Kuten arvata saattaa, niin tänäänkään ei liikutettu hevosia. Kirsi saapui aamulla kahdeksalta ja hetimiten ruvettiin tekemään lähtöä hieronta-asiakkaan luokse. Siellä vierähti puolille päivin, sekä samalla käväistiin koululla syömässä. Siellä meidän pöydässä istuikin vanhempi mieshenkilö ja kuultuaan meidän hevoslehmäkeskustelut tuli mukaan keskusteluun. Sitä innostuttiin sitten mahdollisesti osallistumaan ensi vuoden puolen lihanpaloittelukurssille... Kuulostaa taas ihan sairaalta, mutta ollaan vähän niinkuin innoissaan! Sinne tulee kokonaisia eläinten ruhoja, joita paloitellaan ja opetellaan hygieenistä ja taloudellista lihankäsittelyä. Se jos mikä on järkevää! No ei kai tästä enää hullummaksi voi tulla.... Tai sitten voi....
Eilen illalla n. klo 00.00 meni jossain päin tiluksia sulake. Siitä johtuen toimintansa lopetti tiskikone, alakerran patterit (HUOM! Lue: kaikki patterit), sekä vielä noin puolet alakerran pistorasioista. Onneksi tallipoika suostui lähtemään tallille vaihtamaan pääsulaketauluun (vai mikä se riivattu nyt onkaan) uutta sulaketta... Täällähän nämä sulaketaulut on suoraan museosta. Niin palautui taas onni onnelaan, jota kesti ehkä kokonaiset kymmenen minuuttia. Pamahti uudelleen ja eikun uudelleen tallille. Nyt ei auttanut sulakkeiden vaihdot, vaan kaikki mahdolliset sulakkeet kaikista mahdollisista tauluista rempattiin... No vikaa ei kahteen mennessä yöllä löytynyt, joten unihan se tuli. Aamulla olikin sitten HIEMAN kylmä, keittiössä lämmintä +9 astetta, ja luulenpa, ettei muissa huoneissa ollut sen lämpimämpää... Ei uskallettu edes mitata. Sähköt saatiin kuntoon avuliaan Remontti-Sepon avulla keskipäivän paremmalla puolella. Kaikenkaikkiaan huusholli kylmänä yli 12h.
No onni eikuin jatkui ja olinkin onneni kukkuloilla kun tallista tuli hanasta JUOKSEVAA vettä... No porukkaa täällä jo paikalla ja eikun kahvin keittoon. Onnenni kukkuloilla sitten rupesin kahvin keittoon, niin eikös keittiön hana ole JÄÄSSÄ! Kyllä alkoi voisiko suoraan sanoa vihaksi pistelemään.... Keittiöstä sokkelia auki, puhallin päälle ja onneksi Pelastaja-Seppo paikalla, niin vajaassa puolessa tunnissa tuli taas vettä....
Positiivinen ihme koettiin kun Uunimestari pistäytyi paikalla, ja kauhisteli meillä kylmyyttä(!), lupasi tulla huomenna pikimmiten takan asennukseen. Sitä siis tässä odotellessa, sekä kaikkea muuta. Mietin vaan, että miksi meitä koetellaan koko ajan!!!! Alan varmistua todella, että tämä talo on RIIVATTU jollain todella kierolla huumorintajulla höystettynä. Ei jaksa, menen nukkumaan.
Ps. On nämä hevosten liikuttelut jääneet, mutta tämä perushengissäpysyminen tuottaa jo suurta takkaa ihan tarpeeksi.
Kurjaa kuulla, kuinka teitä koetellaan. :( Mie oisin varmaan jo tuossa vaiheessa joutunut jonnekin hermolomalle...
VastaaPoistaMiustakaan ei kovin oo ollunna apua nyt, kun ensinnäkin töissä pitää tehdä ympäripyöreetä päivää, kun on kassahenkilöpula sairaslomien aikana. Ja sitten kun mie viikonloppuna aattelin tulla käymään (sunnuntaina) niin lauantaina Sonja kaatui luistelemassa ollessa niin pahasti, että sitten eilen vihdoin viimein saatiin röntgenlääkärin lausunto ja sieltä tuli kiireellinen kipsauskäsky. Juostiin kyllä lääkärissä jo sunnuntaista lähtien mutta tikkamäellä se lääkäri osannu muuta kun voivotella kun on lapsen jalka kipeä. Maanantaina mentiin sitten vaikean yön jälkeen Liperin tk:hon ja siellä kuvattiin jalka ja jo sillon epäili murtumaan luukuoren sisällä, mutta piti oottaa sitä röntegenlääkärin lausuntoa. Vielä oli edessä yksi kauhea yö (kaikkein pahiten ilmeisesti särki yöllä sitä jalkaa.)
Noh, meillä on nytten sitten ainakin tuonne jouluviikolle pyörätuolipotilas. HUOH! Kipsi tuli oikeeseen jalkaan nivusiin asti. En tiedä vielä miten hoidon kanssa tehdään tai en tiedä tällä hetkellä oikeestaan mistään yhtään mitään. :/ Oon varmaan toistaseksi vielä niin soikeena onnesta, kun ei vihdoin ja viimein yöllä tarvinnut kuunnella onnetonta itkua siitä ku jalkaa särkee.
Toivottavasti te nyt saatte sen uunin mahdollisimman nopeasti toimintakuntoon! Kummallisia nuo muurarit kun ne luppailloot, mutta sitten kuitenkin teot on aika vähäisiä. Mie täällä yritän huiskia pois niitä riivaajia teidän talosta!!!
Mutta, tekevälle sattuu.
On aikas ikävä jo teitä!