Pouta ratsastuksessa ja Ossin kuvapläjäys

Täytyy ihan nipistää itseään, että voiko tosiaan olla totta, että ratsastin Poudalla myös tänään. Kyllä ratsastin, tosin siitä ei ole minkäänlaista kuvamateriaalia todisteeksi. Kentällä mennä viipotettiin noin puoli tuntia ja Pouta tuntui ihan superhyvälle. Kaikennäköstä taivuttelua taas sinne sun tänne. Kenttällä pyörimisen jälkeen mentiin maastoon ja tempastiin vielä ison soramontun ympäri. Vähän otettiin ravia maastossa, mutta muuten käveltiin kiltisti. Tallilla tehtiin leipävenytyksiä ja harjailtiin. Laitoin Poudan etutukan päitsien taakse ja hätkähdin pahemman kerran. Pouta on aivan Tuiskun kopio päästä. Poudan silmät katsoivat minua yhtä lempeästi kuin Tuisku katsoo, tämä oli ensimmäinen kerta kun sain "Tuisku katseen". Rupesin itkemään tietenkin liikutuksesta ja meillä oli Poudan kanssa hyvin merkityksellinen hetki. Pouta on nyt niiiiiiiiiiin minun sydänkäpy, että!

Tallilta laitumelle poistuttiin ratsain. Ilman satulaa, ilman suitsia, pelkät päitset päässä. Selkään kapusin mönkijän päältä, ei nämä lihat nouse ilman koroketta minnekään. Hienosti toimi painoavuilla, vaikka vähän jännitti, että minne se sinkoaa lihoinensa. Hyvä Pouta, Hyvä Me!

Ossi innostui tänään valokuvaamaan. Tässäpä muutama otos:

Hippu.

Hipsu, toinen viisikon juotettavista.

Hospu, se viisikon toinen tuttipullokaritsa.

Amandan kolmosista Hunaja ja Hurja.

Hunaja poseeraa :)

Kukka.

Peetu-Possu.

Karitsoita. Etualalla Hipsu ja Hilda. Seuraavasta mustasta Hoppu, Hertta, Hippu, Hopsu ja Hillevi. Iso lammas on Aulikki, viitosten äiskä.

Pouta ratsastuksessa

Ei ole ihmeiden aika ohi, ei. Minä nimittäin ratsastin Poudan kanssa! Kentällä pyörittiin kotvanen ja tehtiin jos jonkin näköistä siirtymää sinne sun tänne. Ihan kivalle tuntui Pouta pitkän tauon jälkeen, mutta niinhän se aina. Lopuksi käytiin kävelemässä reilu lenkki maastossa, ensin lammella ja sen jälkeen latopellolla ja ihan vaan käveltiin.

Tallilla tehtiin leipävenytyksiä ja harjailtiin vielä kunnolla. Poutahan laitumella sitten etsi sen mutaisen piehtarointikuopan, johon oli ruhonsa kallistanut. Näin koko kauneuden olohuoneen ikkunasta. Se sitten siitä puunauksesta.

Tallilla sain aamulla siivottua "netan kaapin", joka on nyt järjestyksessä ja myös ensiaputarvikkeet muutivat sinne. Muutenkin siivoilin paikkoja. Ikkunat pitäisi taas pestä, mutta seinien kalkitseminen jääne tältä vuodelta. Ei jaksa, eikä huvita.

Tuisku rupesi eilen ontumaan ihan kiitettävästi. Soitto Antille, joka hälytettiin tälle päivälle. Eilen sitten putsasin paisekolon ja laitoin sinne sitä Aloe Vera litkua, unohtamatta homeopaattisia, jos se on nyt sitten olikaan se paise. Tänään aamulla ei hepalla mitään vikkaavikkaa. Antti kävi vilkaisemassa ja tultiin siihen tulokseen (onneksi!), että on vissiin venäyttänyt jalkansa... Voi tätä tuuria. Tätä on jatkunut yli puoli vuotta ja alkaa olla kohta itku aika lähellä.

PS. Odotan riemulla ensi yötä, enää kolmen herätyksen sijasta vain yksi!!! Ihanaa!!! Jatkossa meillä ei jaksoteta yhden ainoaa karitsointiryhmää, vaan koko lössi tekee samaan aikaan. Yli kahteen kuukauteen en ole nukkunut kokonaista yötä, edes omien lasten kanssa en ole ollut näin väsynyt. Katsotaan nyt tuleeko meille ensi kesänä yhtään karitsaa vai pidetäänkö välivuosi. Tähän mennessä meille on meidän lampaiden pitohistorian aikana syntynyt tilalle 72 karitsaa, onhan se tässä mittakaavassa ihan hyvin =)

Sadetta ja viimeiset karitsat

Otolla kävi illalla vähän väsy. Iltamaitokin jäi juomatta, kun Papan syli kutsui ja uni vei mennessään :) Meillä oli pari Pappaa puutalkoissa koko päivän, talvella kurssin aikaan ajetuista puista on nyt yli puolet pilkottu ja viskottu liiteriin kuivumaan. Vähän ollaan tietysti mattimyöhäisiä, mutta on tässä ollut tekemistä ihan tarpeeksi muutenkin.

Meillä on satanut noin viisi päivää lähes taukoamatta. Ällöttävää. Pääsy "ison laitumen" puolella on nyt tuollaisella väliaikaisella aidalla estetty, jotta 2-3 viikkoa saa kasvaa, nyt yritetään siis pakottaa puoliväkisin suopellolle. Nypertäävät "välikköä", mutta eiköhän se nälkä aja huonommankin ruoan äärelle.

Lauma sateen keskellä. Hepat olivat toissa yön sisällä sitten kevään. Olipa tyytyväisen näköistä porukkaa. 

Meidän kaunokaiset; Usva ja varaäiti-Pouta. Huomatkaa Poudan vatsa, sehän on tosi pieni (kuvaa ei ole photoshopattu!).

Sadeaamun ihanin asia; Amalia rupesi karitsoimaan! Eli nyt on tämän kesän karitsoinnit suoritettu tyttöjen toimesta. Kolmoset tulla tupsahti. Tämä ihana pilkkukuono on Havina.

Etualalla valkoinen on Huvitus, tyttöjen takana ekana syntynyt porukan pässivahvistus on ihan musta Hercules =) Äiti on onnellinen näistä isoista ja suloisista pikkumäkättäjistä!

Päivän hetkiä

Aikamoinen päivä. Päivä alkoi kello 0400 tänä aamuna. Yövuorot jaetaan Tallimiehen kanssa kahden tunnin välein. Itse sain neljän vuoron, koska silloin on pullokaritsoiden juottoaika. Keittiössä keittelin maitoja, niin huomasin kyökin ikkunasta, et siellähän se Ajatus on synnytyspuuhissa keskellä laidunta. Reiluun tuntiin syntyi kolme suloista, hienon tasakokoista pikkuista; Hippu, Hoppu ja Hilda. Hippu on ehkä historiamme siisteimmän värityksen omaava lammaslapsi:

Aika siisti  väritys, eikö??? Ja miten pitkä villa!

Tässä on kikkarakarvainen Hilda. Eikös siinä käynyt niin, että juuri kun pässit olivat syntyneet, niin tuli silloin viiden kieppeillä kaatosade. Yritin saada Ajatuksen houkuteltua sisälle, mutta eihän se suostunut. Onneksi sade lakkasi aika pian ja Ajatus itse tajusi siirtyä talon lähelle puun alle synnyttämään joukon neitivahvistuksen. Ja eikös kaiken kukkuraksi käynyt niin, että Ajatus ei päästänyt ketään imemään. Alkoi olla niin toivoton olo, että mikä näitä lampaksia tänä vuonna oikein riivaa! Niinpä reilun tunnin välein iltapäivälle asti kävin pitelemässä Ajatusta, jotta vauvat pääsivät tissille. Mutta sitten jostain ihmeen oikusta rupesi imettämään ihan itse. Toivotaan, että homma luonnistuu, eikä meillä nämä pullokaritsat lisäänny. Seurataan, seurataan... Ja loppujen lopuksi saatiin Tallimiehen kanssa ennen töihin lähtöä siirrettyä tämä joukkio sisälle, koko päivän on sadellut tasaiseen tahtiin, niin ovatpahan nyt sisällä kuivassa ja lämpimässä. Katsotaan, josko jo huomenna siirrettäisiin ulos.

Tässäpä viimeinen isomaha odottaa jakautumista. Amalia parka on kuin tynnyrin syönyt punainen lammas. Punaisia lampaita saa kun sataa vettä ja lammas tykkää hangata itseään punamultamaalilla maalattua mökkiä vasten. 

Amandan pikkuiset kasvaa hurjaa vauhtia. Kuvassa siis Hurja ja Hilja :)

Peetun takkuselvitys suoritettu. Tiivistettynä hedelmäpussin verran. Koirus ei kestä lähempää tarkastelua, mutta kauempaa näyttää ihan kelvolta rotunsa edustajalta. Seuraavat kuvat eivät kyllä anna oikeutta em. rodulle, mutta näyttääpähän Peetu aika siistille, taas toistaiseksi.

Ja tässä hän on, meidän pikku-Valma. Teipattuna ollut korva on huomattavasti pystympi kuin luomukorva, mutta nousee tuo varmasti toinen samalla viisii. Enää alle kuukausi näyttelyyn, jännittää. Ollaan testattu näyttelyhihnassa seisomista ja juoksutusta, hyvin onnistui. Eri asia, kun ollaan sitten paikassa, jossa on miljoonittain muita koiria ja ihmisiä.... :)

Heinät tehty...

...tältä erää! Kyllä on meidän heiniä pöyhitty, jos jonkin kerran. Eilen illalla Tallimies pöyhi kertalleen, jotta olisi päässyt tänä aamuna paalaamaan. Mutta eikös se ripsauttanut vettä niin paljon, että piti sateen jälkeen pöyhkästä korret uusiksi. Sen jälkeen muutaman tunnin odottelu ja eikun hommiin. Kiitos tuulisen sään, niin kuivuivat nopsaan. Eilen siis Tallimies ajoi heinät jonoon, jossa ne kuivaa nopeasti.

Sen joka on tämän vekottimen keksinyt on ollut oltava aika nero. Miettikää nyt, ikivanha rottelo vetää heinää kitaansa ahnaasti, sen jälkeen heittää ne kuiluun, jossa pakkaa ne tiiviiksi palikaksi. Mutta sen jälkeen ehkä kaikkein hienoin keksintö on, että osaa laittaa sen palikan ympärille kaksi eri narua. Ei voi kun ihmetellä. Sekä ihmetellä, että meidän Welger toimi!

Tatu oli erittäin avulias, pyöritteli paaleja pellolta lastauspaikalle, kun ei jaksanut kantaa. Valmiin paalikasan päällä oli hauska istuskella.

Myös Otosta oli hauskaa heinätöissä. Juoksenteli mukana ja nauraa räkätteli. Metsän reunassa syötiin mustikoita ja ihmeteltiin traktoria.

Tultiin alunperin pikkupoikien ja koirien kanssa vaan morjestamaan Tallimiestä, mutta päätettiinkin jäädä auttamaan. Asu oli mitä paras; hame. Oton rattaat toimivat hyvinkin oivana siirtovälineenä :):) Kolme paalia mahtui hyvin kyytiin!

Epävakaan sään vuoksi tehtiin vaan parilta pikkulohkolta pienpaaleja, niitä kertyi n.80 kappaletta. Loput pellot kävi meidän heinäntoimittaja kääräsemässä pyöröpaaleihin. Meidän tänä keväänä uudistamat pellot kasvaa sen verran hyvin, että niistä tehdään parin viikon päästä rehua lampaille. Niissä kasvaa apilapitoista viherlannoitusnurmea, joten sopii määkijöille erinomaisen hyvin.

 Nokiani pudotti elintärkeän näppäimen irti, joten tilasin itselleni uuden Nokian. Nyt se puhelin on niin "halpis", ettei meillä ole hajuakaan miten siitä puretaan kuvia ulos. Tai siis siinä ei ole sopivaa "reikää" kaapelille. Aika erikoista, mutta ei kai sitä 59€ hintaan voi kovin suuria toivoa. Mutta miksi siinä on sitten kamera?? Kysyy tyhmä.

PS. Valma söi pellolla hiiren, ei ole se tarina "rottakoirasta" vissiin ihan tuulesta temmattu. Hyvin mahtui sen syömään kokonaisena. Toisekseen kävi uimassa jossain ojassa, täytynee viedä Valma uimaan joku päivä. Harmi kun ei tullut otettua koiruksista kuvia, olivat nimittäin ihan vallattomia. Opetin Valmalle miten syödään mustikoita suoraan itse, rupesi innoissaan nyhtämään niitä suuhunsa. Peetuhan on aivan mustikkahullu, käy käsistä vetämässä, kun silmä välttää (sankosta puhumattakaan) :)

Heinätöitä ja vieraita

Meille tuli kesävieraita eilen illalla; Anssi tyttöjensä kanssa saapui vierailulle. Olipa mukava rupatella ja parantaa taas maailmaa :)
Ja Tuisku oli tietenkin ihan ihmeissään, kun kuuli tutun äänen!

Tallimies ahertaa kaiken vapaa-ajan pellolla. Tänään vuorossa pöyhintä.

Aulikin karitsat ovat taas suurin osa tissillä. Maitoa rupesi eilen illalla tulemaan. Nyt vieroksuu kahta; Hipsua ja Hopsua. Hopo, Hillevi ja Hertta ovat normaalisti tissillä. Joten näyttää siltä, että meillä on TAAS pullokaritsoita. Mietittiin vaan, että voiko tänä kesän karitsatouhut enää hankalammaksi mennä... Voih.

Mokka ja Sukka lähti tänään kotiin. Nyt on sitten torppa huomattavasti hiljaisempi ja tyhjempi. Tänään olikin hulinaa, kun oli lapsia peräti kahdeksan ruokapöydässä. Ihanaa, kun on välillä ihan kunnolla elämää ympärillä :)

Kesän ennätys

Meidän ensikertalainen Aulikki (Suklaan tyttö) tempaisi kauniin kesälauantain kunniaksi viitoset! Aika lailla ruskeita ovat nämä pikkuiset ja hienon tasakokoisia. Alustavasti yritin vilkuilla, niin olisiko ollut 3 pässiä ja 2 uuhta tai sitten 4/1 :) Toivotaan uunituoreelle mammalle voimia, näin yhden kerralla saaneena sanoisin, että on siinä yhden hoitamisessakin jo homma...

Tämmöstä tällä kertaa...

Lähinnä ollaan käytetty kaikki liikenevä hetki oheisen kuvan puuhasteluihin. Ihan itse ollaan ikkunoiden ja ovien pieliä naputeltu pakoilleen. Voisiko sanoa, että hieman kutsuvampi on tämä nykyinen ulko-ovi kuin ennen lautojen paikoilleen laittoa. Tekemistä vielä riittää, lautatavara vaan on nyt finito.

Poudalla Bad hair day?!??? 
Pouta sai tiistaina kengityksen ja sen jälkeen ratsastuksen. Käytiin köppäsemässä ison soramontun ympäri Mokka seurana. Sen jälkeen mentiin ratsastamaan ilman satulaa laitumelle muiden hevosten sekaan. En jaksa kiertää koko laidunta kävellen, niin ajattelin kokeilla miten laitumella ratsastus onnistuu ja tulipahan aidat tarkistettua. Sekä löytyi Tuiskun pudottamat nahkapäitset taas.

Siiri tuli sunnuntaina Vallua liikuttamaan niin sattui aika kumma juttu. Siiri oli saanut satulan selkään ja ruvennut laittamaan suitsia päähän, niin Vallu oli tippunut lähes suorilta jaloilta makaamaan. Itsekin säntäsin sitten tallille ja ei meinattu saada Vallua ylös. Oli jotenkin ihan omissa maailmoissaan. Laitettiin karsinaan lepäämään ja seisoi hassusti ja vähän kuolaa valui suusta. Soitettiin eläinlääkärille, joka käski seurailla tilannetta. Vallu oli sitten useamman tunnin sisällä. Omituinen kohtaus kesti noin tunnin verran. Illalla juosta jölkytteli jo laitumelle... Joten jäämme tarkasti nyt seuraamaan vointia ja jos uusii tai on muuten outo, niin sitten kuunnellaan onko sydän ihan ok.... Apua... :/

Pouta

Hevoset pääsee nyt suopellolle. Voin sanoa, että on korkea heinikko ja ei niin mitään syömistä. Ihan höttöä koko hehtaarin pläntti. Oikeita murheen kryynejä koko lohkot. Täytyy seuraavaksi käydä ojien kimppuun ja teljetä hevoset väkisin syömään näitä lohkoja.

Usva sai pitkästä aikaa harjausta ja puunausta tallissa. Kyllä, olen erittäin laiska varsanomistaja, nimittäin edelliskerrasta on aika pitkä aika. Huomatkaa kaunis väritys ja huikea yhdennäköisyys emäänsä. Voi kun Mamma olisi näkemässä, miten hieno tytär hänellä onkaan :) Mammaa on välillä aivan tuskastuttava ikävä, kuten on Nettaakin. Häviääköhän se ikävä koskaan?

Karitsat saivat tänä kesänä katetun kammarin. Sisällä siis tarjoilu pelaa 24/7, pitäähän ne paistit saada jollain konstilla kasvamaan... ;)

Kanala nokkosten vallassa ennen siivousta.

Kanala nokkossiivouksen jälkeen. Taitaa meidän pikkutipu olla linssilude, kun molemmissa kuvissa etualalla. Hän on Kana, joten H-alkuinen nimi olisi hakusessa, ehdotuksia otetaan vastaan. Toiselle tipulle kävi kalpaten -> Sukka-hoitokissa....

Ja nämä ihanuudet syntyivät tänä aamuna. Amanda aloitti nelikosta ensimmäisenä. Lähdettiin aamulla hakemaan pikkupojille passeja kaupungista (ei taas olla uskallettu poistua tämän synnytyshomman takia minnekään päiväkausiin....), niin eikös sillä aikaa ollut ruvennut tapahtumaan. Koko homma jälkeisineen kaikkineen oli hoidettu sen kolmen tunnin aikana kun liireteltiin kaupungilla.
Amanda on kyllä huippuemo! Pikatarkastuksella katsoin, että olisi yksi pässi; Hurja, kaksi uuhta; Hunaja (valk.) ja Hilja. Aivan huippuihania ja reippaita karitsoita!!

Ja tosiaan, me olemme lähdössä lomalle 30.8. Voitteko uskoa, minä en. Asiat näyttää järjestyvän pelottavan hyvin sen tiimoilta, joten toivotaan, että kaikki onnistuu niin kuin on suunniteltu. Muutama lisävarmistus ja hoitajahomma vielä, niin alkaa olla valmista. Tänään tosiaan pikkumiehille haettiin passit, tulevat sitten reilun viikon päästä. Ja mikä omituisinta, passit toimitetaan nykyisin lähimmälle R-kioskille. Niinkuin häh? Mikä järki? Ja toisekseen missähän meidän lähin R-kioski mahtaa olla? No Joensuussa tietenkin 40 km päässä...

Ja matkakohde on:
Bulgaria, Varnan Kultahietikko

Väliaikakuulumisia

Siitä alkaneesta lomasta ei kyllä ole tietoakaan. Ohessa muutama kuva viime päivien puuhailuista. Pahoittelut Nokiani laadusta, ei ehkä voi Nokia ylpeillä kyseisellä puhelinmallilla...?

Vallu sai kengitystä sunnuntai-aamuna. Takaset ovat nyt siinä kunnossa, että kengät voisi laittaa taas paikoilleen. Meiltä ei tosin löytynyt kenkiä, joten pelkkä vuolu tällä kertaa. Etusiin kyllä meni kengät. Vallu sai jäädä talliin lepäilemään muutamaksi tunniksi Siiriä odottamaan. Nautti ötökkövapaasta hetkestä silmin nähden. Meinasi kengityksen aikana nukahtaa. Huomatkaa hieman "seisova katse" kuvassa :)

Tälläinen ihana rytöläjä meidän kuistin pitkä sivu on. Ihanaa! Kuin suoraan jostain pihalehdestä.

Tässä aloitettu lyhyen sivun kunnostus. Kaiteet ovat jo paikoillaan ja alkaa lopputulos hahmottumaan...

Tässäpä vähän jo valmiimpaa pätkää. Tältä sen siis pitää pitkällä sivullakin näyttää. Lauantaina kävin ostamassa yhteensä 22 koivuangervoa ja pari jotain alppikärhöä mitä lie, jotta kasvaisi sitten kunnon viidakko kuistin suojaksi...

Kissojen tuoma kiva pieni yllätys autotallin edustalla. Oli jo kuollut löydettäessä. Toivottavasti ei ole kerennyt purra saalistajaansa. Pää purtu murskaksi. Harmi ja Sukka (joka on meillä Mokan kanssa taas hoidossa) ovat kyllä maisemissa, mutta Leeviä ei ole pariin päivään näkynyt.... Niin ja meidän Mau-Maun eli Tuiskun kesäretken seitsemäs viikko pyörähti eilen käyntiin. Katsotaan taas palaako syksyllä kotia... :/

Löydettiin ihan huippu-uimaranta, nimittäin Ahvenlammen uimaranta Uskalista päin. Ihana pieni lampi, jossa on niin kirkas vesi, että näkyy laiturin päästä pohjaan saakka. Ihana hiekkapohja, lapsille sopiva paikka. Tosin tälläisiä ikäviä kieltoja siellä seinällä. Juuri kun kerkesin unelmoida kaikkien eläinten kiikuttamisesta salaa yön tunteina paikalle... ;)

Meillä on epäonnea jääkaappien kanssa AINA. Kahdesti sattunut aiemmin kun jääkaapista menee kompressori. Tähänkin vaihdettu se jo kerran, meni silloin vielä takuuseen. Mutta kun enää ei ole takuu voimassa, niin kallista lystiä ruveta korjuuttamaan. Niinpä meille muutti eilen uusi UPO! Ja eihän tuo entinen mahtunut ulos aukostaan, kun astiakaappi edessä. Muistan sanoneeni, että eihän tämä astiakaappi tästä enää ikinä siirry, kun sitä maalasin ja vedin kiinnitysruuvien kohdat superhuolella piiloon maalia säästelemättä. Ei meinattu saada kaappia irti, mutta sitten pienellä väkivallalla irtosi.

Siinä se on! Nimittäin meidän uusi UPO! Enää ei valu vedet ulos (tätä siis teki entinen Electrolux) , eikä tarvitse muutaman päivän välein tyhjentää puolta jääkaappia, että saa sen kuivattua. Odotellaan nyt sitten jännityksellä milloin se hajoaa. Meitä vainoaa joku kompressoreiden paha karma. Mutta sitä ennen nautitaan ehjästä kylmäkaapista.

Ja täytyy vielä lisätä, että kun kävin eilen hammaslääkärissä, niin siinä sattumalta piipahdin Kitymarketin puolella ja eikös siinä ollut mansikoiden myyntikoju. Niinpä meille rantautui talven mansikat, yhteensä 25 kiloa. Sillä pärjätään nippanappa kevääseen. Eilinen ilta menikin sitten kaiken lisäksi siinä savotassa. Saatiin (siis sain) savotta putsatuksi, pilkotuksi ja pakastetuksi. Ja kerkesinpä yhden pakastimenkin sulattaa ja pestä, kyllä kelpaa mansikoida nyt pakastella viihtyisässä ja ennen kaikkea puhtaassa pakastimessa.

Tuisku-hevonen jakselee hyvin. Paise näyttää parantuvan hyvin, koska kävely sujuu jo loistavasti. Nyt hoidetaan täysin luonnonmukaisesti, nimittäin Aloe Veralla ja tietenkin homeopaattisilla. Tällä kertaahan jalkaa ei tarvinnut paketoida (onneksi!), vaan nyt pestään auki oleva kavion pohja ihan vedellä ja sen jälkeen sinne suihkutetaan Aloe Veraa, niin että menee sisään, kannatellaan jalkaa, jotta tökötti imeytyy. Ja homeopaattisista olen antanut Hepar Sulfurista pari annosta heti aluksi, jotta kaikki mätä tulisi sieltä ulos. Nyt jatkan muutaman päivän Apiksella, jotta mahdollinen tulehdus häviää. Välillä annan Arnicaa verenkierron elvyttämiseen. Hyvin näyttää ainakin tässä vaiheessa hoidot tepsivän.

Ps. Tänään lähdetään illalla Tallimiehen kanssa kahdestaan kesäteatteriin. Aurinkorinteelle katsomaan maalaiskomediaa. Kolmas kesä peräjälkeen.

Ps2. Ollaan päätetty pitää syksyn aikana viikon loma. Eikä sitä vietetä kotona. Nyt voi ilmoittautua eläintenhoitajaksi, joka tuntee siihen suurta intoa. Muutamaa henkilöa aion lähestyä asian tiimoilta puhelimitse lähiaikoina, varautukaa, tunnistatte varmasti itsenne. Lastenhoito ei kuulu sopimukseen, otetaan ne mukaan. Viimeksi on pidetty pitempi loma neljä vuotta sitten kesällä ja sekin kesti huimat kolme päivää, kerettiin Tampereelle ja takaisin. "Kotona lomailu" ei meillä onnistu, kun täällä on tekemistä niin paljon.