Elämä on heittänyt niin kärrinpyörää, etten tiedä mistä aloittaa. Ehkä on hyvä aloittaa surullisista uutisista ja päättää kertomus iloisiin.
 |
| Yhtenä päivänä koirien kanssa lenkillä pellolla. |
Surulliset uutiset koskevat Valmaa. Valmahan vaipui pienoiseen apatiaan Peetun poismenon johdosta silloin taannoin. Helmi otettiin ensisijaisesti Valmalle kaveriksi. Valma virkistyi kummasti, mutta loppusyksystä ja ennen joulua Valma taisi vasta tajutakin, että Helmi on jäänyt meille ihan jäädäkseen. Valma aloitti koko lauman (eläinten ja ihmisten) terrorisoinnin. Valma alkoi komentaa kissoja ja Helmiä ihan kunnolla. Helmi joutui olemaan lähes koko ajan eteisessä (jos se Valmasta oli kiinni), kissat alkoivat käyttäytyä vihamielisesti Valmaa kohtaan sen niitä höykyttäessä. Viimeiset pisarat olivat Valman yritys selvitä tästä muuttuneesta laumatilanteesta niin, että alkoi komentaa lapsia. Saattoi mennä jonkun lapsen syliin ja yht'äkkiä vaikka purra. Muutamalta läheltä piti tilanteelta selvittiin.
Valman käytös lapsia kohtaan siis muuttui todella nopeasti. Valma on ollut omia lapsia kohtaan aina suvaitsevainen ja on voinut luottaa lähes täysin, että osaavat olla sopuisasti. Pari viikkoa sitten Tatu ja Otto olivat ulkona lampaille leipiä syöttämässä kun Valma oli tullut ja purrut Tatua aivan täysillä ranteeseen ja ottanut kädestä leipää. Tämä oli meille se "viimeinen niitti" ja päätimme, ettemme enää tilannettaa jää seuraamaan omien lapsiemme kustannuksella, koska tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Tilanteesta kärsi eniten Valma, joka tuntui olevan aivan hukassa omasta asemastaan. Sekä lapset, jotka alkoivat jo pelkäämään Valmaa.
Onneksi mahtavan kasvattajamme kanssa pääsimme yhteisymmärrykseen tilanteesta ja he lupautuivat ottamaan Valman takaisin heidän laumaansa. Suru ja ikävä on kaikesta huolimatta aivan valtava ja Valma on mielessä koko ajan. Talo tuntuu niin hiljaiselta ja rauhalliselta. Mutta tällainen ratkaisu tehtiin, en tiedä oliko se oikea vai väärä. Mutta Valma voi hyvin. Uudessa laumassa on aikuisten ihmisten lisäksi oma kääkkäperhe; isä, äiti ja pikkusisko, sekä joukko muita koiruuksia. Ja Valma on ihan tuossa naapurikylässä, joten kun aikaa vähän kuluu, niin ehkä pahimman ikävän hellitettyä vielä saadaan Valmaa nähdä.
*************
Mutta sitten ne iloiset uutiset. Sinä päivänä kun meillä itkettiin kyyneliä Valman lähdöstä syntyi naapuripitäjän sairaalassa aarre, nimittäin "Vaavi Kirppunen". Meistä tuli kolme päivää sitten sijaisperhe viiden päivän ikäiselle pienelle pojalle. Saimme tiedon lapsen tulosta vasta parisen viikkoa sitten ja pohdittuamme asiaa muutaman päivän, päätimme, että olemme valmiita pientä vauvaa varten. Niinpä sain sovittua omat työasiani ja heittäydyin täysin uuteen ja tuntemattomaan.
Hieman varovasti valmistauduttiin vauvan tuloon ja aloitettiin esivalmistelut. Varastosta kaivettiin poikien vanhoja vaatteita ja muuta vauvatarviketta haalittiin pitkin poikin. Kirpun hakuun saakka koko tilanne tuntui täysin kaukaiselta ja uskomattomalta. Saimme yhden elämän suurimmista etuoikeuksista, hoitaa ja rakastaa vastasyntynyttä lasta hänen elämänsä ensimetreillä.
Valitettavasti en voi Kirpusta kuvia julkaista, koska kyseessä on sijaislapsi, enkä kertoa Kirpusta mitään tarkkoja yksityiskohtia. Mutta meidän elämästä voin kertoa ja voin sanoa, että tuntuu hurjalta kun torppaan tupsahti vauva vain parin viikon varoitusajalla. Vaikka Kirppu lähtisi meiltä jo suunniteltua aiemmin, en kadu tätä päätöstä laisinkaan. Tämä pieni poika on niin suloinen, että olen jo näiden päivien aikana ymmärtänyt sen, että olipa lapsi oma tai vain lainassa, rakkaus kuuluu asiaan, rakastaa voi lasta kuin lasta, onpa lapsi kasvanut sitten oman tai toisen äidin sydämen alla. Vastasyntyneen kohdalla se taitaa vain olla erityisen helppoa, nimittäin se rakastuminen.
Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, Kirppu kuuluu meidän perheeseen 2-3 kuukautta. Nyt nautitaan tuhisevasta vauva-arjesta ihan täysillä ja unohdetaan kiireet ja muut elämän mitättömyydet. Mutta voin sanoa, että hieman väsyttää tämä yöheräily pitkän tauon jälkeen ;D
Tämmöisiä kuulumisia tällä kertaa. Hepat elää pellossa, ihan kirjaimellisesti...
Ps. Remontti eteenee hitaasti. Tuli senkin osalta pari muuttuvaa tekijää... Niistä sitten joskus lisää...
