Tapaus Tuisku

Aamulla kun menin talliin niin Tuisku ontui paisejalkaa... Niinpä otin kengän irti ja laitoin ponin ulos. Paisekavio ei ollut sen lämpimämpi kuin toinenkaan, joten epäilin, että johtuu taas kengästä ja jostain naulasta. Aika nopeasti rupesi kävelemään taas paremmin. Kengittäjä kävi kuitenkin äsken ja avasi varovasti pohjaa, mutta ei sieltä mitään tullut. Kavio on nyt enää lämmin ulkosyrjältä ruunun rajasta ja vuohisesta. Lopputulema nyt saattaisi olla sitten nyrjähtänyt jalka... Se olisi maailman ihanin uutinen. Kavio on nyt viikonlopun yli kengätön ja alkuviikosta laitetaan kenkä takaisin paikalleen, jos ei enää onnu. Ainakin äsken Tuisku ajoi raviaskelin tarhassa Siriusta takaa, joten ei tuo voi kamalan kipeä olla...

Tallimies osti eilen yllätyksen, vaikka valitsinkin sen itse 11 vuotta odoteltuani. Jotain ihanaa siis välillä tapahtuu. Kuvan laitan tänne myöhemmin. Diamonds are forever... (vai miten se nyt olikaan...) :D:D:D:D

Tapaus Peetu

Kiirettä pitää opiskeluiden kanssa. Maaginen 7.4 kolkuttelee ovelle, silloin on lähes kaiken palautuspäivä. Siirsin jo hevoshieronnan näyttökoetta, koska olen ollut niin kiinni kouluasioissa, etten ole kovin paljon kerennyt perehtyä hevosasioihin omista hevosista puhumattakaan...

Mutta nyt meillä on päänvaivaa tuottava Peetu talossa. Jonka tilannetta on jo pidempi aika pähkäilty.

Peetu on pienestä pitäen ollut vaikka missä mukana eikä ole pelännyt yhtään mitään. Aivan huippukoira! Peetu ei pentuna karannut ikinä ja se oli jotain aivan uskomatonta, koska Vanttu oli silloin aivan mieletön huithapeli. Mutta nyt on tilanne toinen. Peetu on reilun parin viime vuoden aikana muuttunut aivan erilaiseksi. Kaikki omituiset äänet (ainakin hänen mielestään) saa koko koiruksen vähintäänkin sekaisin. Kuinkahan monta kertaa on haettu ja tuotu koiraa kotiin kyliltä, kun jokin ääni tai luonnonilmiö on aiheuttanut paniikkikohtauksen. 

Tällä hetkellä ollaan itse lähes loppu näiden "ääniongelmien" kanssa. Reilun kahden vuoden aikana on kokeiltu koulutuksellisesti niin hyvässä kuin pahassa tehdä tälle jotain, on kokeiltu erilaisia homeopaattisia ja luonnon tuotteita, mutta mikään ei tehoa. Ensin ajattelin, että kaikki liittyy vain eroahdistukseen Vantun kuoleman jälkeen, mutta enemmän ongelmaa tuottaa ihan arkielämä. Esimerkiksi sana "heippa" aiheuttaa aivan mielettömän kohtauksen. Viime perjantaina lapset leikki sisällä koiraleikkiä jossa sanottiin aina heippa, niin Peetu meni aivan sekaisin. Se luuli, että joku on lähdössä jonnekin ja juoksi aivan vauhkona pitkin huushollia.

Pihalla ei voi huutaa kenellekään mitään pihan toiselta laidalta toiselle tai huhuilla Valmaa tai jutella lampaille tai hevosille, kun Peetu aloittaa haukkumisen. Sisällä hysteriaa aiheuttaa imuri (jota ei pelännyt nuorempana ollenkaan, päinvastoin), "vissykone" on vihon viimeinen laite ja parhaimpana ehkä illalla (siis todellakin illalla) oma hampaiden pesu. Nämä voi tuntua aivan mielettömän typeriltä asioilta ulkopuolisesta, mutta tämä alkaa haitata arkielämää aivan ylettömissä määrin. Mitään ääniä ei saisi kuulua mistään, koska Peetu räjähtää aivan totaalisesti. Aamulla kun Ossi lähtee kouluun tai Tallimies töihin, Peetu juoksee ympäri taloa aivan sekopäisenä ja ulisee ja haukkuu, vaikka minä jään kotiin. Olipa lähtijä kuka tahansa meidän perheenjäsenistä, niin sama kohtaus toistuu joka päivä ja yleensä vielä useamman kerran.

Mutta toinen ääripää Peetusta on tottelevainen, uskollisin koira maan päällä. Peetu on aina valmis lähtemään mukaan lenkille ja haluaa olla lähellä ja lohduttaa ihmistä. Peetu tietää milloin ihminen tarvitsee lohdutusta ja läheisyyttä. Peetu on ollut monelle toiselle koiralle opettamassa miten toisiin koiriin tutustutaan ja ottaa aina koiravieraat hienosti vastaan. Peetu on toiminut eläinhieronnassa loistavana koekaniinina opiskelijoille ja kulkenut mukana Oulussa asti omana koirahieronnan opettelukoirana. Peetu on käyttäytynyt aina hienosti yleisillä paikoilla ja Peetua on voinut ylpeänä esitellä kaikkille tuttaville ja tuntemattomille.

Nyt olemme suuren päätöksen äärellä. Tällä hetkellä valitettavasti se negatiivinen ääripää on ottanut liiaksi vallan, eikä meillä kestä enää yksinkertaisesti hermot ja tuskin Peetullakaan on hyvä olla. Yhtenä päivänä sattui tilanne, että Peetu oli jo käynyt illalla iltapissillä ulkona. Peetu tuli sisälle ja päästin Valman ulos. Peetu meni siitä aivan sekaisin, kun jäi sisälle. Se huusi ja säpsyi ja lopputulemaksi otin Peetun kainaloon kun Peetu vain tärisi. Tuntuu, että nyt olemme sellaisen asian äärellä, että on aivan sama huudetaanko sille pää punaisena, että suu kiinni vai ollaanko ihan hiljaa, kun kummallakaan sillä ei ole mitään vaikutusta Peetun käytökseen. Peetu ei ole vihainen eikä agressiivinen millään tavoin, sitä ei tarvitse pelätä, että se käy ihmiseen kiinni, ongelma ei nyt ole siis sen kaltainen ollekaan.

Jäämme nyt miettimään...

Pouta maastoilee!

Kiitos ensinnäkin Riialle Poudan liikuttamisesta. Itse olin Ossin ja Tatun kanssa lauantain Kasurilassa Avalanche 2014 tapahtumassa ja kotiuduttiin vasta ennen yhdeksää illalla ja sunnuntai meni reissusta toipuessa :)

Pouta oli käyttäytynyt molempien päivien maastoretkillä erittäin fiksun hevosen tavoin, joten päättelin, että ehkä sen sisällä asuu kuin asuukin viisas pieni poniotus. Hyvä Pouta :)

Kuka varastaa ajan??

Miten tämä aika näin nyt vaan hujahtaa?? Viime viikko oli kamalaa haipakkaa ja Tallimiehen ollessa viikonloppu Tampereella jäi hevostelut luonnollisesti hevostelematta. Tämä viikko on kouluviikko ja aivan sekava. Kunhan vaan taas tämän viikon hengissä selviää. Jos jostain kumman syystä jossain välissä kerkeäisi Poudalla ratsastamaan, niin ihme on. Eli se on parin viikon loma Poudalla taas vaihteeksi...

Lihashuoltoa neidolle

Nimittäin Poudalle. Keksin ihan itse ja ihan extempore, että nythän sopivat päivät pitää Poudan hieronnasta vapaata, kun itse mennään savon puolelle katselemaan vähän hitaampaa elämän menoa :) Pouta sai aivan superhuolellisen perushieronnan, sen jälkeen mobilisoitiin kaikki nivelet ja sitten vielä kraniosakraali-käsittely. Loppuhuipennuksena oli sitten erityisen hartaudella tehdyt loppuvenyttelyt. Ja koko tämän toimituksen ajan neito hysteerikko (jostain ei ollut tänään tietoakaan) seisoi kiltisti irti paikallaan. Hieno tyttö tänään.

Positiivisin "löydös" oli oikean takajalan kavio- ja ruununivelet. Ne ovat "lonksuneet" tähän asti mobilisoitaessa ihan joka kerta, niin nyt ne oli mukavan jämäkät. Mahtavaa! Hän siis on ruvennut käyttämään laiskurijalkaa paremmin ja uskoisin, että aiemmista mobilisoinneista on ollut siis aivan mittava hyöty. Suht hyvässä kunnossa tyttö oli, jaloissa pienen pienet nesteet ja ne selittynee eilisellä hankitreenivouhkauksella. Edellisen kerran on tainnut olla nesteiset jalat kolme vuotta sitten toukokuussa kun Pouta muutti meille asumaan. Hieman kaulan ja takajalkojen lihakset kireät, mutta sopivasti. Myös takajalkojen lähentäjät olivat hieman kireähköt. Venyttelyissä oli aivan erilainen hevonen kuin hierontaa aloittaessa. Hyvä me!

Huomenna suunnataan Tallimiehen kanssa parin päivän irtiottolomalle. Tallimies oli järjestänyt yllätyksen ja tulee ihan tarpeeseen. Mummo-parka kaitsee meidän villiä trioa sillä aikaa ja stuntit karauttaa tallin puolelle hoitelemaan hirnuvat otukset sisään ja ulos. Koirat on jaeltu Ylämyllylle ja Hammaslahteen ja voin sanoa, että on kyllä mökki rauhallinen ja hiljainen, kun mölyapinat ovat poissa :):) Tähän saattaisi vaikka tottua...

Yllätyksiä kerrassaan

Kaunis kiitos vielä kaikille ihanille ihmisille eilisestä, jotka olitte järjestäneet juomineen, syömisineen, peleineen, kuljetusosuutta unohtamatta unohtumattomat synttärikemut. Tallimies yritti kyllä kovasti eksyttää matkalla, mutta onneksi oli tutut reitit, niin nehän osaa vaikka silmät kiinni, kirjaimellisesti! Siis kiitos, kiitos, kiitos :D

Tänään sitä vastoin yritettiin harrastaa hiihtoratsastusta, kun eilinen meni hevostelun osalta sivusuun sattuneesta syystä :) Ossi valitteli tallin pihassa, että suksien pohjat täynnä lunta, että ei luista. Lohduttelin, että kyllä se rupeaa luistamaan kun liikkeelle päästään. Kentän nurkalla Ossi kaatui ensimmäisen kerran, eikä tietenkään kypärää! Pari metriä eteenpäin, niin kaatui uudelleen. Siinä vaiheessa Pouta sai pystyyn hyppimiskohtauksen, kun ohjat laahasi perässä. Ensimmäistä kertaa Pouta lähti kirjaimellisesti viemään. Niinpä mentiin aikamoisella etutakahyppelylaukalla pellolla ja siellä sitten sain ohjattua ratsun meidän hiihtoratsastusuralla, mutta en kylläkään pysähtymään. Sain vauhdissa kerättyä ohjia vähän kasaan ja sain lukot auki. Ohjat jäi lenkin kauimmaiseen nurkkaan, tietenkin.

Koska itse hiihtoratsastus ei onnistunut, niin jatkettiin ihan tavan ratsastusta. Vuorokiekoin ravia ja laukkaa. Pohja oli tosi raskas mennä. Pouta rahoittui siinä sitten ja jatkettiin loppukäynneillä. Tulin alas selästä ja kasasin pudonneet ohjat satulan eteen. Pääsin selkään, niin siitäpä Pouta taas riemastui. Hieman hysteerinen tapaus, täytyy sanoa. Ohjan pää laahasi taas maata ja vedettiin pientä laukkavolttia noin viisi kertaa ennen kuin sain taas ohjat kerättyä syliin ja neitihysteerikko rupesi jälleen kerran rauhoittumaan. Tälläinen käytös ei tulisi kysymykseenkään Tuiskun kanssa, mutta Pouta onkin aivan toista maata.

Tallille päästiin hengissä, ihme. Siellä oli sykkeet Poudalla varmaan yli sata, niistä ohjista johtuen. Riisuttiin rauhassa vehkeet ja kun otin hiihtoratsastusvaljaat kaulalta ja vein ne pesupaikan naulaan niin sai jonkun ihme sätkyn.... Että semmoinen päivä tänään. Parempia kelejä odotellessa.

Tallimies kävi Oton kanssa rakentamassa lisää reitille hyppyreitä, kun siihen tämä keli oli mitä otollisin. Otto ei jaksanut paljoa stressata!

Hurja sitä vastoin ajatteli yhtenä iltana, että pieni lämmitys voisi olla paikallaan. Ei kuitenkaan laitettu vekotinta päälle.

Pouta ratsastustunnilla

Itsenäisesti aloitettiin jo ennen open tuloa lämmittely. Mukava pikkupakkanen ja raitis ilma. Pouta tuntui aika nihkeältä, mutta oli erittäin hyvin kuulolla. Korvat heilui Poutamaiseen tapaan kuin antennit. Open saavuttua paikalle aloitettiin pituushalkaisijalla tekemään avotaivutusta. Vasen onnistui huomattavasti helpommin kuin oikea. Muutamia niksejä saatiin avotaivutusten helpottamiseksi. Muutamat askeleet onnistui hyvin ja jäi hyvä mieli. Oman asennon korjauksesta johtuen alla menee suhteellisen suora hevonen ja tänään oma olo hevosen selässä tuntui erittäin vakaalta. Olipa kivaa :)

Kentällä tehtiin vähän venytyksiä, tallilla harjailtiin ja laitettiin loimi päälle. Pouta jäi suoraan sisällä, kun kello oli melkein kahdeksan. Ensi viikon reissua varten oppitunti ope-stuntille miten hommat hoituu eli miten ruokitaan lampaat ja miten hevoset sisäytetään. Eli ei ole meillä reissun päällä huolta ;)

Tästä jatkuu harjoitukset. Huomenna todennäköisesti tiedossa hiihtoratsastusta ja tai kokeilua reen eteen... Mutta Tallimiehen salamyhkäiset säädöt saattavat sotkea huomista aikataulua, kun en tiedä mistä oikein on kyse....

Ne ihanat kissat!

Parasta kissoissa on se, että niitä ei tarvitse ulkoiluttaa, ehdottomasti. Ne ovat muutenkin ihanan itsenäisiä, eivätkä kerjää liiaksi huomiota. Mjau.

20 syytä rakastaa kissoja

Hiihtoratsastusta

Ossin kanssa jatkettiin treenausta. Kävin ensin Poudan kanssa vähän lämmittelemässä latopellolle ja takaisin. Seisoi tallin pihalla erittäin kiltisti, kun värkättiin paikoilleen hiihto-ohjat ja Ossi sinne perään. Mentiin pellolle, jossa meillä on jo hyvä rata. Ossi rakensi kaverinsa kanssa alkuviikolla sinne hyppyrin ja sitä tietenkin piti testata. Lisää pitäisi nyt hyppyreitä saada ja muutama estekin olisi kiva. Ossi on kyllä tosi taitava suksien kanssa. Aikamme siinä treenailtua kierrettiin suopeltojen kautta tallille ja jätettiin Ossi pois kyydistä.

Jatkettiin Poudan kanssa kentälle, jossa otettiin vähän ravia ympyröillä ja käynnissä ja ravissa pohkeenväistöjä. Loppukäynnit tehtiin vielä pellolla ja tallilla huomattiin, että kenkä oli tippunut. Niinpä Poudalle venytykset, harjaukset ja loimi päälle ja hevonen ulos. Itse laitoin jalkaan sukset ja lähdin koirien kanssa hiihtämään meidän menemiä reittejä läpi. Varmaan hiihdin kolme kilometriä lähes umpihangessa luistelusuksilla ja olin varma, että kuolema korjaa viimeisten nyppylöiden päällä.

Samalla puhuin puhelimeen ja pyydänkin nyt anteeksi huohottavia ääniä, joita saattoi luurin toiseen päähän välittyä. Valma ja Peetu hyytyivät ennen viimeistä hiihtorupeamaa latopellolle, mutta Mokka jaksoi juosta mukana. Mokka tuli meille viikonloppuna taas vähän vierailulle ja aivan hirvittävä ikävä oli jo kerennytkin tulla... :)

Ja kenkäähän ei siis löytynyt. Illalla kävin vielä Kansalaisopiston Kehonhuolto kurssilla, joka on nyt ollut kaksi kertaa. Siellä käydään läpi lähinnä syviä lihaksia, harjoitetaan tasapainoa ja hengitystekniikkaa. Jos ei tietäisi, niin voisi luulla olevansa CR-ratsastustunnilla. Otteita jonkin verran pilateksesta löytyy siellä. Aivan mahtavaa!

Valtakunnassa kaikki hyvin

Eilen ja tänään ovat omat hepat olleet koekaniineina. Vain Vallu on vielä jäljellä, mutta hänenkin vuoronsa kyllä koittaa. Olen kertaillut aika tavalla lihaksia ja neurovaskulaaripisteitä. Eilen Pouta ja Usva saivat NV-pisteiden käsittelyt ja Pouta sai myös lymfahieronnan. Tänään Tuiskun NV-pisteet käytiin läpi + Tuisku oli lihasten kaivelun kohteena. Tiedän kyllä missä mikäkin lihas on jne... Mutta niiden ulkoa muistaminen latinaksi teettää työtä, sekä lihasten alku- ja päätekohdat, sekä kaikki toiminnat. Myös luusto pitää osata latinaksi. Tuo ulkoamuistaminen kun ei ole meikäläisen vahvimpia puolia. Ja tässä oli siis murto-osa ulkoa osattavista asioista... Mutta onneksi meillä on Tuisku, jolla on alkanut aivan mieletön karvanlähtö!

Karitsanlihaa!

Viikoilla 10 ja 13 myydään oman tilan tuoretta karitsanlihaa. Myydään joko puolikkaina (n.10 kg) tai kokonaisina ruhoina. Paloittelu (esim. luullisena vai luuttomana, jauhelihaa) asiakkaan toiveiden mukaan.

Hinta alkaen 14 € / kg.

Vain ennakkovarauksesta.
Toimitus Joensuuhun tai Kiihtelykseen. 
Maksu laskulla.

Tiedustelut: Heidi 0500 177 064.

Yhden jalan kengitys

Tuiskulle laitettiin "paisejalkaan" tänään kenkä. Nyt taaaaaaaaaas odotellaan ja katsotaan mitä tapahtuu. Toivon, ettei mitään tapahdu. Täytteenä on hamppua ja kavion suojana irtopohjallinen. Jännittävää. Tänään Tuisku saa viimeisen annoksen homeopaattista. Tästä noin kuukauden päästä kokeillaan rekiajelua, jos mitään ikävää ei siis kerkeä tapahtumaan.

Talviurheilua parhaimillaan!

Sitä se on. Muutama kuva puhukoon puolestaan. Lisäksi muutama kuva meidän Hillevistä, joka hamuilee herkkuja puista.

Pouta kentällä ja maastossa

Jenniä odotellessa kerettiin kurvaista Poudan kanssa kentällä. Meni oikein mukavasti pitkän tauon jälkeen. Otettiin lähinnä vaan perusjuttuja ja keskityin eniten omaan istuntaan. Pouta on suoristunut aivan uskomattoman paljon nyt kun löysin hieman "paremmin" paikan satulasta. Ja kyllähän sen olenkin tiennyt, että Poudan vinoudella saattaapi olla jotain tekemistä ratsastajan kanssa. Reilu puoli tuntia kerettiin kentällä viipottaa. Maastossa käveltiin melkein pururadoille asti ja Poudan verenpainetta nosti kaksi sauvakävelijää. Voi Pouta-parka, kyllä on neiti vähän herkkis. Toisen kauhistuksen aiheutti mikälie koppelo, joka pörräsi meidän yläpuolella. Tallilla tehtiin venyttelyt, harjaukset ja loimitukset.

Ps. Valman kanssa käytiin aamulla hakemassa Joensuun ryhmänäyttelystä hylätty, kun murisi tuomarille. Nyt meni niin tauolle meidän näyttelyt. Tuomari sanoi kyllä, että onpa hieno koira, mutta taisi olla tänään vähän huono päivä. Niinpä.