennosta :) Tässä Peetu ja Mokka pureskeluleikin tauolla.

Kenttä on ollut nyt jäässä pakkasten takia, eikä ole ilta-aikaankaan ollut sula. Maastossa on polut tallaantuneet talven käynneistä ihan jäähän, joten sinnekään ei ole asiaa. Intoni alkaa nyt latistua hurjaa vauhtia, mutta toivotaan, että päästään Poudan kanssa kentälle pian. Vallu ja Tuisku ovat olleet ahkerasti tallilla lihasten opettelun tiimoilta ja hevoset ovat saaneet tarhassa harjausta. Vallulta ja Tuiskulta irtoaa karvaa aivan järkyttävän paljon edelleen. Tytöt ovat huomattavasti maltillisempia. Kivempi on harjata ulkona kun pölistellä talliin sisätiloissa irtokarvoja.