Lammas- ja hevosjuttuja

Aamu alkoi lammastoimenpiteellä (Minniä lainatakseni). Rakennettiin kylän aitaan pikkuaita tarhan yläosaan ja hurautettiin paikalle kera koiraihmisen. "Bädi" -koira nimittäin antoi lampaille vähän kyytiä. Ensin meidän tollerot tytöt halusivat tehdä koiran kanssa lähempää tuttavuutta, Valman kanssa voi nenätellä, mutta tämä koiruspa antoi nenille takaisin. Seuraavaksi kokeiltiin koiran puskemista, mikä aiheutti myös hieman koiran taholta ei niin ystävällistä käytöstä. Lampaiden käytös ja niiden hölmistyneet ilmeet saivat välillä nauramaan ihan kunnolla. Mutta mikä tärkeintä tässä proggiksessa oli, on se, että meillä on nyt kaikki lampaat kotona!

Tuijottaminen on tehokasta! Unelma (joukon vanhin, kohta 9v) näytti juoksusession jälkeen siltä, että saa sydänkohtauksen. Loppuvaiheessa lampaat vissiin antoivat periksi ja kipsuttivat kiltisti sinne minne pitikin. Mahtavaa!!!!

Kotona jatkui työt. Pyhänä ei saisi tehdä töitä, mutta en ymmärrä mihin tämä aika nykyisin katoaa. Hevosten laidunkausi loppui tällä päivämäärällä, koska meillä on kaikki aidat niin rempallaan. Laitettiin talvitarha umpeen ja johan siellä on ollutkin vihreän rinnalla tarjolla kuivaa heinää viikon verran. Tullut "pehmeä" siirtymä kuivaheinäruokintaan. Mielestäni kaikilla pysynyt vatsat kunnossa, eikä mitään näkyviä ongelmia ruoansulatuksessa ole tullut. Kiristettiin siis talvitarhan langat ja siihen tärvääntyi monta tuntia, koska piti uusia muutamia tolppia. Hyvin ovat kestäneet (5 v) heinäseipäät tolppina, nyt oli muutama katkennut. Samaan syssyyn kerkesin vähän purkaa laitumen alkupään aitoja, sekä irroittella kentänkin lankoja. Koko kentän aita menee uusiksi, parhaimmassa tapauksessa kenttä levenee about 5 metriä, riippuen saadaanko kaivuri paikalle. Oli miten oli, aidat uusiutuu, mutta jonkun aikaa ollaan ilman.

Eniten meitä "auttoi" tämä nuori herra kuvassa tässä meidän projektissa. "Ässä" levitteli ruuveja, sotki eristimiä jne. Omistaja kielsi antamasta sille sahaa, jotta ei saa pahempaa tuhoa aikaan ;D Ässän suusta nimittäin tippui yhdessä vaiheessa valkoinen eristin, oli kannellut sitä jonkun tovin. Että kiitos vaan avusta pikku apulainen.

Loppusuoralla menossa. Otto menossa mukana.

Myös tämä kaksikko yritti työntää nenäänsä mukaan tässä touhussa.

Tuisku on siellä, missä koneetkin ovat.

Kissarintamalla Hurja on saanut olla jo näinkin lähellä Leeviä. Vielä ei samaan aikaan samasta kiposta syödä, mutta uskoisin, että tällä kaksikolla se vielä jonain päivänä luonnistuu. Leevi ulkoilee nyt sovitusti ja viettää sisällä aikaa lähinnä pyykkitelineen alla turvassa. Välillä sitten pyytää ansaittua rapsuttelua.

Ps. Kiitos Riialle Poudan ratsastuksesta. 

Blondin tapaus ja vähän muutakin

Eilen illalla lampolasta löytyi nuutunut Blondi. Lammaskulta oli kipeän oloinen ja päätin soittaa kahdeksan jälkeen päivystävälle ell:lle. Vaikka oireet eivät viitanneet ruoansulastusongelmaan, eläinlääkäri suositteli öljyn juottamista kaiken varalta. Puoli litraa sain ruiskulla työnnettyä ja osa lampaista kävivät juomassa öljyä kannusta suoraan kun silmä vältti. Yön aikana kävin kahden tunnin välein katsomassa, välillä oli virkeämmän oloinen, välillä todella nuutunut.

Odotellaan kun eläinlääkäri hakee tarvittavia lääkkeitä autosta. Blondilla oli pötsin äänet normaalit ja sydänäänet, ei ollut lämpöä eikä erityisemmin aristellut mistään. Yleisilme on vaan väsynyt ja lammas kuitenkin kipuilevan oloinen. Ainut mistä kuului rohinaa oli henkitorvi, mutta mitään ei tuntunut, eikä suunkaan kautta näkynyt. Ell epäili voisiko olla joku tulehdus.

Kaiken varalta Blondi sai suoraan suoneen magnesiumia ja kalsiumia, sekä antibioottikuurin. Laittelen seuraavat kolme päivää sitten itse. Eilen annoin homeopaattisia ja taidan sekoitella sieltä vielä omat aineensa. 

Ilmeestä näkee, että ei ole ihan lammas kunnossa. Välillä jaksaa käydä ulkona syömässä muiden kanssa, kakka on normaalia ja Blondi märehtiikin. Todella mystistä. Nyt sitten seuraillaan ja toivotaan tietysti, että alkaa olo kohentua. Blondi on ensimmäisiä meille muuttaneita lampaita, joten senkin takia speciaalitapaus!

************

"Ässä" ja Tuisku juomassa tänä aamuna. Ensin Tuiskun piti purra kaveria useaan otteeseen ennen kuin suostui jakamaan vesiastian. Sitkeä on kaveri, ei lannistu vähästä.

Eilen saatiin vihdoin ja viimein varustehuoneen seinälle raippateline. Olen haaveillut niistä jo vuosia, mutta en ole saanut aikaiseksi ostaa noita megakalliita telineitä (3,00 € / kpl) ja nyt niitä on kaksi! Tosin mulla ei ole harmainta hajuakaan kenen raippoja tuossa loppupeleissä on, omiksi tunnistan 2 tai 3 kpl... No ehkä tallilaiset tunnistavat omansa!

Usva Vallun karsinassa. Usva onnistuu aukaisemaan yleensä yön tunteina kaikki mahdolliset solmut, mutta toistaiseksi itse ovi on pysynyt paikoillaan.

Veljekset eilen illalla siivouksen lomassa. On se suursiivous rankkaa puuhaa!

Äsken vasta huomasin, että olihan se myrsky tehnyt meidänkin "puutarhassa" tuhojaan. Harmittaa, hyvin kasvamaan lähtenyt vaahtera on nyt katkaissut yhden suurimmista oksistaan.

Tämmöistä pikaiseen tänne. Blondin tilanne sotki aamun aikataulun, enkä kerennytkään ratsastamaan kuten olin aikonut. Nyt täytyy lähteä kauppaan ja ruveta leipomaan Ossille synttärikakkua. Huomenna meillä juhlitaan!

Kissatappeluita

Leevin kotiinpaluu ei ole liiemmalti kissojen osalta ollut kovin mieluinen. Sukka ja Harmi tajuattuaan, että Leevihän makoilee kaikessa rauhassa talon pehmeimmällä sängyllä sai aikaan aikamoista trafiikkia. Harmi kyttää Leeviä hievahtamatta, Sukka käyttää suoraa toimintaa. Sukalla näyttää olevan nyt tällä hetkellä yksi koira ja yksi kissa kynimättä...

Leevi pyysi päästä äsken ulos, kun menin tallia siivoamaan. Ajattelin, että näinköhän Mau-mau ottaa jalat alleen, mutta aloitti pihan yli raikuvan jutustelun. Leepukka on aika äänekäs kisu ja niinpä sain seurana tallissa koko ajan Leevin kanssa jutustella. Leevi lähti myös postin hakuun ja välillä piti sylissä kantaa. Sisälle tuli takaisin ja samalla ulostin Sukan sisältä. Leevi saa nyt vähän erikoiskohtelua.

Valman tullessa myös sisälle oli Hurja meidän ulkoilun aikana vallannut miehekkäästi Valman prinsessapedin. Valma näytti silminähden nyrpeältä ja yritti mennä makaamaan Hurjan päälle. Hurjaa ei elämässä mikään heilauta, ei edes Leevin kotiinpaluu, saati pienen sekopäisen kääkän ylimielinen käytös.

"Mene pois Valma, olin tässä ensin. Ja nyt olen joutunut heräämään!"

************

Otin yhteen koulujuttuun vähän kuvia lampaista, kuuluu luovien menetelmien opiskeluun. Ihana oli itsekin makoilla puhtaalla olkipatjalla. Ihanaa kun lampaat on kotona (tai ainakin suurin osa niistä...).

Lämpö.

Lempeys.

Turva.

Uteliaisuus.

Varmuus.

Hyväksyntä.

Minne kaikki aika katoaa???????????????? + IHANA YLLÄTYS

Se vaan häviää, nimittäin aika. Nyt on ollut rutistusta koulu ja työrintamalla, sekä kotona tekemistä yllin kyllin. Eilen olin ihan varma, että soitan tänä aamuna teurastamolle ja neljän lampaan seuraava sijoituspaikka on säilykepurkki. Eilen illalla oltiin ottamassa lampaita kiinni kylän laitumelta, koska tänään meillä oli keritsijät. Eilen kolmen tunnin jälkeen oli aidassa edelleen neljä lammasta. Ja siellä ovat vieläkin. Ja edelleen keritsemättä. Ja kaikenkukkuraksi satoi tänään lunta, aivan älyttömän paljon. Eilinen ja tämä päivä ovat olleet niin kaaoksen kaikki tunnuspiireet omaavia, että pimahdus on jo aika lähellä. Saatoin tuhrata eilen vähän jo itkuakin lammasaidassa ja harkitsin noiden elikoiden elimintointia meidän tiluksilta.

Yön nukuttua, oli aamulla jo huomattavasti seestyneempi mieli. Päätin olla lähettämättä nelikkoa teurastamolle ja Tatu sai kohtauksen kun kuuli, että äiti aikoo yrittää laittaa säilykkeeksi hänen ikioman lampaansa Anelman. Kylällä nyt sitten vielä "laiduntaa" Unelma (Anelman äiti), Anelma (Unelman tytär), Ainu ja Alma. Loppuviikosta saataneen koirallista apua, jotta saadaan ne jästipäät kotiin.

Ennen kerintää ja ennen muitakin päivän kiireellisyyksiä meille kotiutui kolmen kuukauden kesälomareissulta: LEEVI!!!!!!!!!!!!!!

Mau-Mausta ei löytynyt punkin punkkia, pari kuivaa pikkurupea. Muutoinkin oli Leepukka hyvässä kunnossa. Leevi majoittui Ossin sänkyyn, jossa nyt nukkuu kymmenettä tuntia ketarat ojossa. Vaatii paljon rapsutuksia ja lepertelyä, kuten miehen yleensäkin. Mikä ilon päivä! Ilman Leepun kotiutumista, olisin eilinen mieliala varmaan jatkunut tänäkin päivänä.

Ennen.

Itse kerintä oli ohi nopeasti. Luottokeritsijät osaavat hommansa ja ovat eri sukkelia. 

Jälkeen.

Käsittelyssä Matti. 

Lopputulos. Vähän kosteaa on villat, mutta nopsaan onneksi kuivuvat.

Vallulle kävin viemässä tänään loimia, kun nämä kelit tulivat kyllä aivan puskista. Eilen Vallu sentäs suostui käydä ihan tervehtimässä, mutta tänään nosti nenäänsä vain heinäkasalta ja näytti siltä, että mitä tuo akka täällä ramppaa alvariinsa. Niinpä vein loimet talliin ja säikytin talon isännän pihalla hiiviskelylläni. Mutta Vallusta ei tarvitse olla huolissaan, Täti on uusi lemmenkohde ja näyttää olevan elo mallillaan. 

(Hirnakan torppa)

Ps. Jos tässä kerkeäisi ratsastamaan lähiaikoina. Poudalta tippui toisesta etusesta kenkä, ja Tallimies on pipinä. 

Pss. Tänään myös kotona olevat hepat saivat loimet niskaan, koska lunta/räntää/mitä lie tuli taivaan täydeltä. Masentavaa!

Vallu läks kylille!

Vallu odotteli uuden tyttöystävän kotiinpaluuta kaikessa rauhassa ruohoa syömällä... Ei mitään hätää tuntunut olevan, vaikka kilometrien säteellä ei ainuttakaan hevosystävää.

Hyvinkin extempore tapahtuu asiat, kun ne laitetaan tapahtumaan. Vallu muutti seuraneidiksi naapurikylille. Hirnakan torpalla oli tarvetta yhdelle hevoselle ja meiltähän löytyi sopivasti juuri sopiva otus lainaksi. Valluun osui valinta Tuiskun sijasta, koska Vallu on äärettömän kiltti ja eläkeläinen, niin tekee Papparaisellekin (18v) hyvää vähän käydä tuulettumassa. Tuiskun tuntien, ei kolttosilta olisi vältytty millään muotoa. Mitään spektaakkelimaista esitystä ei uuden tyttöystävän kanssa katsojille tarjottu, näytettiin vain kuinka  lunkisti voidaan syödä samalta heinäkasalta. Uusi tyttöystävä on täti, joten Pappa ja Täti seikkailevat yhdessä alustavasti kuukauden verran, miten tarve vaatii. Hassua. Mutta elämä on. Käyn nyt sitten Vallua hoitelemassa naapurikylän puolella, mutta eiköhän tämä aika kivuttomasti suju koko homma, kun on Pappa hyvässä hoidossa.

"Muisk, kiva tavata. Olen Vallu."

"Jah, tässä me nyt olla napotetaan."

"Sniif Täti, olet ihana."

Laiskaa kenttäilyä

Tuli taas taukoa, mutta minkäs teet. Ei nuo meidän hevoset näytä olevan moksiskaan, olipa taukoa kaksi päivää tai kaksi viikkoa. Pouta oli kentällä innokas ja otettiin päivän aiheeksi siirtymiset. Pouta mennä jolkotteli mielellään ja kovin pitkiä treenejä ei menty tauon jälkeen. Tuntuu, että Pouta vaan paranee koko ajan mitä vähemmän kentällä mennään. Kentällä käynnit tämän kesän aikana ovat pääsääntöisesti olleet positiivisesti yllättäviä, joten taidetaan jatkossakin mennä kentälle vain ja kun ratsastaja on supermotivoitunut, muutoin maastoillaan reilusti kuntoa kasvattaen.

Kaverukset Usva ja Matti.

Yllättävä yhteydenotto aamulla tuo (tai oikeastaan vie) uusia tuulia hevosrintamalle. Tämä aihe vaatinee oman postauksen, joka tänne tupsahtaapi to tai pe mennessä.

Lisäys klo 21:20:
Tallimiehen ollessa sählytreeneissä pakerrettiin Oton ja Tatun kanssa jätelaudoista, jätetiilistä ja jäteruuveista kasaan kanalaan uusi munintapesä. Sinne mahtuu sisään kolme kanaa, sisällä on omat pesät, joista ei kyllä saa kuvasta mitään selvää. Kiikutettiin hökötys sisäkanalaan, jossa Helmi-kana hoitelee pikku jalkapuolitipuansa. Tipu sai nimekseen Kana-Kaakku, koska se todennäköisesti on kana ja Kaakku nimi tulkoon sen omituisesta jalasta. Kaakku on kyllä mitä reippain tipuliini ja hirmuinen menijä. Pääasia, että toinen jalka toimii ja sillä pääsee eteenpäin!

Tämä hökötys täytyy maalata ensi kesänä valkoiseksi tai sitten punaiseksi. Tai oikeastaan punainen väri voisi olla ok, ja nurkkalaudat sitten valkoisella, niin kuin oikeissakin taloissa on. 

Hienointa tässä on mielestäni ehkä nurkkalistat ja kattotiilet!

Kattotiiliä meiltä löytyi ihan omasta takaa. Viisi vuotta tällä torpalla ja voin sanoa, että aika monta kohtaa täällä "kaatopaikalla" on vielä koskematta edelellisten asukkien jäljiltä. Yksi murheenkryyni on autotallin ympäristö, johon ei olla osittain keretty koskemaan vielä mitenkään. Yhdellä seinällä on kasa näitä kattotiiliä ja keksittiin sitten niitä käyttää kattomateriaalina. Hauskinta tässä oli se, että tiilien alapinnalla on ikään kuin koukut, joiden avulla ne pysyy paikallaan, niin tietämättä tätä, meidän katto oli juuri sopivan kokoinen, joten tiilet istahtivat siihen, ihan kuin katto olisi sitä varten tehty.

Ajanviejiä

Opiskelu ja työssäkäynti haittaapi arkea näköjään tällä hetkellä tolkuttoman paljon, joten siitä kärsii ensimmäisenä tietenkin hevostelut. Mutta ei sen puoleen, nämä pienet hevoskulla kyllä ottavat osansa tai niiden olemassa olo teettää lisätyötä. Meidän arkea nimittäin tulee helpottamaan "pihaton" lattian valaminen. Se helpottaa elämää niin monessa käytännön asiassa, että melkein viikko sen eteen piti töitä tehdäkin. Suurimman työn teki Tallimies, joka lapioi käsipelillä nuppikuormallisen soraa. Eilen valettiin itse lattia, sekä ovien eteen. Tällä hetkellä pihalla odottaa siivottava kaaos, kun itse maataan puolikuolleena sisällä... 

Ohessa kuvia viime päivien ajanviejistä, sekä muutama kuva Valmasta ja Sukasta. Mietittiin ystäväni Iidan kanssa yhtenä päivänä, kun Valma yritti tehdä itsemurhan Sukkaa lähestymällä, että voiko samanaikaisesti tapahtua myös hyvin suunniteltu murha, jota Sukka takuuvarmasti mielessään hautoo. Tämä kaksikko kyllä näyttää toisen toimesta rakastavan palavasti ja toisen toimesta vihaavan syvästi. Lopputulosta tässä odotellessa... :)

Siinä kasa alkuviikosta. Näyttää pieneltä...

Myllyt pyörii...

Tallin ulko-oven koristelut. Edessä keskimmäistä lukuunottamatta Tallimiehen takomat kengät kouluajoilta.

Kelpaa nyt roskamiehen hakea roskat, kun on valettu roskiksellekin pohja.

Valmis! Nyt kuivatellaan muutama päivä. Hevoset olivat erityisen kiinnostuneita tästä meidän talkoopäivästä. Saattaa olla ihmettelemistä niillä, kun ensimmäistä kertaa talliin lampsivat sisään. Joskus kun vielä saisi seinät maalattua valkoisiksi niin saisi välttää.

Joku jättänyt kengät matkalle :)

Tallimiehen otoksia.

Muutama litra kerättiin puolukoita ison soramontun luota. Sinne niitä jäi vaikka kuinka.

Sieniä kerättiin noin kolme sankollista.

Sukka kulki tosi kauas meidän mukana sieni- ja marjametsällä. Sukka vahtii samalla tarkasti Valmaa, koska hyökkäys on tuloillaan...

"Että inhoon tuota piskiä!!!!" 

"Jätä mut rauhaan, senkin hullu, räkyttävä pieni rääpäle!!!!"

Tallimiehen kauppakassi liikuskelee tätä nykyä Ahvenanmaan rekkareilla em. paikassa. Tilalle tulla tupsahti tämmöinen menopeli, enpä olisi uskonut, että meillä ajetaan joskus tuon merkisellä autolla. Toinen rottelo seisoo pihassa ja kina käy kumpi joutuu ajamaan Passatilla. No, näillä mennään tällä hetkellä.