Ensin vuoroon pääsi Pouta, ajattelin ensin, että juoksutan, mutta sitten ajattelin, että pakko päästä selkään, kun edelliskerrasta jo viikkotolkkua. Kentällä erittäin kevyesti askellajit läpi. Paljon pysäytyksiä ja peruutuksia, sekä vähän kulmissa etuosaa väistätettiin. Lopuksi käveltiin maastossa pikkupätkä.
Tuisku meinasi ruveta possuilemaan kiinniotossa, luuli, että taas joutuu johonkin epämiellyttävään toimenpiteseen. Mutta kun selkään päästiin, niin olikin maailman ihanin ja leppoisin hevonen. Kokeilin huvin vuoksi mennä Poudan Kiefferillä ja kappas vaan, hevonen liikkuin rennosti, meni puhdasta ravia pää nätisti alhaalla ja laukatkin päästiin rauhallisesti molempiin suuntiin. Mikä lie tänään vaivaa näitä hevosia, joko hyvittelevät eilistä tai sitten taas pellossa olo on tehnyt tehtävänsä??? ;D Tuiskunkin kanssa loppukäynnit maastossa, Ossi ja Vanttu mukana. Myös Nettistä morjestettiin ja tietäähän sen, että kun Tuisku hetken höpläilee Netan turpaa, niin Netta rupeaa vinkumaan ja polkemaan jalkaa :D:D Tyypillinen nainen!
Niin ja kun kaikki paitsi Vallu turkit kiiltäen kirmailivat aitauksessa, oli Vallukin pakko harjata, kun oli yllättäen pyörinyt taas jossain mutalikossa. Kyllä nyt isojen porukan kelpaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti