Pouta-kouluratsu

Kentälle vihdoin ja viimein. Kaksi edellistä iltaa kenttä on ollut kuin asfalttikenttä pakkasen takia. Tänään satanut koko päivän vettä, joten pohja lätäköitä lukuunottamatta täydellinen! Nyt aletaan Poudan kanssa paiskia hommia ja tämä oli loppuelämän ensimmäinen ilta. Kohti olympialaisia harjoittelu alkakoon :) Ööö, unohdetaan tuo ja keskitytään vain selässä pysymiseen...

Kentällä piti säädellä jalustimia ja vyötä, niin meinasi lähteä ratsu lentoon. Telkuttiin paikallaanseisomisharjoituksia kotvanen ja muutenkin oli kamala vauhti päällä. Tein Riian neuvomia asennonkorjauskikkoja ja huomasin jopa itsekin, että käsien nosto ylös ja pohkeiden siirto aavistuksen taaemma nyt esimerkiksi auttoi ihan hurjasti ja muutoksen huomasi lähes välittömästi hevosessa. Napa "puoli yhdessätoissa ja puoli yhdessä" alkaa nyt pikkuhiljaa taas aueta. Vaikka en ole kerennyt kentällä nyt paljoa ratsastaa, niin alkaa jo pikkuhiljaa aivot tehdä työtä.

40 minuuttia pyörittiin ympyrällä ja tehtiin oikeastaan koko ajan siinä asetuksia ja ympyrän suurentamista ja pienentämistä. Kuulostaa varsin tylsältä, mutta meillä oli Poudan kanssa piiiiiiiitkästä aikaa oikein työteliäs yhteinen hetki. Päätin, että nyt mennään molempien mukavuusrajan ulkopuolella ja sen huomasi välittömästi ratsastuksen jälkeen, jalkoja jomotti heti! Pouta on kankea, niinkuin ratsastajakin ja oltiin oikeastaan vasta sen 40 minuutin jälkeen verrytelty. Loppuajasta alkoi itsellä "uusi" asento olla parempi (huom, vasta parempi, ei kylläkään hyvä) ja hevonen alkoi olla mukavan taipuisa ja meno oli mielyttävän letkeää. Pouta ei enää yhtään vouhkannut, vaan oli erittäin miellyttävä.

On tässä ollut vähän kentällä ratsastamisessa motivaation puutetta, kun ei ole tullut vielä aloitettua valmennuksissa ramppaamista, joten jospa se into siihen hommaan palautuu, kun jossain vaiheessa pääsee taas ihmisten ilmoille :)

Meillä alkaa nyt Poudan kanssa muutenkin olla välit aika luottavaiset puolin ja toisin siinä mielessä, että koen olevani nyt Poudalle se oma ihminen. Tallilla ottaa niin miellyttävällä tavalla kontaktia ja tänään ihan halusi, että häntä täytyy hoitaa ja rapsuttaa. Sikäli uusia piirteitä, että Pouta näennäisesti on miellyttävä, mutta tälläinen tiivis ja lähempi tuttavuus tuokin tullessaan lisää uusia ulottuvuuksia. Aika kauan tämä hevonen tämän asian tiimoilta antoi itseään odotuttaa. Ja huomattavissa oli, että alkaa tulla Tuiskumaisia piirteitä, kuten se että tallissa on kiva tutkia kaikkea mahdollista. Tuiskuhan on äärettömän utelias kaikkea kohtaan ja tänään Pouta tarkasteli pesupaikan lähes joka neliösenttimetriä myöten haistellen ja maistellen.

Tallilla on mukavaa kun on seuraa muista ratsastajista ja heppakavereista, mutta monesti sitä on niin paljon enemmän ääntä ja touhua ympärillä, ettei tule keskityttyä samalla tavalla hevosen kanssa olemiseen. Kun on hevosen kanssa kahdestaan, ollaan siinä vain me kaksi.

Vaikka meillä on Poudan kanssa pitkä matka edessä ja paljon ihan tavallisia asioita vielä hiomatta, niin voisin sanoa, että meillä asuu tallissa varsinainen helmi. Yhtä rakkaita kyllä on kaikki omat, kaikki ovat vaan niin kovin erilaisia omalla tavallaan :)

Se olikin yllätys, että Tuiskun kaulakappaleellinen fleece onkin parempi Poudalle kuin Tuiskulle. Liekö iso maha tekee siitä istuvamman vai mikä????!! Go Pouta Go!!! ;D;D;D;D