Heidi ehdotti, että Poutaakin voisi ottaa maastoon, niin ajattelin, että mitäjottei.
Siispä laitumelta läksi mukaan Pouta Vallun sijaan. Poutakin oli melkoi likainen ja takkuharjainen/häntäinen. Kuitenkin viimekesäisestä höseltäjästä on tullut kovin rauhallinen polle hoitaa. Oli todella mukavaa harjailla kaunista liinakkoa. :)
Selkään päästyäni Pouta ei meinannut malttaa odottaa, että millonka sitä mennään. Kovin oli halukas menemään ja oikein näkyi, että oli mielissään, että oli päässyt mukaan. Mennessä alkumatkasta piti vähän katsella kaikkea erikoisen näköistä, ja jossain vaiheessa pitikin mennä Tuiskun perästä, kun metsälaitumen lipattavat aitanarut pelottivat niin kovin.
Kovin oli laiskan sutjakkaa ravia, kun taas käynnissä, muut jäivät taakse. Otettiin mennessä pikku laukkapätkäkin, jonka jälkeen ravin tahtikin jo vähän koheni. Pouta oli kyllä mukava maastossakin ja se ravi on niin miellyttävää istua... :) Kuitenkaan ei ole vielä Tuiskun voittanutta maastopollea tullut ratsittavaksi <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti