Tuisku makkaratehtaalle??

Tuiskuhan on lihonut jo sen verran hyvin, että tänään käväisi vahvasti ajatus hevosmakkarasta ja tietysti mitä siitä voisi netota noin niinkun kun laittas oman pollen teuraaksi. Ehkä Riitta on ainut, joka pystyy ymmärtämään tilanteen vakavuuden vierestä seuranneenna. Tosin voisi toisaalta sanoa, että tilanne oli vähintäänkin tragikoominen.

Noin viiden jälkeen ajattelin, että käyn pikaiseen hakemassa Tuiskun ja käydään laukkaamassa maastossa. Tekemistä ihan tarpeeksi, kun huomenna lähdetään viikonlopuksi ukin hautajaisiin. Noh, menin tarhaan ja siellähän se säyseä oma pikkupolle odotti. No Tuiskun mielestä tänään ei ollut oikea päivä harrastaa ainakaan ratsastusta. Niinpä siinä sitten neuvoteltiin että tullaanko vai eikö tulla. Kun Tuisku oli juossut aika tarkalleen tunnin ja oli hiestä selkärankaa myöten, päätti, että ehkä nyt on hyvä hetki sitten lähteä juoksuttavan akan mukaan. Välillä tilanne oli ihan hullu, seisoin vaan keskellä tarhaa ja katselin kun koko konkkaronkka vetää reunoja pitkin pukkikiitolaukka Nettis tietty kärkenä. Ei paljoa tarvinnut käskyttää juoksemisessa, Tuisku tuntui tietävän jutun juonen kaikesta huolimatta. Myös Eksu halusi juosta Tuiskun kanssa vissiin ikäänkuin seurana. Vallukin otti välillä vauhtia, mutta katsoi parhaaksi olla väsyttämättä itseään. Mutta itse kiinniotto tapahtui muinamiehinä, Riitan kanssa vaan vaihdettiin hiljaiset hymyt.

Tässä taas kokeiltiin kenellä on pisimmät hermot, ja tällä kertaa ne oli meikäläisellä! Alkuperäisestä suunnitelmasta siis hieman oikaistiin, mutta laukattiin kyllä. Puolen tunnin reissun vain tehtiin tämän johdosta. Tallille sitten tehtiin porkkanavenytykset ja oltiin niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Täytyy vielä mainita, että oli kyllä tänään Tuiskulla kuuliaisuus huipussaan, sekä muutenkin hieman anteeksipyytäväinen suhtautuminen omaan olemassa oloon. Tästä on hyvä jatkaa, harjoitukset jatkuu taas ensi viikolla :D