Siinäpä se nyt on. Koti - jälleen myynnissä. Tällä kertaa ei olla muuttamassa kylän toiselle laidalle. Ei ihan, vaan vähän kauemmas. Savoon, Siilinjärvelle, toivottavasti. Koti etsii siis uusia asujiaan. Juuri kun saatiin remontti valmiiksi, niin elämäpä heittikin täyttä kärrinpyörää ja heittää nyt meidät ihan eri suunnalle.
Päätettiin viime syksyn jälkeen, että nyt tehdään ne remontit mitkä vielä pitää tehdä eli avataan lattiat ja kaivellaan loput hirret näkyviin. Eikä muuteta minnekkään, ikinä enää. Täällä ollaan koko loppuelämä. Niin päätettiin ja aloitettiin homma aika lailla tasan vuosi sitten. Ihan remontin loppumetreillä tuli tilanne eteen, että meillä on mahdollisuus lähteä Kuopioon. Tallimies siirtyy sinne töihin ja hetken pähkäiltyämme, päätimme, että koko perhe lähtee mukaan. Mietittiin sitäkin vaihtoehtoa, että eletään arkipäivät kahta taloutta ja viikonloput Tallimies on Kiihtelysvaarassa kotona. Se oli vaihtoehto, jota ei harkittu oikeastaan loppujen lopuksi laisinkaan.
Eletään siis raastavaa aikaa. Aikatauluista ei tiedetä mitään. Ollaan kuin roikuttaisiin löysässä hirressä. Yksi ostajaehdokas pyörähti, mutta oli parempi kun homma raukesi. Vanhan talon a) hankkiminen ja b) siinä asuminen vaatii jotain ymmärrystä ensinnäkin perinnerakentamisesta ja maalla asumisesta ylipäänsä. Tietynlaista huumorintajua voi lähes sata vuotta vanhassa talossa asuminen vaatia. Onneksi nyt tuntuu tämä talo siltä, että sitä huumorintajua ei enää niin koetella kuin alkuaikoina.
Olihan tuo aika mörskä vähän yli 7 vuotta sitten kun se tämä ostettiin. Mielestämme tästä on tullut suhteellisen kaunis torppa. Paljon on tehty ja jää harmittamaan aivan valtavasti ettei päästä itse "nauttimaan" tästä lopputuloksesta. Paljon olisi tehtävääkin ulkorakennusten osalta, mutta itse talo on nyt valmis. Talot on kuintekin vain taloja, sydän on kuitenkin siellä missä ihmiset ja oma perhe on. Tiedän, että tulen katumaan loppuelämäni päätöstä oikeasti myydä tämä koti. Mutta uskon, että tuleva on kuitenkin se arvoista. Rukoilen niin.
Tässä muutamia kuvia millainen keittiöstä sitten loppujen lopuksi tuli:
Tästä syystä siis jouduimme luopumaan lampaista, uudessa kodissa ei ole mahdollisuutta pitää lampaita. Siellä on pieni talli, mutta mikään maatila se ei ole. Elämä tulee siis kokemaan aikamoisen muutoksen. Meillä ei tule olemaan tämän jälkeen enää maatilaa, vaan pieni 2 hehtaarin paikka. Sekään ei ole varmaa saadaanko se kohde, jos joku muu ennättää ensin. Pidetään nyt sormia ja varpaita ristissä, että saadaan tämä koti myytyä ja ostettua jo meille katsottu koti sijalle.
Lampaiden lähtö on ollut todella raskas asia. Vannoin, että meidän pihassa on aina lampaita, ne veivät sydämeni täysin mennessään. Nyt meillä ei ole enää yhtään. Tämä on niin raskas taakka kannettavaksi. Suurin osa tytöistä sai kodin kesän kesätyöpaikasta ja jossa niitä päästään tervehtimään niin usein kuin halutaan. En ole käynyt siellä kertaakaan, en pysty menemään. Vielä käydään kuitenkin sorkanhoitoa opastamassa, niin nään rakkaat tytöt. Muutama lammas laitettiin teuraaksi.
No ettei elämä olisi riittävän vaikeaa luopumisen suhteen, joudutiin luopumaan paljon muustakin. Lampaiden jälkeen jouduttiin luopumaan kesämökistä. Tämä oli vähintäänkin yhtä vaikeaa kuin lampaista luopuminen. En tiedä mikä virka koko mökillä oli, mutta siitä tuli kolmessa vuodessa äärettömän tärkeä paikka. Se tuntui paikalta, jossa tuntui, kuin olisin viettänyt siellä koko elämäni. Onneksi mökin osti veljeni, joten sinnekin päästään vielä, jos siltä tuntuu. Nyt ei oikein tunnu. Kyynelten kanssa on haettu sieltä tavaroita pois.
Tänään päättyi 8 vuoden taival Jennin ja Skipin kanssa. Ei erota aivan kokonaan, mutta Skipi muutti pois meidän laumasta. Skipi kerkesi asua meillä ensin entisessä paikassa ja tuli mukaan tännekin kun syyskuussa 2009 tänne muutettiin. Meidän hevoslauma on kokenut viime vuosina suuria menetyksiä muutoinkin, joten jäljellä ei ole enää kuin kolme hevosta laumassa. Lauma se on sekin, ja hyvä lauma onkin. Tässä Jennin ottama kuva Skipistä uudessa kodissa.
❤ Skipi ❤
Tämmöstä tänne tällä kertaa. Pitää taas vähän pysähtyä, että jaksaa eteenpäin. Toisaalta ei haluaisi lähteä minnekkään, toisaalta taas haluaisi lähteä heti. Joku tarkoitus kaikella tällä on, meitä johdatellaan uusiin tilanteisiin jälleen.
