Siirin tulo siirtyi huomiselle, mutta parempi sekin kuin ei ollenkaan. Itsellä on sen verta heikko olo, ettei jaksanut tänään tehdä yhtään mitään. Eilen jo näytti, että alkaa elämä voittaa, mutta tänä aamuna olikin taas niin hutera olo, jotta.
Mitään toivoa ei siis tänään hevostelusta. Sen verran jaksoin kammeta itseni sohvalta kirjan parista, että käytiin Joni-Ponin kanssa syöttämässä Tuiskulla lääkkeet. Harjattiin samalla ja iloksi nyt voi todeta, että ei ollut ainakaan takapuolen karvat kakassa, joten jospa olo helpottaisi... Lääkettä meni puolestatoista kiposta kokonainen, joten toivotaan, että huomenna syö yhtä hyvin. Puolikas kipollinen jäi iltaruokaan, katsotaan nyt sitten päätyykö se suihin vai pitkin lattioita.
Ihan ärsyttää, kun viimeiset pari kuukautta ollut koko hevosten liikuttelu vailla järjen häivää. Ihan ihmeellistä sairastelua sun muuta jonnin joutavaa on ollut. Täytyy nyt kun tästä tervehtyisi, niin ruveta taas suunnitelmalliseen tekemiseen. Eksukin rupeaa kyllä nyt takahevostelemaan ja sitten vaan kärriä perään ja menoksi. Tuiskun kanssa ruvetaan kyllä myöskin ajamaan säännöllisesti, kun jo taitaa päästä pihaa pidemmälle! Niin ja Tuiskun ruokintaa on taas ruvettava miettimään, kun tuntuu että se on laihtunut. Ei mene ihan tasan nämä ruokien mussutuksessa meidän laumassa... Vois taas kokeilla sitä "massamysliä", josta olikin aika hyviä kokemuksia silloin alkuaikoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti