Tapaus Peetu

Kiirettä pitää opiskeluiden kanssa. Maaginen 7.4 kolkuttelee ovelle, silloin on lähes kaiken palautuspäivä. Siirsin jo hevoshieronnan näyttökoetta, koska olen ollut niin kiinni kouluasioissa, etten ole kovin paljon kerennyt perehtyä hevosasioihin omista hevosista puhumattakaan...

Mutta nyt meillä on päänvaivaa tuottava Peetu talossa. Jonka tilannetta on jo pidempi aika pähkäilty.

Peetu on pienestä pitäen ollut vaikka missä mukana eikä ole pelännyt yhtään mitään. Aivan huippukoira! Peetu ei pentuna karannut ikinä ja se oli jotain aivan uskomatonta, koska Vanttu oli silloin aivan mieletön huithapeli. Mutta nyt on tilanne toinen. Peetu on reilun parin viime vuoden aikana muuttunut aivan erilaiseksi. Kaikki omituiset äänet (ainakin hänen mielestään) saa koko koiruksen vähintäänkin sekaisin. Kuinkahan monta kertaa on haettu ja tuotu koiraa kotiin kyliltä, kun jokin ääni tai luonnonilmiö on aiheuttanut paniikkikohtauksen. 

Tällä hetkellä ollaan itse lähes loppu näiden "ääniongelmien" kanssa. Reilun kahden vuoden aikana on kokeiltu koulutuksellisesti niin hyvässä kuin pahassa tehdä tälle jotain, on kokeiltu erilaisia homeopaattisia ja luonnon tuotteita, mutta mikään ei tehoa. Ensin ajattelin, että kaikki liittyy vain eroahdistukseen Vantun kuoleman jälkeen, mutta enemmän ongelmaa tuottaa ihan arkielämä. Esimerkiksi sana "heippa" aiheuttaa aivan mielettömän kohtauksen. Viime perjantaina lapset leikki sisällä koiraleikkiä jossa sanottiin aina heippa, niin Peetu meni aivan sekaisin. Se luuli, että joku on lähdössä jonnekin ja juoksi aivan vauhkona pitkin huushollia.

Pihalla ei voi huutaa kenellekään mitään pihan toiselta laidalta toiselle tai huhuilla Valmaa tai jutella lampaille tai hevosille, kun Peetu aloittaa haukkumisen. Sisällä hysteriaa aiheuttaa imuri (jota ei pelännyt nuorempana ollenkaan, päinvastoin), "vissykone" on vihon viimeinen laite ja parhaimpana ehkä illalla (siis todellakin illalla) oma hampaiden pesu. Nämä voi tuntua aivan mielettömän typeriltä asioilta ulkopuolisesta, mutta tämä alkaa haitata arkielämää aivan ylettömissä määrin. Mitään ääniä ei saisi kuulua mistään, koska Peetu räjähtää aivan totaalisesti. Aamulla kun Ossi lähtee kouluun tai Tallimies töihin, Peetu juoksee ympäri taloa aivan sekopäisenä ja ulisee ja haukkuu, vaikka minä jään kotiin. Olipa lähtijä kuka tahansa meidän perheenjäsenistä, niin sama kohtaus toistuu joka päivä ja yleensä vielä useamman kerran.

Mutta toinen ääripää Peetusta on tottelevainen, uskollisin koira maan päällä. Peetu on aina valmis lähtemään mukaan lenkille ja haluaa olla lähellä ja lohduttaa ihmistä. Peetu tietää milloin ihminen tarvitsee lohdutusta ja läheisyyttä. Peetu on ollut monelle toiselle koiralle opettamassa miten toisiin koiriin tutustutaan ja ottaa aina koiravieraat hienosti vastaan. Peetu on toiminut eläinhieronnassa loistavana koekaniinina opiskelijoille ja kulkenut mukana Oulussa asti omana koirahieronnan opettelukoirana. Peetu on käyttäytynyt aina hienosti yleisillä paikoilla ja Peetua on voinut ylpeänä esitellä kaikkille tuttaville ja tuntemattomille.

Nyt olemme suuren päätöksen äärellä. Tällä hetkellä valitettavasti se negatiivinen ääripää on ottanut liiaksi vallan, eikä meillä kestä enää yksinkertaisesti hermot ja tuskin Peetullakaan on hyvä olla. Yhtenä päivänä sattui tilanne, että Peetu oli jo käynyt illalla iltapissillä ulkona. Peetu tuli sisälle ja päästin Valman ulos. Peetu meni siitä aivan sekaisin, kun jäi sisälle. Se huusi ja säpsyi ja lopputulemaksi otin Peetun kainaloon kun Peetu vain tärisi. Tuntuu, että nyt olemme sellaisen asian äärellä, että on aivan sama huudetaanko sille pää punaisena, että suu kiinni vai ollaanko ihan hiljaa, kun kummallakaan sillä ei ole mitään vaikutusta Peetun käytökseen. Peetu ei ole vihainen eikä agressiivinen millään tavoin, sitä ei tarvitse pelätä, että se käy ihmiseen kiinni, ongelma ei nyt ole siis sen kaltainen ollekaan.

Jäämme nyt miettimään...