Laidunkausi alkoi!

Matkalla mönkijän kanssa aitojen viimeistelyyn. Huomatkaa lasti!

Hepat pääsivät vihdoin ja viimein vihreän elämän makuun. Sähköjä ei meidän aitauksessa ole, katsotaan miten pitkään pysyvät sisäpuolella. Skipi ja Vallu olivat aivan ihmeissään koko touhusta ja ne piti lähes raahata väkisin laitumelle.

Skipiä lähes raahataan laitumelle. Huomatkaa kuvassa olevan maalaisen asustus; kaikki on jotenkin niiiiiiiiin sopusoinnussa keskenään kun olla ja voi. Järkyttävää sanon minä!

Skipi ei tajunnut muiden poistumista laisinkaan vaan oli uppoutunut omaan heinänyssäkkäänsä, että piti letistä raahata laitumen puolelle. Vallu järjesti laukkanäytöksen, ennen kuin tajusi, että portistahan pääsee vihreämmille niityille... Mitään spektaakkelimaista laitumelle laskua ei nähty tänäkään vuonna, vaan tyynesti alkoivat heti portin tuntumassa mussuttamaan vihreää ruohoa. Aika tylsää porukkaa :)

Ennen laidunhässäkkää käytiin poikien kanssa uimassa. Tosin uimaan uskalsi Ossi, Tatu tyytyi olevinaan uimaan. Otto sen sijaan olisi mennyt erittäin mielellään hyiseen veteen. Kastui housut ja sai roikkua pikkumiehessä kiinni, ettei hyökännyt järveen suin päin. Läiskytteli vettä, niin että kastui muidenkin vaatteet. Sanoisinko, että ensimmäinen ja viimeinen kerta kun lähden Oton kanssa rannalle, menee siinä hermot aika nopeasti, on nimittäin semmonen vahdittava, että.

Luonnonyrttejä ja lampaiden muuttoa

Olen odottanut tätä päivää joulusta saakka tapahtuvaksi. No nyt se sitten oli ja meni. Nimittäin luonnonyrtti -kurssi kansalaisopiston toimesta. Tämä oli ensimmäinen kurssipäivä ja toinen on parin viikon päästä. Aivan supermielenkiintoista. Olen siis todellakin käyttänyt luonnonantimia luonnonmukaiseen lääkintään, mutten ole syönyt mitään vastaavaa, kun en ole osannut. Mutta toivottavasti jatkossa osataan meilläkin!

Harhailtiin pitkin metsää ja löydettiin vaikka mitä herkkuja. Sen jälkeen ryhmä (16 hlöä) jaettiin kahteen; puolet olivat teoriaopetuksessa ja puolet (minä mukaanlukien) olin keittiöryhmässä, joka valmisti kaikille päivän aterian.

Meillä oli menussa esim. villiyrttisalaattia, villiyrttiperunasalaattia, nokkoskuorrutettua Pielisen haukea, nokkosruisleipää, erilaisia villiyrttisiä kermaviilikastikkeita, sekä horsmaa (parsakaalin tapaan) voisulalla ja kananmunalla. Unohtamatta sen kymmentä sorttia erilaisia teesotkuja ja jotain yrttikeksejä. Voin sanoa, että en muista milloin olisin syönyt niin hyvää ruokaa!!!! Itse valmistin villiyrttiperunasaalatin; keitettyjä perunoita, yrttisuolaa, suolaheinää, vuohenputken lehtiä, kermaviiliä ja siankärsämöä.

Syksyllä tulee lisäksi sieni- ja marjakurssi, jonne jo vähän niinkuin ilmoittauduin... Sitä odotellessa, sekä sitä seuraavaa kertaa parin viikon päästä!

******

Kulkee se mönkijälläkin. Tosin vain lampaiden ollessa kyydissä.

Itse kursseillessa Tallimies raatoi koko päivän kotona. Pappa saapui lastenvahdiksi. Nyt on ajettu lannat Keskijärvelle (4 reissua, n.120km ja 7h traktorissa), huomenna jatkuu ajo kotona, sekä toivottavasti myös kynnöt. Siitä se elämä taas etenee. Lammasrintamalla ollaan muutama viime päivä oltu sydän sykkyrällä, kun tietty porukka karkailee jatkuvasti. Ne hyppää aivan kevyttä 150 cm aidan yli tai ryömivät. Sain korjattua toisen metsätarhan, jossa on laidunta jonkin verran. Sinne kuskattiin kerrankin todella helposti 11 kappaletta erinäisiä lampaksia.

Kuvassa lähinnä sitä "karkailevaa" sakkia, loput lymyilee metsässä. Valmasta on tullut lammaskoira, kun se osaa hienosti ohjailla lampaita oikeaan suuntaan. Ei taideta sitä paimenkoiraa ehkä tarvitakaan :)

Toivotaan, että pysyvät nyt ruoan äärellä. Kohtahan porukkaa lähtee sinne sun tänne ja karitsoinnitkin lähenee hurjaa vauhtia... Loput jäivät talvitarhaan, mutta harkitaan osan siirtoa toiseen metsätarhaan. Kirkonmäkeen viedään lampaat aikaisintaan oliko se nyt 9.pvä, kun loppuu edellisenä päivänä se tilallapitovelvollisuus. Voi sitä EU:ta minkä typeryyden on keksinyt.

Tytöt iltaruokailulla metsätarhassa.

Pikakuulumiset

Tänään oli hieno juttu Suoralla-lehdessä meidän talvikurssista! Hips hops lukemaan! :)

Kouluviikko meneillään ja Tallimies ajanut maanantai-illasta lantaa Keskijärvellä. Tänään kotiutui traktori ja mies, mutta homma jatkuu nyt kotilantojen merkeissä. Rasittavinta tässä on se ajomatka, kun pellolle ajaa ylimutkaista tietä 15 km suuntaansa.... Itse lannan levittää n. 10 minuuttiin per kuorma. Turhauttavaa todella!

Jos tästä viikosta selvitään hengissä, niin ihme on.

Sorkkahuoltoa ja Valman uusi paras kaveri

Aamulla heti Oton ruvetessa ensimmäisille päiväunille päätettiin hoitaa pois alta lampaiden puolivuosittainen sorkkahoito. Ensin tytöt mömpeliin ja eikun hommiin.

Tytöt tosiaan ovat silloin epäluuloisia, kun jotain normaalista poikkeavaa tapahtuu. Otettiin yksi kerrallaan, osa hoidettiin makuulla, osa seisoi. Minäkin alan handlata homman, olen vain toivottaman hidas.

Sorkkien huollon jälkeen jokainen sai siinä samalla kevään matolääkkeen. Joten aika hyvin sujui liukuhihnameiningillä tämä episodi.

Sorkat on yllättävän kovaa ainesta, joten saa välillä ihan tehdä töitä.  Kaikkein parhaimmat siihen hommaan on hyvin teroitetut kengitysvälineet.

Illalla meille sitten saapui kylään Hannele ja Närri pitkästä aikaa. Valma ja Närri tapasivat ensimmäisen kerran ja koska ikäeroa on vain reilu kuukausi, niin eipä olisi uskonut tämän olleen ensikohtaaminen. Leikit meni ihan yksiin ja pienestä kokoerosta ei näyttänyt olevan mitään haittaa. Tässä kuvapläjäys koirista. Viimeisenä on Vallu, joka sai Siiriltä tehoputsausta ja pitkän tovin vihreän ruohon parissa =D Ja illalla Valma oli aivan kypsää koiraa, aamu meni kotona temmeltäessä, sen jälkeen käytiin kasvattajan luona leikkimässä ja vielä koiravieraita kotona. Näköjään joskus voi pilsneristäkin loppua veto!

Todellisuutta hurjempaa!

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä...

Aikaa hurjaa. Valmalla on lerppukorvassa teippi pitämässä korvaa pystyssä, joopa joo. Oli sen verran vauhdikasta meno, että ei ainakaan korva pysynyt siinä menossa mukana...

Ihana Närri.

Mokkakin oli vierailulla. Mokan mielestä oli ihanaa piehtaroida nurmella, vieressä kaksi villikkoa painipuuhissa.

Niin puhdas ja onnellinen Vallu :)

Pouta kengityksessä

Pouta sai tänään lopot jalkaan, nyt päästään taas kunnolla menemään. Jahka ensin enätettäs.

Blogia vähän uudistetaan kesän aikana. Tosin olen rakastunut taustaan niin paljon, että siitä en suostu luopumaan. Meidän kotisivut siirtyvät siis kesän aikana tänne blogin alle. Tai toisinpäin, katsotaan nyt. Toivottavasti en saa ihan solmuun näitä.

Pouta ratsastuksessa, omat hepat maistiaisilla

Ihan itse ratsastin kyllä Poudalla, Tatu kävi sitten jälkikäteen vähän istuskelemassa. Kentällä otettiin tasan neljä kierrosta ravia ja samantien mentiin isolle pellolle. Kierrettiin sitä ristiin ja rastiin, sekä suunniteltiin miten aidataan kuvan takana näkyvä metsä hevosille nyt hyvinkin lähiaikoina.

Ei voitu kumpikaan kiusaukseltamme olla laukkaamatta pitkin isoa peltoa. Uuh, olipa ihanaa! Sen jälkeen vielä kipaistiin latopellolle ja takaisin. Valma jaksoi olla isolla pellolla ja savottalenkillä mukana, mutta ladolle asti ei lähtenyt vaan jäi pihaan vartomaan. Kyllä siitä lenkkikaveri tulee!

Tallilla tehtiin leipävenytykset ja mentiin vihreää syömään. Kaikki hevoset kävi vuorotellen maistiaisilla ja saivat tehoharjausta siinä samalla.

Vallu oli kaikista hevosista likaisin, aivan kamalassa siivossa.

Valma pyörii jo tottuneesti hevosten jaloissa, välillä meinaa ruveta komentamaan.  On aikamoinen luupää välillä, mutta tietää kyllä kun on pahojaan tehnyt :) Ollaan oltu vähän laiskoja Valman kanssa, mutta osaa nyt käskystä istua ja vähän aikaa seistä paikoillaan. Pakko harjoitella pikkuhiljaa käytöstapoja elokuun näyttelyä varten. Toissapäivänä kävin ostamassa näyttelyhihnan, niin voidaan ihka oikeasti aloittaa harjoitukset.

*************

Maailman yksi ihanimmista asioista on istua lampaiden kanssa ulkona. Niitä tulvii syliin joka suunnalta. Voisin istua siinä vaikka viikon... Kuvassa etualalla Aulikki, joka saa vauvoja heinäkuussa.

Ei kestänyt pitkään se huvi...

...nimittäin lannanajoa. Yhden kuorman kerkesi Tallimies ajaa kotoa ja matkalla toiselle tallilla puhkesi rengas tuosta Intikan sanonko mistä!!!! Ei voi olla niinkun totta!!!! Ja maanantaina jatkuu se huvi sitten....

Lämmintä kakkaa

Leevi ei nyt liity ihan aiheeseen, mutta laitan nyt kuvan tähän kun sellaisen puhelimesta löysin aamulta.

Vihdoin ja viimein alkoi lannan ajo. Aikamoiset höyryt lantalassa... Toivottavasti Tallimies saa urakan viikonlopun aikana voiton puolelle. Ensin ajetaan Keskijärveltä toiselta tallilta parin talven lannat vuokrapelloille ja sen jälkeen täältä tarvittaessa lisää. Sekä levitellään niitä myös täällä kotosalla...

Tallimies toi Ampilta lainaan märkäimurin. Meinasi lähteä imuroimisvimma vähän lapasesta. Imuroin varustehuoneen kaikki ikkunat, kaappien alahyllyt, seinänvierustat jne... 

Muutenkin tallissa innostuin koloja imuroimaan, mihin ei harjalla pääse. Sama meno jatkui Tallimiehen vähintäänkin törkyisen auton suhteen. Meni muutama tovi, että sain sieltä hiekat sun muuta imuroitua. Oma auto sai käsittelyn tässä vähän aikaa sitten, joten sen jätin välistä. Aloitin myös aitan alakerran imuroinnin ja sen saunan lauteiden alusten siivouksen. Koko saunan lattia on yhtä suurta laudetta ja siellä alla riittää taas siivottavaa. Huomasin sen projektin olevan turhan työläs, joten hoitakoon Tallimies itse saunansa siivouksen, enhän minä edes ikinä sauno.

Miehet testaa

Aivan pakko jakaa tämä video täällä! Nauroin melkein vedet silmissä ;D Kaikille miehille kovasti terveisiä.

http://www.iltalehti.fi/nainen/2013051717032221_na.shtml

http://vimeo.com/65927758

Lampaiden kerintä

Tummaa porukkaa ennen kerintää. Aikamoisia turjakkeita, varsinkin nuo ruskeat.

Vaaleaa porukkaa.

Ah, miten ihanaa, kun Peedo kera ilmeisesti poikansa saapuivat meille kerintähommiin. Koko hommahan oli reilussa tunnissa tehty, kun oli kaksi miestä työn touhussa. Järjestelyongelmien vuoksi oli aika mielenkiintoinen tapahtumasarja koko härdelli. Ainut kaveri, jonka sain tähän hommaan lahjomalla mukaan oli meidän Ossi. Ossin ope oli vähän ihmeissään, kun soitin aamulla, että saanko hakea poikani kotiin, olis sille vähän tarvetta kotonakin eikä istua puhki housuja koulunpenkillä... Ilman Ossia koko homma olisi levinnyt aivan totaalisesti käsiin. Mutta, selvittiin, on kyllä nyt voittajafiilis!!!!

Peedon apuri, joka oli tosi nopea.... ja tosi nuori =)

Itse Peedo.

Valitettavasti Nokiani mikä lie ei nyt yltänyt ihan niihin ulottuvuuksiin kuvien kirkkauden suhteen, jota vähän olin ajatellut. Mutta kai niistä nyt jonkun selvän saa, missä ihminen, missä lammas...

Ja tadaa! Lopputulos! Alkoi siinä härdellissä olla ihan sama minkä värisiä oli missäkin karsinassa, kun oli aikamoista liukuhihna hommaan. Ollaan totuttu yhteen keritsijään, joten tahti on ollut vaan kahden minuutin välein lammas, mutta nyt pitikin olla tuplasti enemmän...

Huomatkaa edessä ruskea määkijä, jos niinkuin vertaa ylempaan kuvaan aiemmin. Jotain eroa mielestäni havaittavissa.

Ja Sonjalle terveisiä, että se teille tuleva Elsa-lammas sai melkein sydänkohtauksen, nimittäin järkytyksestä. Hänhän sai elämänsä ensimmäisen kerinnän ja järjesti aikamoisen näytöksen. Ensinnäkin potki ja sätki niin maanvietävästi kun se apuri yritti ottaa sen siihen kerimisasentoon. Kun sai sen pysymään paikoillaan, niin heittäytyi täysin veltoksi ja rupesi läähättämään. Muutaman kerran kerinnän aikana sai sen itkupotkuraivarin. Kun toimenpide oli ohi, ei enää noussut ylös vaan jäi makaamaan. Makaa tuossa ylemmässä kuvassa tuon mustan lampaan takana. Kesti reilusti yli tunnin, ennen kuin otti ensimmäistäkään askelta. Illan oli ulkona hoiperteleva ja silmin nähden järkyttynyt. Paljon painaa veltto lammas, kun piti siis kantaa raahata se ulos. Annoin sille Aconitumia järkytykseen ja aika nopeasti sen jälkeen sitten nousi jaloilleen... Mielenkiinnolla jään seuraamaan seuraavaa kerintää....

Päivän saldoa.

Onneksi villat olivat kuivia, joten säkitin ne samoin tein ja vietiin ne varastoon.  Jos sitä taas syksyn kerinnän jälkeen kiikuttais ne vaikka Pirtin Kehräämölle esimerkiksi.

Tämmönen päivä tänään. Nyt särkee jalkoja ja käsiä, tuntuu että raajat irtoaa kohta paikoiltaan. Tässä vielä jännätään Hirnakan Torpan tämän iltaista kerintää, että miten se heillä sujuu.... =)

Tuiskulla vettä korvassa

Kyllä se kesä taitaa tulla.

Todellakin. Ihmeen pitkään se kestikin, ennen kuin se tapahtui. Olin tallissa siivoamassa kerinnän jälkiä kun alkoi kuulua ulkoa loisketta. No Tuiskuhan se siinä... Ärsyttävän räkytyksen säestämänä. En viitsi enempää huutaa videolla, ette usko miten olis tehny mieli...

Täytyy yrittää tuo lampi tuhota jollain sorakuormalla... Eihän siihen ole ajettukaan kun pari kuormaa sitä ja siinä se vaan on...

Lampaat sisälle

Ossi ja Hemmo.

Ollaan odotettu keritsijää paikalle, kun kuuta nousevaa. Olen kuumeisesti vahdannut sähköpostiani, kun tästä viikosta oli alustavasti puhetta. Eilen illalla kello 1930 soittaa keritsijä, että hän on meillä huomenna puolen päivän aikaan! Voi sitä riemun tunnetta, mutta samalla kauhun tunteet ravisteli mieltä, että lampaat on vielä ulkona... Tallimies makaa sängyn pohjalla kuumeessa.... Hepat odottivat talliyötä monen ulkoyön jäljiltä... Kello on jo paljon, kohta alkaa Suomen peli....

Sen verran tolkuissaan oli Tallimies, että valjastettiin se elintasosiiven puolelle sohvalle makoilemaan ja vahtimaan Ottoa. Ossikin oli menossa jo nukkumaan, mutta onneksi innokkaana suostui lähtemään kaveriksi. Tehtävänä meillä oli taluttaa 26 lammasta yksitellen talliin. Ensin ajettiin/houkuteltiin kaurojen avulla uuhet peltipömpeliin (tuo rumilus, joka näkyy kuvan taustalla ja josta tulee vielä joskus kaunis punainen puinen lampola vaaleansinisin ovin ja valkoisin reunalaudoin...). Äkkiä ovi säppiin ja lampaat koottu. Sen jälkeen yksi kerrallaan talutettiin talliin.

Ossi oli aivan mainio lampaiden kiinniottaja. Vaikka meidän lampaat nyt ovat suht kesyjä, niin aina kun jotain "spesiaalia" tapahtuu, niin tietävät olla kiinniantamatta. Minä ne pääsääntöisesti talutin, Ossi oli lampolan päässä kiinniottajana, odotti monta kertaa lammas kainalossa odottamassa noutajaa. Talliin lajiteltiin lampaat värin perusteella. Yhteen karsinaan valkoiset, kahteen muuhun sitten värilliset, aika moista sortoa =) Matti meinasi tulla ikkunoista ja ovista läpi, kun näki, että hänen naisensa ramppaa koko ajan silmien edestä.

Ossi sai taluttaa "ei vikuroivat" versiot sisälle, esim. juuri Hemmon ja Blondin, jotka kulkevat narussa kuin koirat.

Tunti meillä meni lammashärdellissä. Yksi vartti tuhlaantui Blondin sorkkahoitoon, mutta muuten voisiko sanoa, että aika hyvin meiltä kahdestaan. Ja tässähän on vielä sekin, kun Tallimies lähtee aamulla reissun päälle ja tulee kotiin vasta perjantai-iltana. Meillä on sama urakka kerinnän jälkeen edessä, pitäähän ne lampaat palauttaa takaisin uloskin. Huh. Jos joku nyt kokee suurta auttamisen tarvetta, niin meille voi karauttaa pihaan kello 12.00 huomenna, osoite löytyy meidän kotisivuilta =) Lämpimästi tervetuloa!

Äitienpäivä

Vietettiin äitienpäivää leppoisissa merkeissä. Sirius lähti aamutuimaan uusille laitumille ja itse pakkauduttiin autoihin ja lähdettiin ajamaan kohti Uimaharjua. Äitienpäiväateriaa nautittiin Villa Koivurannassa. Ruoka oli erinomaista ja aurinkoinen päivä kruunasi kokonaisuuden, hyvästä seurasta puhumattakaan.

Kotona sitten laiskoteltiin ja saatiin päätökseen JAG. Meinasi ihan kyynel tirahtaa silmään, kun nyt on loppunut. Jos joku tietää suositella jotain hyvää sarjaa katsottavaksi, niin ehdotuksia otetaan vastaan.

Iltapäivä vietettiin pihalla. Pojat olivat mönkijän kyydissä savottalenkillä, kun Tuiskun olotilan huomioon ottaen loput puut on valitettavasti ajettava moottoriajoneuvon turmin.

Ja meillä taas haudotaan. Yllätys, yllätys. Tällä kertaa meidän nuorikot ovat asialla. Täytyy ruveta korjaamaan talvella sortunutta kanalan kattoa, jotta vanhusporukka voi muuttaa nyt sinne. Odotetaan tipuja kesäkuun ensimmäinen viikonloppu. Yhdessä on mukavan tiivistä, kuten kuvasta näkyy.

Iineksen ja Hilman sisäkausi päättyi myös tällä päivämäärällä. Voi sitä Hilman ihmetystä, kun sille selvisi, että maailmassa on muutakin kuin se muutaman neliön hämärä karsina. Ulkona hirmuinen huuto ja koko ajan piti pysyä lähellä äitiä. No eiköhän sitä vauhtia rupea pian löytymään ja kesän intoa. Surullisinta tässä on se, että Hilmalla ei ole pientä leikkikaveria, voi kun Helvi olisi vielä täällä.

Askarreltiin Tallimiehen kanssa heinänsyöttökaukalo tälle kaksikolle. Kaivettiin maahan monttu (tai siis Tallimies kaivoi) ja upotettiin pieni kaivonrengas siihen. Kaivonrengas nostettiin meidän "puutarhasta" ylös, kun ne ovat olleet entisen asukkaan jäljiltä jotain "kukkienistutuslootia". Ei ihan niin älyttömän kauniita... Mutta hyvään käyttötarkotukseen nyt siis meni. Katsotaan kuinka rupeaa toimimaan.

Lisäksi minä ihan itse ja yksin askartelin yhden karitsan vetävän ulkokaritsakammarin. Ulkopuolella on yhteinen suolakivi ja kivennäistarjoilu, sisäpuolella sitten Hilma saa ruokailla täysin vapaasti ja ilman rajoituksia :)

Näissä tunnelmissa meillä vietettiin äitienpäivää. Niin ja aamulla sain vuoteeseen aamiaisen ja päivän lehden, sekä lahjoja ja kortteja. Hellyttävin niistä oli Oton tekemä kortti hoidossa, johon oli sormiväreillä painettu kaksi kämmenen kuvaa...

Sateenkaari

Illan tunnelmia. Ei ole meidän perheestä kukaan nähnyt ikinä näin isoa sateenkaarta, ei mahtunut edes kameran kuvakenttään. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla, mutta tämän siitä saimme. Onpa kaunis.

Vieraileva tähti

Meille saapui eilen iltapäivällä parin päivän vierailulle ystäväni "hevosvauva". Itse vieras oli vähemmän järkyttynyt uudesta laumasta, kuin meidän tollukat, jotka alkoivat välittömästi pitämään sukuhätäkokousta, että mitä uudelle tulokkaalle olisi tehtävä.

Ilta meni Tuiskulla perinteisesti siihen, että piti huolen, ettei kukaan pääse omasta laumasta uutta hevosta vaan missään tapauksessa haistelemaan. Tosin Tuiskun vahtiminen illalla jo lepsuili pahasti, koska Skipi ja Usva viettivät aikaa uuden kamun kanssa täyttä häkää. Aamulla sama meno jatkui, tosin Skipi ja uusi heppa leikkivät ja rapsuttelivat toisiaan pitkät tovit. Pahiten kyytiä antaa Vallu, Tuisku kuitenkin välillä haluaa tehdä tuttavuutta, ohessa video aamulta, kun hepat pääsivät ulos.

Ja omistajalle tiedoksi, että "varsasi" siedätystä "erikoisiin eläimiin" toteutetaan täällä aivan sumeilematta. Tässä pikainen todiste siitä:

Ja täytyy vielä meidän tollukoista sanoa sen verran, että ihan maalaisia todella ovat. Vein uudelle hepalle oman heinäkasan siltä varalta, kun ei ne vielä samalle paalille mahdu, niin pienellä heinänokareella ruokailee kaikki meidän tollukat ja uusi heppa on yksin isolla paalilla. Joko ne on tyhmiä tai vieraiskoreita.

Hengissä

Hyvinkin vaiherikkaat päivät takana. Keskiviikkoaamuna olin mielestäni täysin kunnossa, heräsin jo kuudelta ja painelin tallihommiin. Skipi pakattiin klinikkareissulle ja siivosin sisällä. Sitten alkoi vatsakipu ja muutaman tunnin päästä iltapäivällä olikin aivan järkyttäviä vatsakramppeja.

En pystynyt enää olemaan yksin lasten kanssa kotona ja koska tallimies ei pystynyt lähtemään töistä, riensi mummi apuun. En tiedä siinä kuumehourussa, että monelta se ambulanssa kaarsi pihaan, mutta veikkaan, että joskus neljän ja viiden aikaan iltapäivällä. Sairaalassa kuume nousi melkein 39:ään. Ilmeisimmin kyseessä kivualis suolistotulehdus, pääsin melkein heti nesteytykseen ja kipulääkettä suoraan suoneen... Olin tosi kipeä ja elimistö oli kuivahtanut kuulema aika hurjasti. Jäin vielä sairaalaan yöksi tiputukseen, kun kuumetta oli alkuyöstä yli 38. Muutenkin oli aivan karmea olo. Vatsakivut vähän lieveni, mutta silti oli tosi kipeä olo. Kuume laski aamuun mennessä, mutta tulehdusarvot huiteli 35:ssä. Kotiin pääsin kuitenkin torstaiaamuna. Kotona mennyt vaan makoillessa...

Tänään kävin vielä lääkärissä ja oli tulehdusarvo laskenut vähän, se oli 27. Muutenkin olo on jo huomattavasti kohentunut, vatsa on vaan järkyttävän arka. Toivotaan, että tämä tästä vielä...

Eläinlääkäri kylässä

Niin sitä ell saapui aamulla paikalle. Kirppu oli metsästetty eilen illalla talliin valmiiksi. Fiksua eläinlääkäriltä myöntää, että eipä ole ennen joutunut lampaan "hammaslääkäriksi", joten mietittiin yhteistuumin, että mitenhän on ylipäänsä lampaiden legojen laita, mitenhän paljon lampailla on heiluvia hampaita... Niinpä kurkattiin Kirpun suuhun ja siellähän ne hampaat olivat SUORASSA KAUNIISSA rivissä. Mutta heiluu varmaan kuusi hammasta alhaalta. Koska kalusto näytti todella siistiltä ja muutenkin Kirppu syö ja märehtii normaaliin tapaan, päätettiin, että kaikkien osapuolien kannalta on ehkä tässä vaiheessa järkevää jättää legot paikalleen ja seurataan tilannetta, josko kuitenkin pärjäisi Kirppu näin. Ja voihan olla ylipäänsä, että Kirppu on syksyllä säilykettä :/ No mutta aika näyttää.

Samalla reissulla Valma sai viimeisen rokotuksen. Kyllä nyt kelpaa mennä ja viipottaa. Homeopaattinen Thuja on ahkerassa käytössä, kun Ottokin sai rokotuksia, ei kylläkään eläinlääkärin toimesta :D

Usvan kavioiden huolto

Usva kuuluu Antin hoteisiin vielä. Nyt on taas kaviot kunnossa. Viimeisen jalan kohdalla vähän teutaroi tai siis yritti, mutta muuten käyttäytyi erittäin mallikkaasti. Tänä aamuna talliin mennessä oli Usva siellä vastassa. On siis kaksi vaihtoehtoa, joko se osaa murtautua itse karsinasta ulos (mikä on erittäin epätodennäköistä) tai sitten sitten tallityöntekijältä on jäänyt illalla oven lukko salpaamatta. Kauroja oli vähän levitelty, mutta suht malttillisesti.

Kirppu voi hammasolosuhteisiin nähden hyvin. Illalla jo söi tapahtuman jälkeen ihan "normaalisti" ja kun sitä tarkkailin, niin märehtikin ihan normitapaan. Aamulla näytti olevan myös aivan kunnossa. Soitin kuitenkin eläinlääkärille, joka tulee huomenna katsomaan hampaat ja todennäköisesti ne nyt sitten nykäistään irti. Kerron huomenna miten kävi.

Tuisku maastossa, lammasongelmat jatkuu...

Aamulla kävin Tuiskun kanssa ajamassa soramontuille ja takaisin. Ainakaa tällä reissulla ei ruvennut ontumaan. Käveltiin tosiaan melkein koko matka... Mystistä on juu. Mutta jos ei onnu nyt alkuviikolla, niin en sitten keskiviikkona sitä klinikalle vie. On tuo finanssipuoli sen verran heikossa hapessa, että ei raaskisi "huvikseen" tutkituttaa, jos vielä siitä suttaantuu.

Tallilla vielä puunailtiin, venyteltiin ja laitettiin vohveliloimi päälle. Tuisku hoiti taas pesuhommat ja muutenkin turistiin yhdessä. On se Tuisku vaan niin ihana.

****
Lammasrintamalla taas ikävää. Tosin nyt täytyy odottaa aamuun ja soittaa lekurille sitten. Meidän Erika eli Kirppu oli onnistunut saamaan kaulasta villaansa omien alaetuhampaidensa väliin hirmuisen kasan jumiin. Uskomatonta. Ottaen huomioon mitä Otolle tapahtui joku tovi sitten... Oli aika urakka saada ne pois niitten hampaiden välistä. Oli itse vissiin riuhtonut niitä villoja, kun ainakin neljä alaetuhammasta heiluu aikalailla.... Annoin äsken Ketovet:ä, toivotaan, että vähän helpottaa oloa. Nyt seuraillaan, että rupeaako syömään vai odottaako Kirppuakin nyt sitten vähän kurjempi kohtalo... Voi itku!!!

Pouta ja Vallu maastossa

Pouta ratsasin ja Vallu kera kärrien. Kärrittelykausi on nyt siis avattu! Jenni ajeli Vallun kanssa ja itse köpsöttelin Poudalla. Kummaltakin puuttui toisesta etusesta kenkä... Yllättäen. Käytiin kääntymässä "uudella metsätiellä", joten reissulle kertyi matkaa varmaankin reilu 7km. Käyntiä jolkoteltiin koko matka.

Tallilla vielä harjailtiin ja tehtiin leipävenytyksiä. Irrotettiin myös kaikki kengät, johan se olisi aika laittaa uudet lopot muutenkin jalkaan. Tallimiehen huidellessa kylillä, sain ihan itse irti yhden kengän, toista kerkesin jo alotella, mutta viimeinen naula ei suostunut lähtemään mihinkään suuntaa. Onneksi tallimies karautti pihaan ja vetäisi kengän irti kertanykäisyllä, just joo. Saikin sitten irrotella kaikki loput siltä istumalta. Varastosta löytyi Vallulle ja Tuiskulle ihkauudet kesäkengät, mutta Poudalle on lähdettävä vielä ne ostamaan.

Menetimme Helvin

Meillä kävi ikävä onnettomuus. Meillä on Iineksellä ja karitsoilla heinäverkko sen takia, kun heinää tallaantuu muuten sisätiloissa aivan mielettömästi hukkaan. Ollaan oltu lähes fanaattisia sen verkon kanssa ja yritetty ripustaa se niin, ettei lammas vaan pysty juuttumaan siihen kiinni. Mutta, mutta, mutta... Pieni Helvi-karitsa oli onnistunut juuttumaan siihen kiinni ja löydettiin lähes elottomana kiinni verkossa... :(

En saanut päivystävää eläinlääkäriä kiinni, mutta lähdettiin ajamaan Helvin kanssa kohti klinikkaa. Annoin varalta homeopaattisia sille suun täyteen, jos olisi mitään tehoa ollut. Tosin oli Helvi jo niin eloton, että tiesin, että lopetettava on. Mutta aina on toivoa, niin kauan kun henki kulkee... En saanut siis eläinlääkäriä kiinni, mutta muistettiin, että Velihän asuu tuossa Heinävaarassa, joka meidän Mammankin kävi ampumalla lopettamassa. Onneksi hän oli kotona ja heti pihaan päästyämme nostettiin Helvi nurmelle, johon hän sen sitten ampui... Kyllä on suru, oli niin hieno karitsa...

Täytyy nyt antaa sitä heinää tallaantua, oma vikahan tämä oli... Harmittaa vaan niin kamalasti :(

Juhlapäivä

Tänään oli syytä juhlaan. Vietettiin kolmet eri juhlat yhdellä kertaa. Ensiksi meillä on kihlapäivä (12 pitkäääää vuotta takana....) ja takana 13 yhteistä vuotta tallimiehen kanssa :) Toivottavasti jotain myös edessäpäin ;)

Tatu 4vee :)

Mutta päivän tärkeimmät juhlan aiheet olivat Tatu 4v (27.4) ja Otto 1v (tänään).  Ihanat pojat!

Otto lahjan kimpussa. Tämä päivänsankari ei kyllä juuri ymmärtänyt juhlahumusta juurikaan. Ihanaa kun oli vaan paljon tuttuja vieraita ja sai syödä elämänsä ensimmäistä kertaa keksin :)

Innostuttiin vähän tallimiehen kanssa leikkimään sokerimassalla. Eihän tuo lopputuotos ole mikään superhieno, mutta hauska siitä tuli :)