Hammashuoltoa

Ja niin oli jälleen aika laittaa hevosten hammasasiat kuntoon. Suurin jännitysmomentti oli Vallu. Olin varautunut siihen, että vieläköhän Vallun uskaltaa rauhoittaa toimenpidettä varten. Vallu reagoi rauhoitusaineisiin todella voimakkaasti, hikoilee ja tärisee monta tuntia aina käsittelyn jälkeen. Pyysin eläinlääkäriä ensin tutkimaan Vallun ja sydänäänten kuuntelu kertoi sen, että mitään muutosta ei ole tapahtunut, samaa ihan pientä epätasaista jytkettä. Eli näillä mentiin. 

Vallu sai siis miniannoksen rauhoitusainetta. Tähän asti on laitettu aina vähintään 2 tai 3 annosta. Mutta ihmeiden aika ei näemmä ole ohi, koko Vallun meillä olon aikana hampaat saatiin raspattua yhdellä rauhoituspiikillä! Mitään hikoilu- tai tutinaoireita ei tullut, riitti vaan muutaman tunnin päiväkänni. Olen erittäin helpottunut!

Usva antoi tarkistaa hampaat, mutta pari ekaa raspin liikautusta oli liikaa. Usvakin laitettiin pienelle tripille. Torkkuivat Valten kanssa tallissa yhteistuumin. Pouta sen sijaan vetää hammashuollossa yleensä ihme steppejä, mutta tällä kertaa seistä jökötti paikallaan kuin Tuisku aikanaan. Poutaa ei ole kuitenkaan koskaan tarvinnut rauhoittaa toimenpidettä varten, eikä siis nytkään. Mutta rauhallisuus koko operaation osalta ihan ihmetytti. 

Pouta pääsi yksin ulos kun muu seurue krapuloi tallissa. Sielläkin muutamat hirnaukset päästeli, mutta viihtyi mainiosti yksin tarhassa. Herää vaan kysymys, että mikä näitä meidän hevosia vaivaa kun käyttäytyvät näin hyvin?

 

Helmi ja Rambo sitä vastoin saivat rokotukset. Näky eläinlääkärin kanssa sisään tullessa oli näkemisen arvoinen. Koko eteisen lattia oli täynnä valkoisia revittyjä suikaleita. Rambo oli raastanut vajaan tunnin aikana pissialustansa päreiksi. No mikäs siinä. Eihän meillä ole luitakaan kuin kokoelma kuin eläinkaupassa konsanaan. Koirat saivat rokotukset ja tietenkin, olin jo eilen aloittanut homeopaattisten syöttämisen mahdollisten rokotevaurioiden varalta. Huomenna jatkuu. Koirakuvassa Rambo valitsi eilen illalla ensin pedin yöksi. Taisi valinta osua vähän väärin?

Herra Harmitus. Nyt viidakkorummut soimaan, Harmille tarvitaan uusi koti! Tästä ei tule mitään kun tappelevat Leevin kanssa. Harmi on maailman ihanin röllykkä, oikeasti.

Pohjois-Karjalasta Savoon?

Siinäpä se nyt on. Koti - jälleen myynnissä. Tällä kertaa ei olla muuttamassa kylän toiselle laidalle. Ei ihan, vaan vähän kauemmas. Savoon, Siilinjärvelle, toivottavasti. Koti etsii siis uusia asujiaan. Juuri kun saatiin remontti valmiiksi, niin elämäpä heittikin täyttä kärrinpyörää ja  heittää nyt meidät ihan eri suunnalle.

Päätettiin viime syksyn jälkeen, että nyt tehdään ne remontit mitkä vielä pitää tehdä eli avataan lattiat ja kaivellaan loput hirret näkyviin. Eikä muuteta minnekkään, ikinä enää. Täällä ollaan koko loppuelämä. Niin päätettiin ja aloitettiin homma aika lailla tasan vuosi sitten. Ihan remontin loppumetreillä tuli tilanne eteen, että meillä on mahdollisuus lähteä Kuopioon. Tallimies siirtyy sinne töihin ja hetken pähkäiltyämme, päätimme, että koko perhe lähtee mukaan. Mietittiin sitäkin vaihtoehtoa, että eletään arkipäivät kahta taloutta ja viikonloput Tallimies on Kiihtelysvaarassa kotona. Se oli vaihtoehto, jota ei harkittu oikeastaan loppujen lopuksi laisinkaan.

Eletään siis raastavaa aikaa. Aikatauluista ei tiedetä mitään. Ollaan kuin roikuttaisiin löysässä hirressä. Yksi ostajaehdokas pyörähti, mutta oli parempi kun homma raukesi. Vanhan talon a) hankkiminen ja b) siinä asuminen vaatii jotain ymmärrystä ensinnäkin perinnerakentamisesta ja maalla asumisesta ylipäänsä. Tietynlaista huumorintajua voi lähes sata vuotta vanhassa talossa asuminen vaatia. Onneksi nyt tuntuu tämä talo siltä, että sitä huumorintajua ei enää niin koetella kuin alkuaikoina.

Olihan tuo aika mörskä vähän yli 7 vuotta sitten kun se tämä ostettiin. Mielestämme tästä on tullut suhteellisen kaunis torppa. Paljon on tehty ja jää harmittamaan aivan valtavasti ettei päästä itse "nauttimaan" tästä lopputuloksesta. Paljon olisi tehtävääkin ulkorakennusten osalta, mutta itse talo on nyt valmis. Talot on kuintekin vain taloja, sydän on kuitenkin siellä missä ihmiset ja oma perhe on. Tiedän, että tulen katumaan loppuelämäni päätöstä oikeasti myydä tämä koti. Mutta uskon, että tuleva on kuitenkin se arvoista. Rukoilen niin.

Tässä muutamia kuvia millainen keittiöstä sitten loppujen lopuksi tuli:

Tästä syystä siis jouduimme luopumaan lampaista, uudessa kodissa ei ole mahdollisuutta pitää lampaita. Siellä on pieni talli, mutta mikään maatila se ei ole. Elämä tulee siis kokemaan aikamoisen muutoksen. Meillä ei tule olemaan tämän jälkeen enää maatilaa, vaan pieni 2 hehtaarin paikka. Sekään ei ole varmaa saadaanko se kohde, jos joku muu ennättää ensin. Pidetään nyt sormia ja varpaita ristissä, että saadaan tämä koti myytyä ja ostettua jo meille katsottu koti sijalle.

Lampaiden lähtö on ollut todella raskas asia. Vannoin, että meidän pihassa on aina lampaita, ne veivät sydämeni täysin mennessään. Nyt meillä ei ole enää yhtään. Tämä on niin raskas taakka kannettavaksi. Suurin osa tytöistä sai kodin kesän kesätyöpaikasta ja jossa niitä päästään tervehtimään niin usein kuin halutaan. En ole käynyt siellä kertaakaan, en pysty menemään. Vielä käydään kuitenkin sorkanhoitoa opastamassa, niin nään rakkaat tytöt. Muutama lammas laitettiin teuraaksi.

No ettei elämä olisi riittävän vaikeaa luopumisen suhteen, joudutiin luopumaan paljon muustakin. Lampaiden jälkeen jouduttiin luopumaan kesämökistä. Tämä oli vähintäänkin yhtä vaikeaa kuin lampaista luopuminen. En tiedä mikä virka koko mökillä oli, mutta siitä tuli kolmessa vuodessa äärettömän tärkeä paikka. Se tuntui paikalta, jossa tuntui, kuin olisin viettänyt siellä koko elämäni. Onneksi mökin osti veljeni, joten sinnekin päästään vielä, jos siltä tuntuu. Nyt ei oikein tunnu. Kyynelten kanssa on haettu sieltä tavaroita pois.

Tänään päättyi 8 vuoden taival Jennin ja Skipin kanssa. Ei erota aivan kokonaan, mutta Skipi muutti pois meidän laumasta. Skipi kerkesi asua meillä ensin entisessä paikassa ja tuli mukaan tännekin kun syyskuussa 2009 tänne muutettiin. Meidän hevoslauma on kokenut viime vuosina suuria menetyksiä muutoinkin, joten jäljellä ei ole enää kuin kolme hevosta laumassa. Lauma se on sekin, ja hyvä lauma onkin. Tässä Jennin ottama kuva Skipistä uudessa kodissa. 

❤ Skipi ❤

Tämmöstä tänne tällä kertaa. Pitää taas vähän pysähtyä, että jaksaa eteenpäin. Toisaalta ei haluaisi lähteä minnekkään, toisaalta taas haluaisi lähteä heti. Joku tarkoitus kaikella tällä on, meitä johdatellaan uusiin tilanteisiin jälleen.